Hei muut yh:t! Onko teillä koskaan käynyt mielessä ajatus,
että ois hienoa perustaa yh-kommuuni edellyttäen tietysti että henkilökemiat kohtais? Mä oon totaali-yh ja lapsen kans on arki kivaa kaksin, mut hänen nukahdettua ois hauska saada aikuista juttuseuraa, katsoa leffaa jne.. Myös kotitöihin sais apua, lapsenhoitoon vuorotellen ja asumiskulut pienentyis myös..plus että lapsille seuraa toisistaan. oon 3-kymppinen nainen jolla eskari-ikäinen tyttö, jotenkin oon niin lopen kyllästynyt miehiin ettei minkäänsortin parisuhdeviritelmä enää houkuttele. Voi kun löytäis samanhenkisen ystävän samassa tilanteessa :)
Kommentit (40)
vai pitikö siinäkin olla joku auttamassa? Tai osaatko ostaa itsellesi puseron ilman että joku bestis kulkee sun makutuomarina tuntikausia kaupassa?
Mutta sen pitäisi käytännössä olla ratkaisu, jossa kaikilla on oma asunto, mutta tarjolla olisi joku yhteinen tila.
Ja toisaalta, mitä tapahtuu kun joku löytää ihmissuhteen? Juttu hajoaa käsiin? Lapset kenties menettävät jälleen itselleen tärkeän aikuisen.
Lisäksi kommuuni tarvitsisi samanhenkisiä yksinhuoltajia, ettei mene ihan heti sukset ristiin.
Mielessä on käynyt mutta toteutus on vaikeaa
ei ole mitään yksin, tarvitset aina hoviväkeä ympärillesi, jotta sun ei tarttis olla itsesi ja omien vajavaisuuksiesi kanssa tai olet energiasyöppö, joka imee muilta energiat itselleen, koska muuten ei osaa elää.
Osaan kyllä elää yksinkin mutta jos yksinäisyydelle ois hyvä vaihtoehto niin miksi ei?lisäksi ois nuo käytännön hyödyt, kuten taloudellinen säästö ja lapsenhoitoapu. Jos et ole totaali-yh itse, minusta sun on turha arvostella kun et tiedä mistä puhut. Välillä täällä on näitä ruikutuksia että ""apua, mies työmatkalla, miten selviä lapsen kans yksin" jne.. Ja on se niin huvittavaa huomata että parisuhteessa olevat naiset kokee jotain ihme ylemmyyttä Yh:ita kohtaan, vaikka itse ei selviäis päivääkään ilman miehensä apua. Ja tiedoksenne että yh:ksi voi jäädä ihan muistakin syistä kuin siksi että "parisuhde ei onnistunut".
ap
vai pitikö siinäkin olla joku auttamassa? Tai osaatko ostaa itsellesi puseron ilman että joku bestis kulkee sun makutuomarina tuntikausia kaupassa?
pentujensa kitinän lisäksi kuunnella vielä suakin ja sun kakarasi kitinää.
Ja pelkkää hyötyä haluat, mitä itse annat?
onko mammoilla mennyt viikonloppu huonosti ? mies jättänyt kotityöt tekemättä ja menkkaa pukkaa päälle ?
pentujensa kitinän lisäksi kuunnella vielä suakin ja sun kakarasi kitinää. Ja pelkkää hyötyä haluat, mitä itse annat?
En ole ap, mutta jos osaisit lukea tai ymmärtäisit lukemaasi, tässä oli pointtina nimenomaan VASTAVUOROINEN hyöty. Kyllä, olen ajatellut samaa. Mistä päin olet ap?
...yksinkin kolmen alle kouluikäisen muksun kanssa.
Kun kaipaan muiden ihmisten seuraa, niin menen muiden ihmisten seuraan, tai kutsun kylään.
On mukavaa asua "yksin", sillä silloin saa myös sen oman rauhansa... Ei haittaa jos menee sukset ristiin jonkun kaverin kanssa, kun ei asuta yhdessä.
eikö se riitä?
joten ei hoida "kakaraani" edes sitä yhtä viikonloppua vuodessa. Mutta avaudu toki lisää mikä sulla on noin huonosti? Ja jos et ole yh niin miksi kummassa tähän ketjuun edes kommentoit? Te jotkut olette sitten niin hassuja, niin hykerryttävän säälittäviä. Ihanaa etten ole tuollainen vittuileva katkeroitunut akka :)
...olisi minun mielestäni. Mutta se edellyttäisi, että olisi suunnilleen samanlaiset tulot, samanlaiset harrastukset ja sama määrä lapsia. Sitten voisi toimia. Ja toisaalta, olisi harmi rikkoa perhe, jos rakastuu mieheen ja haluaakin muuttaa tämän kanssa yhteen. Jälkimmäisestä syystä ei siis ehkä kannata, lapset kaipaisivat 'sisaruksia'. Totaali-yh voi olla kuitenkin väliaikainen tila.
