6-vuotiaat ja yksipuolinen kyläily

tällä viikolla meillä ja ens viikolla teillä. Mikään muu ei tulisi kysymykseenkään. Tunnen tietysti kaikkien äidit ja yhdessä ollaan sovittu ruokailut ja välipalat mitä saa tarjota. Ja hyvin on toiminut.

tuo on TODELLA yleistä. Onneksi tyttömme parhaan kaverin vanhemmat kuuluvat fiksuihin ihmisiin ja homma pelaa, vastavuoroisesti kuitenkaan ihan tarkkaan laskematta. Saattaa olla, että ovat ihan hiukan enemmän meillä, jos tunnit laskettaisiin, mutta minusta homma on tasapuolista ja reilua. Sen sijaan kaikkien muiden kavereiden kotona tuntuu löytyvän junttikoti. Lapset ravaa täällä, pimputtavat ovea, soittelevat, voivatko tulla jne. IKINä, IKINÄ ei voida olla siellä. Eikä tää koske pelkästään meitä vaan nuo samat kaverit ramppaa myös tuon tytön parhaan kaverin luona ja samalla tavoin ollaan silloin aina heillä.



Miten te äidit kehtaatte??? Eikö teitä hävetä, kun lapsenne on aina muualla kylässä??? Eikö teille tule koskaan mieleen, että vieraasta lapsesta on aina huoli ja lisää elämää? Miksi ette koe mitään velvollisuutta välillä antaa ottamisen sijaan?



Tarviiko mainita, että kavereista suosin ehdottomasti tuota fiksujen vanhempien lasta ja toisinpäin?

sinua käytetään vain ilmaisena lapsenvahtina. Tosin jos et äitiä yhtään tunne, en omaa lastani päästäisi paikkaan, mistä ei ole mitään tietoa. Tykkääkö lapsesi leikkiä tämän kaverin kanssa? Voisiko vierailuja alkaa harventamaan? Eihän tällainen yksipuolinen meininki kuulosta reilulta.

mutta on myös sanonut että olisi kiva joskus käydä heilläkin, olen äidille sanonut useammankin kerran "tytöt puhui että olisi kiva jos xx tulisi vuorostaan joskus teille" mutta ikinä ei käy. Ei tunnu reilulta ei, etenkin kun tämä tyttö on ydinperheellinen ja itse olen totaali-yh joten lapsenvahteja ei puissa kasva. Silti en pysty torjumaan lasta kun tunnumme olevan hänelle niin tärkeitä. ap

En tiedäå johtuuko siitä, että meillä on lapsia 4, eikä heillä ole omia huoneita, vaan joutuvat jakamaan sisarensa kanssa. Erityisesti kaksi nuorempaa 6v ja 9v ovat mieluummin kaverillaan, joilla iso omakotitalo ja toisella ei sisaruksia ja toisella jo isot yläaste-ja lukioikäiset lapset. Meillä on aina sisko sotkemassa, eikä tunnu keksivän hyviä leikkejä täällä.



Itse en suostu enään leikkitädiksi joten sitä en tiedä onko kavereilla vanhemmat mukana, onko kivempia leluja vai mistä johtuu. Pyydän kyllä usein, että iksette leiki välillä meillä, mutta useimmin kuitenkin viihtyvät kavereillaan. Mielestäni meillä kuitenkin ihan normi koti, joskin hieman pieni näin isolle perheelle.

otan mielelläni kavereita kotiimme. Tykkään, kun on Elämää :)



Lisäksi saan pitää lastani silmällä ja olen kuulolla kun/jos alkaa pomottamaan. Omistaa hahmotuksen ja motoriikan viivästymää, siksi pomottaa osittain.



Kiva olisi, jos kohteliaisuussyistä lastani pyydettäisiin vastavierailulle, mutta näin ei käy, tai ei ole käynyt koko eskarisyksyn aikana vaikka ollaan vanhempien kanssa asiasta suoraan juteltu, on puhelinnumerot vaihdettu ja tekstailen lapseni eskarikavereille sopiaksemme kyläilystä.



Kyllästyttää. Ehkä se on tuo pomotus yhtenä syynä ? En ole enää meillekään pyytänyt kuukauteen ketään lapsen kaveria, leikit eskarin jälkeisessä päivähoidossa riittäköön toistaiseksi.



Lapsi on ollut tyytyväinen eikä ole eskarikavereita pyydellyt. Eskarissa/hoidossa kuulemma on opettajien mukaan suosittu kaveri, keksii kaikkea kun johtajaluonne on :)



Ehkäpä ensi syksynä tilanne toinen kaverien suhteen... saa rajoittaa menemisisä ja tulemisisa kun alkavat itse järjestellä kyläilyjään...

5-vuotias poikani käy aina naapurissa leikkimässä, harvoin ovat meillä. Olen asiasta kysynyt, niin naapurin poika on sen verran ujo ja arka, että haluaa pysyä kotona ei halua siis tulla esim. meille. Asia vaivasi minua kuitenkin joten olen puhunut tästä naapurin äidille, että laittaisi pojat joskus meillekin mutta hänkin sanoi että hänen poika on sellainen kotihiiri että heille saa kyllä aina tulla ja kun leikit sujuu aina niin hienosti että ei mitään hätää.

