Kantoliinavanhemmuus=täydellisyyteen pyrkivää vanhemmuutta.

Kun vauvaa kanniskellaan päivät niin tiiviisti, että esikoinen pitää viedä päiväkotiin pois tieltä niin mitä se nykyajan vanhemmuus sitten on. Juuri sitä, että äidin syliin mahtuu aina kerrallaan vain yksi lapsi ja isompi työnnetään päiväkotiin pois jaloista. Sitä on kantoliinavanhemmuuss.

Vastaajan 44 kanssa pidät kyllä paikkaa ketjun idiooteimpana vastaajana.

tajuavat myöntyä lasten tarpeisiin pitämällä heitä lähellä kehoaan NIIN paljon kuin mahdollista. Ihanaa kun isäkin osallistuu päikkäreille ja antaa masunsa toisen tarpeeseen:)



Minäkin toimin aikoinaan samoin. Liinaa ei vielä silloin ollut mutta syli ja kotiäitiys kun lapset syntyi! Olen varma että se mitä lapsistani tuli on paljolti sylin/läheisyyden ansiota. Negatiiveille vielä, että kyllä Yliopiston ja muut koulutukset lapseni kävi. Ovat siis hyvinkin yhteiskuntakelpoisia ja niin mukavia!



Keep on going fiksut äidit!

Mä tykkäsin esikkoa kantaa liinassa ja lapsi tykkäs itsekin. Pohjoisen telttareissulla ja pysähdellessä katselemaan nähtävyyksiä, oli huomattavasti helpompi napata lapsi liinaan, kun kaivaa täpötäyden takaluukun uumenista rattaita. Ja ei, en todellakaan pyri täydellisyyteen enkä ole täydellinen äiti. Eikä muuten paineet liinailusta kasautuneet mulle, mies liinaili myös, jaksoi jopa kakkosta kantaa liinassa, kun kävi metsäretkillä isomman lapsen kanssa.

Allerginen refluksi->24/7 pidettävä pystyssä lääkkeistä huolimatta ja heijattava, tai huutaa kipua, lääkäri määrännyt ne lääkkeet mitä voi ->kantoliina ainoa keino ja pelastus.



Allergian takia vaippa-alue ei kestä kaupan vaippoja, vain kestoja-> käytetään kestoja, koska ehjä iho on sata kertaa parempi juttu kuin mätivä iho ja sitä huutava vauva.



allerginen _kaikille_ saatavilla oleville korvikkeille,erityiskorvikkeille myös sairaalan koostemaidolle, lääkärillä ei ole tarjota mitään vaihtoehtoja->imetän tiukalla imetysdietillä, jonka takia en voi syldä "juuri mitään" ->vie voimat ->en käy missään kun missään ei tarjota sopivia ruokia ja en jaksa kun imetän yötä päivää kun ei muuta ratkaisua ole



Eli täysimetän, kannan ja kestovaippailen ison vauvan kanssa enkä anna kiinteitä allergioiden takia. En käy missään ja omistaudun vauvan hoitoon.



Silti en valita. En tätä valinnut vapaaehtoisesti, tätä allergiaa ja tilannetta, mutta ymmärrän etten kiukuttelulla voi sitä muuttaa. Koitan siksi nauttia siitä mikä mahdollista ja tehdä kaikkeni viihtyäkseni kotona ja nähdäkseni asian valoisalta kannalta, esim juuri nuo ns. "hörhönäkökulmat" joiden mukaan tästä on ihan etuakin vauvalle kun hoito tapahtuu näin.



Kun meillä vierailee kavereita, he näkevät täällä tyytyväisen, vähän väsyneen äidin, jonka vauvan hoito näyttää ulospäin juuri hörhöilyltä ja ns. täydelliseltä mammailulta. Tottakai kerron allergioista, mutta ei nämä selitykset mene jakeluun. Allergia mmielletään pariksi näpyksi, joten turha edes selittää miten niin harmiton vaiva voi johtaa näin massiiviseen omistautumiseen. Päättelevät vain että olen täydellinen, etenkin kun olen vielä tyytyväinen. Tosiaan tyytyväisyyden olen tietoisesti valinnut, sillä muuten tämä pakkorako musertaa minut haastavuudessaan. Aikansa kutakin.



Mutta siis: kaikki eivät näitä ratkaisuja voi valita.



Ja hei, vielä se hörhöistä hörhöin juttu, perhepeti! Lapsi imee joskus kymmenenkin kertaa yössä kun on niin refluksin takia kipuja ja en jaksa aina olla pystyssä kantamassa, vaan annan kipuun rintaa puolitokkuraisena. Kätsyä kun vauva nukkuu silloin ihan kainalossa.



Ja jos joku tietää meille imettäjän joka suostuu imetysdietilleni, sopivan allergisoimattoman kertisvaipan ja sopivan korvikkeen, niin kertokaa ja rupean heti "ei-täydelliseksi". Lääkärit eivät tiedä meille enempää konsteja ja vaihtoehtoja kuin jo on kokeiltu, mutta ehkä palstamammat silti tietävät.



Ja kun tästä selvitään ja lapsi on isompi, niin aivan varmasti paukutan henkseleitäni pitkästä imetyksestä ja lapsentahtisuudesta sekä kaikesta tästä mihin panostan. Jotain iloa pitää tästäkin vaivasta saada ekstrapalkaksi, vaikka tottakai tärkeintä on mahdollisimman hyvin tai edes mahdollisimman vähän huonosti voiva lapsi.

saivat tästä, vanhemmuuden laatua käsittelevästä ketjusta kantoliina-ketjun?

Ei ole monelle mammalle taas kauhalla annettu, äly riittää korkeintaan haarojen levittämiseen ja imetyssuojien vaihtoon.

päiväkotikypsäksi! Itse huomasin et välttämättä olisi tarvinnut päästä johonkin kerhoon tms. jo 2-vuotiaana ainakin muutamaksi tunniksi pv.



Sylivauvalla on myös hyvä itseluottamus ja vankka perusturvallisuus! En sano etteikö muillakin olisi enkä arvostele ketään mutta mitään en mahda näille huomioilleni kasvattaessani omia lapsiani ja seuratessani muita.



On vielä todettava et lasteni ystävät ovat moneenkin otteeseen maininneett asiasta. Ja pliiiis älkää nyt ottako aiheeksi röyhkeyttä!