...olisi minun mielestäni. Mutta se edellyttäisi, että olisi suunnilleen samanlaiset tulot, samanlaiset harrastukset ja sama määrä lapsia. Sitten voisi toimia. Ja toisaalta, olisi harmi rikkoa perhe, jos rakastuu mieheen ja haluaakin muuttaa tämän kanssa yhteen. Jälkimmäisestä syystä ei siis ehkä kannata, lapset kaipaisivat 'sisaruksia'. Totaali-yh voi olla kuitenkin väliaikainen tila.
pentujensa kitinän lisäksi kuunnella vielä suakin ja sun kakarasi kitinää. Ja pelkkää hyötyä haluat, mitä itse annat?
En ole ap, mutta jos osaisit lukea tai ymmärtäisit lukemaasi, tässä oli pointtina nimenomaan VASTAVUOROINEN hyöty. Kyllä, olen ajatellut samaa. Mistä päin olet ap?
katumapäälle, jos muut äidit on tällaisia kuin nämä vastaajat, juu no thanks millekään kommuunille :D :D Oikeesti onko teillä ystäviä? Kuka teitä oikein kestää? vai ootteko vaan salaa vittumaisia selkäänpuukottajia?
joiden mies pettää mennen tullen on vaan kateellisia kun joku on noin itsenäinen ja pärjää ilman miestä.jos oisin itse yh voisin harkita moista kommuunia. tsemppiä ap,toivottavasti löydät sielunsisaren:)
pentujensa kitinän lisäksi kuunnella vielä suakin ja sun kakarasi kitinää. Ja pelkkää hyötyä haluat, mitä itse annat?
En ole ap, mutta jos osaisit lukea tai ymmärtäisit lukemaasi, tässä oli pointtina nimenomaan VASTAVUOROINEN hyöty. Kyllä, olen ajatellut samaa. Mistä päin olet ap?
katumapäälle, jos muut äidit on tällaisia kuin nämä vastaajat, juu no thanks millekään kommuunille :D :D Oikeesti onko teillä ystäviä? Kuka teitä oikein kestää? vai ootteko vaan salaa vittumaisia selkäänpuukottajia?
hei,olen niiiin samaa mieltä kanssasi että kimppa-asuminen toisi arkeen helpotusta ja väriä,missä asut? jos käytät facea niin mut löydät kirsi lilja:)
toi ois ollu mulle ihan loistava asumismuoto, oisin tykänny :)
Loistava idea. Sääli, että mun lapset on jo isoja ja mies muutti taloon. Toteuta unelmasi, varsinkin kun se on varmasti loistava elämäntapa.
ent. totali-yh
Haaveilin kommuuniasumisesti jo sinkkuaikana, mutta nyt pienten lasten yh:na olisi tosi ihanaa jakaa arki jonkun vastaavassa tilanteessa olevan kanssa. En ole koskaan asunut kommuunissa, joten en tiedä miten se oikeasti toimisi, mutta toisaalta onhan sitä tullut asuttua muutamien miesten ja jopa eksän lapsenkin kanssa, joten uskoisin että toisen naisen kanssa talouden pito olisi kuitenkin sata kertaa helpompaa. Vessanpöntön kansi olisi aina alhaalla jne ;)
Noille läheisriippuvaisuuskommenteille nyt voi antaa piut paut - ihminen on ja on aina ollut sosiaalinen eläin, joka ei tule eikä tarvitse tulla toimeen ilman toisia ihmisiä. Toisen seuran ja avun kaipaaminen varsinkin pikkulapsivaiheessa on erittäin inhimillistä ja kaukana mistään neuroosista tai muusta psyykkisestä vammasta.
Niin, ja Tampereelta olemme me, mikäli joku kommuunin pistää pystyyn :)
Entäs paritalossa asuminen? Vierekkäin, mutta ei kumminkaan liian lähellä :D Sellaista voisin harkita itsekin.
Tai Hgin keskusta-alueella olisi ideaalia, jos samassa rapussa asuisi toinen yh. Olisi helppoa kyläillä mutta oma rauhakin olisi taattu.
en oöe totaali yh, mutta lapset 2x7v asuvat pääsääntöisesti mun luona.
Monet kerrat on ollut illalla mielessä että ois hauskaa jakaa se yksinäisyys jonkun kanssa. Miehet ei nyt just kiinnosta, joskus varmaan kyllä.