Kantoliinavanhemmuus=täydellisyyteen pyrkivää vanhemmuutta.

kantoliinassa, koska mun elämää häiritsee ihan hirveästi huutava vauva. Kun vauva on liinassa, se on tyytyväinen ja mulla kädet vapaat ja hyvä fiilis.

Typeryyden huippu tehdä kätevistä asioista jotain hifistelyä.

Minä en ole tarvinnut kantoliinaa ikinä, lonkalla kantaminen on riittänyt ja muu läheinen kanssakäyminen tyytyväisten vauvojen kanssa. t. epätäydellinen äiti

mutta se, että minulla on ollut viisi tosi tyytyväistä vauvaa, ei estä minua ymmärtämästä sitä että toiset vauvat nyt vaan ovat itkuisia. Ihan ilman mitään elimellistä syytä tai äidin huonommuutta.

kantoliinassa, koska mun elämää häiritsee ihan hirveästi huutava vauva. Kun vauva on liinassa, se on tyytyväinen ja mulla kädet vapaat ja hyvä fiilis.

Typeryyden huippu tehdä kätevistä asioista jotain hifistelyä.

Minä en ole tarvinnut kantoliinaa ikinä, lonkalla kantaminen on riittänyt ja muu läheinen kanssakäyminen tyytyväisten vauvojen kanssa. t. epätäydellinen äiti

mutta se, että minulla on ollut viisi tosi tyytyväistä vauvaa, ei estä minua ymmärtämästä sitä että toiset vauvat nyt vaan ovat itkuisia. Ihan ilman mitään elimellistä syytä tai äidin huonommuutta.

kantoliinassa, koska mun elämää häiritsee ihan hirveästi huutava vauva. Kun vauva on liinassa, se on tyytyväinen ja mulla kädet vapaat ja hyvä fiilis.

Typeryyden huippu tehdä kätevistä asioista jotain hifistelyä.

Minä en ole tarvinnut kantoliinaa ikinä, lonkalla kantaminen on riittänyt ja muu läheinen kanssakäyminen tyytyväisten vauvojen kanssa. t. epätäydellinen äiti

Ja neuvoillani kavereillani vielä monta lisää. Kysymys on asenteesta ja hyvin nukkumisesta.

Siis kaverisi ovat sinun neuvojesi ansiosta saaneet vielä monta lisää?? Vai mitähäh??

mutta se, että minulla on ollut viisi tosi tyytyväistä vauvaa, ei estä minua ymmärtämästä sitä että toiset vauvat nyt vaan ovat itkuisia. Ihan ilman mitään elimellistä syytä tai äidin huonommuutta.

kantoliinassa, koska mun elämää häiritsee ihan hirveästi huutava vauva. Kun vauva on liinassa, se on tyytyväinen ja mulla kädet vapaat ja hyvä fiilis.

Typeryyden huippu tehdä kätevistä asioista jotain hifistelyä.

Minä en ole tarvinnut kantoliinaa ikinä, lonkalla kantaminen on riittänyt ja muu läheinen kanssakäyminen tyytyväisten vauvojen kanssa. t. epätäydellinen äiti

Ja neuvoillani kavereillani vielä monta lisää. Kysymys on asenteesta ja hyvin nukkumisesta.

kelpaisi, mutta kun minulle se liina on mukavampi. Olenkin katsos itsekäs ja laiska äiti.



Enkä ole muuten ikinä edes miettinyt, miksi vauvani ovat huutaneet muualla kuin sylissä (eli tarkoitan valveilla ollessaan esim. vaunuissa tai lattialla makoillessaan ja en nyt tarkoita, että joka sekunti, mutta eivät ole kovin kauan niissä viihtyneet), koska olen pitänyt aina täysin luonnollisena, että pienen vauvan paikka on äidin lähellä eli vauvat myös nukkuvat vieressäni ja päiväunia esim. isän mahan päällä, kun isä tykkää enemmän niistä päiväunista kuin minä:) Siis lähinnä viikonloppuisin, kun isä on kotona.



