Miksi lapsiluku jää monilla kahteen?

resurssit riittävät yleensä hyvin 2 lapseen.



Kolmannen kohdalla pitäisi jo harkita isompaa autoa, asuntoa ja jos kaikki tulevat putkeen, niin parisuhde natisee liitoksistaan. Pienet lapset vaativat kuitenkin paljon, ja kolmen kanssa ei juurikaan jää omaa aikaa kummallekaan vanhemmalle. Tai jos se toinen ottaa omaa aikaa, niin toinen kuormittuu, vittuuntuu ja parisuhde rakoilee. Ja miehelle saattaa se elatusvastuu muodostua sietämättömäksi, kun ei ole mitään omaa. Olla vuosikaudet yksin vastuussa perheen elatuksesta.

Mutta ihmettelen aina tätä väittämää, että ei voi olla muuta kuin äiti jos on enemmän kuin 2 lasta.

Nimittäin itse neljän lapsen äitinä olen kyllä kokenut olevani silti myös muuta kuin äiti. Ihan olen silti nainen ja minulla on erittäin tärkeä harrastus itselleni, joka vie aikaakin viikossa suht paljon ajoittain. Olen myös hyvä amamtissani ja työ on minulle tärkeää.

Lapseni ovat jo kohta niin isoja, että muuttavat pois kotoa. Mutta silti koen, että olen koko heidän kotona-asumisen ajan ollut muutakin kuin äiti, vaikka heitä on ollut enemmän kuin se kaksi.

Siksi ystävällisesti haluan kysyä, miksi on sellainen käsitys, että kahden jälkeen ei voisi olla muuta kuin äiti. Vai onko meillä jotenkin käsitysero tässä asiassa, että mitä naisena ja äitinä olo on tms.

Kiitos sinulle jos jaksat vastata minulle ja perustella tätä asiaa.

vaan oli se ykköstoive.

En halua vain yhtä lasta, vaan kunnon lapsiperheen.

Mutta en enempää kuin kaksi, koska olen myös muutakin kuin äiti.

Mutta sitten tulee kaikki ulkopuoleinen paine peliin:

- kyllähän lapsella pitää olla sisarus ja sitä myötä kaveri

- ainokaisista tulee hirveän itsekkäitä eli pakkohan teidän on hankkia toinen

- teidän Nico-Petteri-Janica-Jemina on jo 3v eli missäs se sisarus viipyy

- yhden lapsen vanhemmuus on itsekästä joten on vaan niin paljon helpompaa tehdä se toinen lapsi.

Sitten saa olla rauhassa ja on täyttänyt ulkopuolisten ihmettelijöiden tahdon. Halusi sitä toista lasta aivan oikeasti tai ei.

- yhden lapsen perhe ei ole oikeasti mikään lapsiperhe

Hei haloo, missä on sanottu että ollakseen lapsiperhe pitää niitä lapsia olla enemmän kuin yksi? Ei se ole mikään lapsien perhe monikossa vaan lapsiperhe.

jo kaksi liikaa.

oikeasti jälkikasvustaan.

kun saa kaksi lasta, kaikki muu on turhaa. miksi ylitäyttää tätä palloa?

a) en jaksa enää yhtään raskautta + imetystä ja siitä kaikesta hässäkästä toipumista

b) en jaksa sitä vauva- ja jonkin verran myös taaperoaikaan kuuluvaa vähäunisuutta ja heräilyä.

c) muutenkin, vauva-aika varsinkin, on liian sitovaa ja raskasta minulle. Uhmaikäinenkin on helpompi. Nautin paljon enemmän sellaisista isompien lasten kanssa olemisesta. Siihen siis lasketaan jo 2 vuotiaat ja sitä vanhemmat lapset.



Nuorin on nyt 9 kk ja kun tästä vauvahässäkästä pääsen eroon, niin kiitti mulle riitti. Adoptoida kyllä voisin mutta mies on jyrkästi sitä vastaan.

Minusta 2 lasta on ihan riittävästi ja sopivasti.

