Miksi yleensä miehet haluavat sanella, montako lasta tehdään?

ja määrää mitä taloudessa tehdään ei siinä sen kummempaa ole.

ei ota huomioon lapsen koko elinkaaren kustannuksia

Miten iso otanta sulla on?

Me sovittiin yhteisymmärryksessä että kolme on hyvä määrä. Mies hoitaa lapsia paljon ja oli synnytyksissä apuna. Raskauksien aikana oli hengessä mukana.

Jos vaimo haluaa uutta lasta toisen perään, niin mies on se joka lystin yleensä maksaa. On aika stressaavaa jos vaimo haluaa 4. lasta ja itsellä voimat ja rahat ihan loppu. Mitä useampi lapsi, sitä useamman vuoden perheen elatus miehen käsissä ja sitä enemmän rahaa kuluu, ja yleensä sitä enemmän pitää miehen karsia omista menoistaan (ei varaa eikä aikaa esim. harrastaa)

ja ykskaks niitä muksuja onkin taas yksi lisää ;)



Meillä on kaksi tasavertaista perheenpäätä, muuten.

ei se ole sanelua, että miehet ei vaan halua niin paljon lapsia. Jos ei halua lapsia, niin ei niitä kannata tehdäkään. Ovat vain riesana silloin.

"Yleensä" ja "miehet". Onko sinulla jonkinlainen laaja otanta miehistä ja sen perusteella teet sitten johtopäätöksiä?



Hei, miehet eivät voi ottaa päävastuuta raskaudesta ja synnytyksestä. Ei tarvinne kertoa, miksi ei.



Minkä takia miehen pitäisi osallistua lasten hoitoon yhtä paljon tai enemmän kuin naisen? Naiset vatvovat täällä, että onko lasta kohtuullista viedä päiväkotiin lainkaan jne. Jonkun pitää raahata rahaa töistä kotiin, jotta nainen saa hoitaa lapsia kotona. Jos ei ole lastenhoito helppoa, niin tokko tuo lienee työntekokaan silkkaa uranluontia mukavia puuhastellen. Moni mies painaa pitkää päivää ja kilpailee lujasti säilyttääkseen asemansa yhä hullumiksi käyvässä työelämässä - SIITÄ SAATANAN HYVÄSTÄ SYYSTÄ, ETTÄ VAIMO SAISI HOITAA LAPSIA KOTONA RAUHASSA!!



Ja vähän rauhallisemmin: ehkä miehet haluavat vaikuttaa lasten määrään esimerkiksi siksi, että saisivat oman äänensä kuuluviin, kun perheen tulevaisuutta suunitellaan. Jos miestä ei kuulla, hän kokee itsensä elättäjäksi ja laskunmaksuautomaatiksi. Ja jos ap:n tahi naisen valmiudet ylipäätään eivät riitä keskusteluun, jossa joskus esitetään myös jyrkkiä näkemyksiä,hänen valmiutensa ehkä riittävät yksinhuoltajan arkeen.

Ensinnäkin oletan, että tarkoitat stereotyyppistä tilannetta, jossa nainen haluaa lisää lapsia mutta mies ei. (En nimittäin ole koskaan kuullut tapauksesta, jossa mies "sanelisi", että "nyt kyllä tehdään vielä ainakin kaksi lasta lisää" ja nainen sitten tahtomattaan pyöräyttelisi niitä lapsia lisää miehen sanelemana...) Ja silloinhan se on itsestään selvää, miksi se osapuoli, joka lapsia ei lisää halua, voi sanella tilanteen: ketään kun ei voi vasten tahtoaan pakottaa tekemään lisää lapsia.



Vähän sama kuin kysyisi, miksi se osapuoli, joka haluaa erota, voi sanella parisuhteen päättymisestä, vaikka toinen haluaisi jatkaa liittoa. No siksi, kun ei ketään voi pakottaa jäämään suhteeseen, jossa ei halua olla. Toisin sanoen ihmisillä voi olla haluja, joiden toteuttamiseen tarvitaan kaksi ihmistä (kuten nyt lapsen tekeminen tai parisuhteessa oleminen tietyn ihmisen kanssa), mutta eihän ne halut voi toteutua, jos ei ne kaksi ihmistä MOLEMMAT halua samaa asiaa.

Kyllähän esim. uskonnollisissa perheissä nainen tekee niin monta lasta kuin tulee, ja tämä on tavallaan miehen sanelemaa.



Toisaalta taas monessa perheessä - vaikka mies kuinka tykkäisi lapsista - haluaa päättää lapsiluvun, vaikkei siihen olisi kummempaa syytä kuin se, että auto pitäisi sitten vaihtaa.



Kyllähän se on fakta, että yleensä se lapsia vähemmän haluava sanelee perhepolitiikan, vaikkei siihen olisi edes järkiperustetta.



Ja useimmat naiset käyvät kyllä nykypäivänä töissä, ja saavat äitiysloman aikanakin melko hyvää äitiyspäivärahaa, eikä talous nyt ihan äitiyslomaan kaadu. Taitaa tämäkin olla vähän tabu suomalaisessa yhteiskunnassa, kun siitä on näemmä aika vaikea keskustella asiallisti. Ihan kuin uusimmassa Vauvassa oli muutamia synnytykseen ja raskauteen liittyviä tabuja, joista ei paljon puhuta ääneen.



Olisiko perimmäinen kysymys se, että meidän on vaikea myöntää miesten määräävän vielä joissakin asioissa, halusimme tai emme, vaikka yhteiskunta kuinka toitottaa tasa-arvoa.