Ja nyt korostan, että PIENEN vauvan. Totta kai kun vauva alkaa hieman liikkua, viihtyy hän sitten enemmän lattialla. En minä sentään lapsia parivuotiaiksi ole heitä liinassa raahannut yötä päivää:D

Onko sinulla jotain sitä vastaan, että joku panostaa muutamalla kympillä siihen kangaspalaseen. Jotenkin tämän ketjun ehkä turhin kommentti. Kukin toimii tietysti, miten parhaaksi katsoo pitääkseen vauvansa tyytyväisenä. Jos sinulla toimi lonkka ja muut omat juttusi, niin hyvä niin. Miksi sinua häiritsee, että jollakin toimii liina. Kyllä monet vauvat ovat tyytymättömiä esim. vaunuissa valveilla ollessaan. Tiedän monia äitejä, jotka voivat lähteä vaikka kauppaan vaan kun vauva nukkuu vaunuissa. Minä olen voinut lähteä milloin vain minne vain, koska vauva viihtyy aina liinassa. Kyllä minä vaunujakin joskus olen käyttänyt, kun vauva nukkuu, mutta kun hän herää, nostan hänet liinaan, koska vauva ei hereillä ollessaan viihdy vaunuissa. Sitten kun vauva istuu, viihtyy hän toki rattaissa, kun näkee maisemia.

Onko sinulla jotain sitä vastaan, että joku panostaa muutamalla kympillä siihen kangaspalaseen. Jotenkin tämän ketjun ehkä turhin kommentti. Kukin toimii tietysti, miten parhaaksi katsoo pitääkseen vauvansa tyytyväisenä. Jos sinulla toimi lonkka ja muut omat juttusi, niin hyvä niin. Miksi sinua häiritsee, että jollakin toimii liina. Kyllä monet vauvat ovat tyytymättömiä esim. vaunuissa valveilla ollessaan. Tiedän monia äitejä, jotka voivat lähteä vaikka kauppaan vaan kun vauva nukkuu vaunuissa. Minä olen voinut lähteä milloin vain minne vain, koska vauva viihtyy aina liinassa. Kyllä minä vaunujakin joskus olen käyttänyt, kun vauva nukkuu, mutta kun hän herää, nostan hänet liinaan, koska vauva ei hereillä ollessaan viihdy vaunuissa. Sitten kun vauva istuu, viihtyy hän toki rattaissa, kun näkee maisemia.

Kantoliinat ovat n. 600 v vanhaa retroa, kun vaunuja ei oltu vielä alettu käyttää.

ole vauvaihminen, kaukana siitä. Itse kuitenkin katson, että ilman liinaa en olisi vauva-aikaa pärjännyt. Iltaitkut sai selätettyä ainoastaan liinalla. Samalla tuli ylimääräiset ilman vauvan mahasta helposti pois.



Ap on taas sellainen ihminen, joka ei tiedä mistä puhuu. Välttämättä sinun vauvasi ei sitä ole tarvinnut, mutta ei siitä haittaa ole jos muiden on.

hommia tehtävänä, mihin tarvitsee molempaa kättä.



Perustele tosiaan, miksi se on jotenkin hyvä homma, "ettei ole tarvinnut liinaa". Senkun voi vaikka ommella itse, jos se sinulla rahasta on ollut kiinni.

paljon ja vauva itkuinen. Luojan kiitos kaverini kauppasi minulle liinan. Siihen loppui vauvan itkut. Kuinkahan monta koliikkitapausta saataisiin parannettua kantoliinalla?

ole vauvaihminen, kaukana siitä. Itse kuitenkin katson, että ilman liinaa en olisi vauva-aikaa pärjännyt. Iltaitkut sai selätettyä ainoastaan liinalla. Samalla tuli ylimääräiset ilman vauvan mahasta helposti pois.

Ap on taas sellainen ihminen, joka ei tiedä mistä puhuu. Välttämättä sinun vauvasi ei sitä ole tarvinnut, mutta ei siitä haittaa ole jos muiden on.

Ainakin ennen tuota ilmiötä on kutsuttu ihan ylisuojelevaksi vanhemmuudeksi tai marttyyrivanhemmuudeksi. Ongelma tuossa "kantoliinavanhemmuudessa" on se, että iso osa ihmisistä mieltää sen enemmänkin lastenhoitotavaksi, millä on yhtä paljon tekemistä äärimmäisen uhrautumisen kanssa kuin... Vaikkapa sillä curling-kiekolla ja curling-vanhemmuudella. Onnistunut vertauskuva ei jätä tulkinnanvaraa, ja tämä nyt ei valitettavasti kuulu siihen ryhmään.

hyvin, mitä ajetaan takaa jutussa, mutta silti asia nyt liitetään typerästi kätevään ja ergonomiseen lastenhoitovälineeseen eikä kuvaa ilmiötä oikealla tavalla. Termi nyt vain on täysin epäonnistunut.