Lapsia voi ohjata muihinkin harrastuksiin kuin jääkiekkoon,taitoluisteluun, ratsastukseen tai moottoriurheiluun.



Meidän kuuden lapsen liikunta- ja musiikkiharrastuksiin menee vuodessa n.1500 eli reilu 100€/kk - ei mielestäni mahdottomasti.



Säästetään sitten ehkä ulkona syömisestä, ei tupakoida, alkoholiin pari sataa vuodessa, ulkoilun lomassa marjastetaan, sienestetään ja kalastetaan...



6000 € bruttotuloilla pärjää kahdeksan henkeä aivan mukavasti pääkaupunkiseudun tuntumassakin!

Itselläni tosin on epäekologiset neljä lasta, joista kaksi on jo isoa ja kaksi pientä. Meillä riittää resurssit isomman perheen pyörittämiseen, mutta ymmärrän ihan hyvin, jos kaikilla ei riitä eli minusta ole mitenkään erityisen ihailtavaa, että hankkii enemmän kuin kaksi lasta. Ajattelin itse aikoinani, että haluan vain yhden lapsen, mutta tulin sitten toisiin ajatuksiin.

Mies kyllä kärttää kolmatta, lupasin sen hänelle ehti kun hän kantaa lasta yhdeksän kuukautta, synnyttää ja jää äitiyslomalle.

Minä haluaisin teoriassa ison perheen, mutta olemme mieheni kanssa ymmärtäneet, että se elämäntyyli ja -tapa, josta nautimme, ei ole mahdollista meidän tilanteessa useamman kuin kahden kanssa.



Siis lähtien aivan asuinpaikasta lasten ja omien harrastusten määrään, mutta myös oman ajan tärkeys yms. seikat.



Itse rakastin raskautta ja jopa vauva-aikaa, mutta kaipaan rinnalle myös jotain muuta. Ja sitä omaa aikaa, todella. Mies on samoilla linjoilla.



Voi siis hyvinkin olla, että meillä se lapsiluku JÄÄ siihen kahteen.

Jotkut ehkä ajattelevat ympäristöäkin...

Huono provo.

Mielummin lapseton kuin tylsät kaksi kakaraa ;)

on jotenkin niin tavallista, niin normaalia että jopa junttia. Kolmas on hyvä sekoittamaan pakkaa.

että lapsiluvullakin jotkut yrittävät näyttää, etteivät ole juntteja XD

Voiko epätoivoisemmaksi enää tulla?

ja haluan maapallon selviävän siitä myös lapsen lapsilleni saakka.

Maailman väestö saavutti miljardi ihmistä vuonna 1804, kaksi miljardia 1927, kolme miljardia 1960, neljä miljardia 1974, viisi miljardia 1987 ja kuusi miljardia 1999. Ennusteen mukaan seitsemän miljardia saavutetaan vuoden 2011 loppupuolella ja noin kahdeksan miljardia vuonna 2025. Vuosina 2045–2050 väestömäärä on luultavasti noin 9 miljardia

Kasvoin kolmilapsiseesa perheessä ja meillä oli tosiaan tiukkaa kaikesta.



Kolmea lasta pidettiin myös laumana, jonka kanssa ei kehdattu mennä minnekään.



Aina yksi oli kolmaspyörä liikaa.



Minä päätin ettei ainakaan kolmea lasta, jos kolmas olisi tullut haluaisin neljännenkin tasapuolisuuden nimissä, mutta kolmattakaan ei yritetä.

täyttää maata! 2 on ihan sopiva määrä. Mieluumin vain 1, mutta suotakoon 2. Kaikki ylimenevä on itsekkyyttä tai ehkäisyn puuttumista.

Miksi ihmeessä niitä lapsia pitäisi ahnehtia monta?

Mies kyllä kärttää kolmatta, lupasin sen hänelle ehti kun hän kantaa lasta yhdeksän kuukautta, synnyttää ja jää äitiyslomalle.

=D No, mutta mulle tuli onneksi esikoinen ja kuopus samalla vaivalla maailmaan.