Avopuolisoni mustasukkaisuus...välillä aika inhottavaa

Mä en kestäis päivääkään! Mä olen todella allerginen mustasukkaisuudelle. Ja ikävä kyllä olen omassa tuttavapiirissäni huomannut, että ne jotka ovat mustasukkaisia, ovat yleensä niitä jotka pettävät ensimmäisen tilaisuuden tullen. Koita ihmeessä saada miehellesi apua, ettet eristäydy elämästä kokonaan. Voimia ja jaksamista sulle rankkaan urakkaan.

Kiitos viestistäsi, sitä yritin ja en aio antaa periksi, Rakkautemme on vahvaa ja en haluaisi tuon mustas. pilata yhteistä onneamme. Silloinhan ei ole mitään ongelmia kun liikumme yhdessä tai olemme vapaalla kotosalla. (tai jos joku sattuu tervehtimään, nii kyllä kyselee et mistä tunnet jne. olen ollut useampana vuotena asiakaspalvelutyössä ja pienemmällä paikkakunnalla kaikki tahtovat olla ns. kasvotuttuja, eli tervehditään jokaista (melk))

Haluaisin tietää muiden kokemuksia ja miten teillä on apua saatu. Mieheni aikoi omassa päässään selvitellä ja miettiä asiat, pelkäämpä vaan et ei yksin onnistu.

tuollainen käytös perustuu simppelisti omaan huonommuudentunteeseen, ja siihen ei kyllä auta muu kuin vuosien preppaus psykologilla jos sekään. Jo pelkästään se, että olet sosiaalisesti vilkkaammassa työssä ja kaiketi paremmin koulutettu kuin miehesi aiheuttaa alemmuudentunnetta. Oletteko mielestäsi tasavertainen pari?



Itse en jaksaisi, tuollainen käytös imisi minusta kaiken energian

Ehkä tuo mustasukkaisuus vähenee ajan myötä, toivottavasti. Tärkeintä olisi kuitenkin ettet ala millään tavoin kaventamaan omaa elämääsi mustasukkaisuuden pelossa, eli kaikesta urkkimisesta yms. huolimatta toimi normaalisti, harrasta, meikkaa, jne. Eräänlaista siedätyshoitoa siis miehelle, pikkuhiljaa tottuu tekemisiisi kun et vain ala muuttamaan toimintaasi sen mukaan mistä tulee aiheetonta mustasukkaisuutta. Sitten näiden mustasukkaisuuskohtauksien iskiessä niin koita jutella järkevästi ja tee selväksi ettei mitään syytä ole mustasukkaisuuteen. Jos mukaan tulee väkivaltaa niin sitten kyllä mies on syytä laittaa " ulkoruokintaan" .

Kuvailemasi mustasukkaisuus ei kumpua rakkaudesta tai sen menettämisen pelosta. Kyse on tietyllä tavalla sairaasta ihmisestä, joka yrittäää hallita toista ihmistä ko. keinoin.



On aivan sama mitä sinä teet - toinen osapuoli kyllä löytää syyn vallankäyttöönsä. Varmaan tuo käytös kumpuaa miehen traumoista, lapsuuden kokemuksista tms. Mutta voiko sitä parantaa: voisi vaatia pitkää terapiaa ja ensinnäkin sitä, että ihminen tunnistaa ongelmansa. Yleensä tällaiset ihmiset eivät sitä tee.



Tilanteesi kuulostaa todella ahdistavalta ja tulee viemään sinulta energiasi ja elämänhalusi. Isäni oli hieman samanlainen äitiäni kohtaan, ja muistan inhonneeni isääni sen takia. Ihmettelin ja tietyllä tavalla myös halveksuin äitiäni, joka sieti moista käytöstä!



Minusta sinun kannattaisi vakavasti harkita suhteen jatkoa: onko sillä tulevaisuutta?

Jos asiat ovat muuten hyvin, eikä miehesi ole väkivaltainen millään lailla, saattaa ajan kuluminen jopa auttaa. Älä missään nimessä ala varomaan esim. meikkaamista tms., vaan teet kuten haluat ja ilmoitat napakasti miehellesi että asia on nyt näin, ja että sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa rakastatko häntä vai et. Ehkä se luottamus siitä pikkuhiljaa voimistuu.



Ystäväni mies oli alkuvuosina hyvinkin samanlainen, saattoi kysyä esim. miksi ystäväni laittaa huulipunaa mennessään ulos tai saattoi mököttää pitkään kun ystäväni oli muka katsonut kaupassa toista miestä tms. Olin kyllä epäileväinen, mahtaako suhteesta hyvää seurata, mutta nykyään mies on rauhoittunut huomattavasti ja he ovat onnellisesti naimisissa.

Ystäväni piti kuitenkin päänsä, teki asioita oman mielen mukaan, ja suorastaan raivostui välillä ja piti kunnon saarnoja miehelle, että hän ei kertakaikkiaan siedä eikä hyväksy epäreiluja syyttelyitä eikä kyttäämistä.

Pikkuhiljaa mies selvästi sai itseluottamusta enemmän, ja mustasukkaisuuskohtaukset ovat laantuneet paljon.



Tällä haluan vain kertoa että onhan se toki mahdollista että suhteenne tuosta paranee. Tosin sitä en jäisi katsomaan, jos näyttäisi vähääkään siltä että miehesi olisi väkivaltainen tai haluaisi todella sairaalloisesti kontrolloida sinua, henkisesti tai fyysisesti.

Jaksamista!

Teille kaikille vastauksistanne. joskus ajattelin että olen aivan yksin tämän asian kanssa. On mukavaa tietää (ihan järjellä), että muitakin on olemassa, saman kokeneita molemmin puolin.

Pystymme mieheni kanssa puhumaan aiheesta. Ja olen kyllä samaa mielta siinä, että aika auttaa. Ja on jo auttanutkin. Onhan se vähentynyt siitä mitä se aikoinaan oli. Välillä tulee " kohtauksia" , mutta pystymme puhumaan ne huutamatta ja riitelemättä kumpikin. ja Asia jää sitten siihen. Pyrimme aina ettemme mene nukkumaan vihoissamme, asioista puhutaan niin kauan kuin mieltä painaa ja sillä sipuli.