Onko jotenkin parempi kun tekee kaiken 'vahan sinnepain'?

no siis on muutama hyvä blogi, mutta tota jauhantaa..plaaplaa

olla "v**u mun pää hajoo"-vanhemmuus.



Lapsen sitovuus on inhottavaa, lapsen tarvitsevuuteen vastaamista pidetään sairaana.

Kuinka moni oikeasti kuluttaa _monta vuotta_ omasta elämästään lapsen _ainoana_ aikuisena, sitoen lapsen tiukasti itseensä ja estäen ulkopuoliset kontaktit?! Eiköhän tuollainen ole yhtä harvinaista kuin entisajan peräkammarinpojat! Vai heistäkö tässä puhutaankin?



En ehdi lukea linkkiä, mutta onkohan aiheen aloittaja tietoinen siitä, että suomalaiset ihmiset kuljettavat verenperintönään VÄLTTELEVÄÄ KIINTYMYSSUHDEMALLIA, mikä tarkoittaa juuri sitä, että turvallinen kiintymyssuhde on harvinainen, ja mitä ilmeisimmin tässäkin juuri paheksutaan sellaiseen pyrkivää, lapsentahtista ja lapselle alkuaikoina omistautuvaa vanhemmuutta. Suomalaisethan eivät tunnetusti kanna lapsiaan, laittavat jo vauvana omaan huoneeseensa nukkumaan ja nakkaavat varhain lastentarhaan lapsilauman keskelle oppimaan tavoille.



terveisin omistautuva, vaistoaan ja lapsiaan kuunteleva, kantoliinaakin paljon käyttänyt mamma, joka ei ole millään tavalla estänyt lapsiltaan lämpimiä suhteita muihin aikuisiin, mutta joka on antanut lastensa olla rauhassa tarvitsevia ja pieniä.

Olipa "oivaltavaa" ja "itsenäisesti ajateltua" (not). Hohhoijaa, luuleeko kirjoittaja että hän on ihan itse keksinyt nämä vastakkainasettelut.



Miksi niitä pitää vieläkin vahvistaa?



Ja hulluinta on, että tuomitsemattomuuden nimissä, siitä saarnaten, tällaiset muka-ajattelijat tulevat tuominneeksi ihan kaikki jotka poikkeavat joltain heidän oman asteikkonsa sopivalta keskikäyrältä suuntaan tai toiseen! Blogistihan nimenomaan itse tuomitsee ne, jotka eivät ymmärrä pysyä kantoliinailussa kohtuussa vaan ihan oikeasti pyrkivät constant contactiin (jolla on puolensa, miksei siihen saisi pyrkiä jos se itsestä tuntuu hyvältä?!), tai jotka vaikkapa haluavat sektion ihan vain itsensä vuoksi (kai sekin on tässä elämässä sallittua?!).

Kun vauvaa kanniskellaan päivät niin tiiviisti, että esikoinen pitää viedä päiväkotiin pois tieltä niin mitä se nykyajan vanhemmuus sitten on.



Juuri sitä, että äidin syliin mahtuu aina kerrallaan vain yksi lapsi ja isompi työnnetään päiväkotiin pois jaloista. Sitä on kantoliinavanhemmuuss.

onkohan aiheen aloittaja tietoinen siitä, että suomalaiset ihmiset kuljettavat verenperintönään VÄLTTELEVÄÄ KIINTYMYSSUHDEMALLIA, mikä tarkoittaa juuri sitä, että turvallinen kiintymyssuhde on harvinainen, ja mitä ilmeisimmin tässäkin juuri paheksutaan sellaiseen pyrkivää, lapsentahtista ja lapselle alkuaikoina omistautuvaa vanhemmuutta. Suomalaisethan eivät tunnetusti kanna lapsiaan, laittavat jo vauvana omaan huoneeseensa nukkumaan ja nakkaavat varhain lastentarhaan lapsilauman keskelle oppimaan tavoille.

Kun vauvaa kanniskellaan päivät niin tiiviisti, että esikoinen pitää viedä päiväkotiin pois tieltä niin mitä se nykyajan vanhemmuus sitten on.

Juuri sitä, että äidin syliin mahtuu aina kerrallaan vain yksi lapsi ja isompi työnnetään päiväkotiin pois jaloista. Sitä on kantoliinavanhemmuuss.

Meillä on esikoinen 3 v kotihoidossa myös!!!