:)

ollut jo vuosia. Sitten on kyllä paljon kavereita, joissa mennään puolin ja toisin.

Meidän rivareissa ihan normaaleita perheitä ja lapset saavat olla sateessakin ulkona. Ihan kaikki lapset.

Mun kuopus aloitti koulun ja sai uusia kavereita ja nyt homma toimiin puolin ja toisin.

Onneksi poikani pääsi naapurin lapsesta eroon. Siinä vasta itsekäs perhe ja kaikki heillä on hyvin.

Ilmainen lapsenvahti olet, mutta vierailu kerran viikkossa on kyllä aika vähän.

Vastavuoroisuus kunniaan!

Meidän rivareissa ihan normaaleita perheitä ja lapset saavat olla sateessakin ulkona. Ihan kaikki lapset. Mun kuopus aloitti koulun ja sai uusia kavereita ja nyt homma toimiin puolin ja toisin. Onneksi poikani pääsi naapurin lapsesta eroon. Siinä vasta itsekäs perhe ja kaikki heillä on hyvin. Ilmainen lapsenvahti olet, mutta vierailu kerran viikkossa on kyllä aika vähän. Vastavuoroisuus kunniaan!

jolloin tyttö ois tulossa jopa 4-5krt :/

En tiedä onko ko lapsella muita kavereita, mutta omallani kun lisäksi käy muutkin kaverit, saattaa olla joka ilta joku kylässä. Joku pari tuntia vielä ihan ok, mutta tää tyttö tosiaa voi olla KUUSIKIN tuntia meillä, lisäksi äiti hakee lähes aina myöhässä.

Kerran tyttö kaatui pahasti pihaleikeissä ja kysyin soitanko äidin hakemaan kotiin ,ei missään nimessä halunnut,mutta hätä oli kauhean kova että äiti suuttuu ku housujen polvet meni rikki =/

Kun lohdutin,kannoin sisälle,pesin ja laastaroin polvet ja toin mehua,tyttö jotekin hellyttävästi takertui muhun ja itki sylissä vaikka kuinka kauan.Tosta jäi jotenki paha mieli =/

Tyttöni mukaan xx on sanonut,että meillä on paljon kivempi koti,mulle ei ole kotioloistaan hiiskunut mitään vaikka olen nyt yrittänyt varovasti udella.

Jännä että tää vanha ketju oli nostettu, just eile mieti tätä tyttöä, nyt on käynyt vähä harvemmi ku lapseni saanut paljon uusia kavereita eskarista eikä ole enää halunnut ko lasta meille niin usein kyselyistä huolimatta.

Ja tosiaan, ei nyt tunnu olevan muiden kanssa ongelmana tämä kyläilyjen

vastavuoroisuus.

-ap

tai pelkkää leipää. Halpaa. Silloin ei voi olla rahasta kiinni.

Meillä leipäkone pyörii joka yö ja leipä maksaa n 50 senttiä. Jos pelkkä leipä ja puuro kelpaa, voi olla että kotioloissa on jotain vikaa.

Syy on siinä että matkaa kertyy luokkakavereiden luo yli 5 km ja mä toimin kuskina. En rupea hakemaan kuitenkaan kavereita meille vaan vien pojan sinne (useampi kaveri asuu lähekkäin).

itse olin aikoinani "tuo lapsi", joka oli aina muilla muttei kaverit koksaan meillä. Syy yksinkertainen, äiti alkoholisti ja isä väkivaltainen, polttivat sisällä tupakkaa ja koti muutenkin todella sotkuinen. Häpesin. Ruokaa sai vain suoka-aikaan, joka oli aina milloin äitiä nyt huvitti laittaa ruokaa, ei koskaan säännöllisesti. En siis tiennyt läheskään aina, millon on ruoka-aika ja jos en osannut ennustaa ja myöhästyin, ruokaa ei tippunut.



Kyseleppäs tytöltä asiasta ohimennen, hän saattaa kaivata juttuseuraa aikuiselta hädän keskellä. niin minäkin olisin toivonut, mutta kavereiden vanhemmat eivät jutelleet (enkä siis koskaan kyllä yrittänytkään) vaan olivat kylmiä. Aina ajoivat pois, koska olin heillä liikaa. Ymmärrän kyllä sen, enhän ole heidän lapsensa. nyt kuitenkin itse äitinä aion, jos siis joskus vastaava tilanne tulee omalle kohdalle, puuttua jollain tavalla. jos on todellista aihetta puuttua. Sitä olisin itsekin toivonut.

sinua käytetään vain ilmaisena lapsenvahtina. Tosin jos et äitiä yhtään tunne, en omaa lastani päästäisi paikkaan, mistä ei ole mitään tietoa. Tykkääkö lapsesi leikkiä tämän kaverin kanssa? Voisiko vierailuja alkaa harventamaan? Eihän tällainen yksipuolinen meininki kuulosta reilulta.