Lue keskustelun säännöt.
Mikä koirarotu meille sopisi?
03.09.2011 |
Olemme nelihenkinen perhe. Lapset ovat 4 ja 10 vuotiaat, asutaan vuokra-asunnossa(pinta-ala 97m2). Talon vastapäätä on puisto, joki ja metsä.
Kaipaisimme sellaista koira, jonka kanssa voisi lenkkeillä, ottaa mukaan harrastuksiin, käydä metsässä ja kalassa, tärkeätä toki myös on että lapset saavat leikkiä koiran kanssa, joten ei ihan pieni koira, mielummin isompi kuin cocker spaniel.
Ja mielummin lyhytkarvainen, josta lähtisi vähemmän karvoja.
Onko sellaista meille sopivaa rotuas edes olemassa?
Kommentit (60)
Noutaja ei ole juoksija, vaan kävelijä, näkeehän sen ruumiin rakenteestakin. Oikeastaan ainoa juoksija on seisoja tai vinttikoira, voisit juosta 25km niiden kanssa, kuten minä
Vinttikoirat on jalostettu juoksemaan saalis kiinni. Saalis on vinttikoirasta riippuen hirvi, susi tai jänis yms. Vinttikoira on näöllä metsästävä koira ja tällöin kun koira saa näköyhteyden, niin ottaa lyhyen nopean spurtin ja tavoittaa saaliin.
Vinttikoiran kanssa ei ole kovin tarkoituksenmukaista tehdä pitkiä juoksulenkkejä hihnassa, eivätkä välttämättä edes jaksaisi pidemmän päälle. Niiden liikunnantarpeeseen vastaa paremmin lyhyet vapaana juostut spurtit ja niissä ihminen ei pärjää koiralle, jonka huippunopeus lähentelee 50km/h, jossei peräti 60km/h. Mutta kauaa eivät vinttikoirat täysillä tietenkään jaksa juosta. Tätä voisi verrata että eivät ne satasen pikamatkan juoksijatkaan harjoittele lajiaan puolimaratonilla.
Jos pitkiä juoksulenkkejä (kymmeniä kilometrejä) haluaa tehdä, niin siihen voisivat soveltua paremmin vaikkapa rekikoirat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi kiharakarvainennoutaja?
Dalluilla on ollut viime vuosina paljon ongelmia lapsiperheissä luonteen vuoksi.
Teille voisi kyllä sopia myös joku pieni aktiivinen terrieri kuten Russeli. Vähän vaikea valinta kun pitää olla lyhytkarvainen ja isompi kuin cockeri, sekä sopia lapsiperheeseen. Itse tinkisin ensimmäisenä tuosta koosta, sitten turkista ja ykköskriteerinä pitäisin sitä, että on helppo kouluttaa, ei liian kovia viettejä ja sopii lapsiperheeseen.
Kunhan ette tue pentutehtailua, vaan valitsitte paperillisen rotukoiran. Rotuyhdistysten pentuneuvojiin ja kasvattajiin vaan rohkeasti yhteyttä. Onnea etsintään.
Itse olen sitä mieltä, että tältä kannalta katsoen eettisintä on hankkia sekarotuinen, josta maksaa 50-100 euroa.
Jos ei halua pentutehtaita tukea pitäisi ottaa aikuinen uudelleen sijoitettava koira.
kyllähän labbis jaksaa juosta vaikka kuinka. Me otettiin labbis hiljattain ja ollaan oltu tosi tyytyväisiä.
karvanlähtö häiritsee niin esim. westiestä ei lähde karvaa muuta kuin nyppimällä ja vaikka onkin pieni, niin on kuitenkin kokoonsa nähden vankka ja vahva koira. Näyttää ehkä lelukoiralta mutta luonne ei kyllä sitä ole. Sanoisin muutenkin että koira kuin koira jaksaa juosta mukana kunhan on kunto kohdallaan. Mielestäni pieni koira on sopivampi kerrostaloasuntoon kuin iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan ette tue pentutehtailua, vaan valitsitte paperillisen rotukoiran. Rotuyhdistysten pentuneuvojiin ja kasvattajiin vaan rohkeasti yhteyttä. Onnea etsintään.
Itse olen sitä mieltä, että tältä kannalta katsoen eettisintä on hankkia sekarotuinen, josta maksaa 50-100 euroa.
Jos ei halua pentutehtaita tukea pitäisi ottaa aikuinen uudelleen sijoitettava koira.
Mutta ei tuolla hinnalla.
Myös paperillisia rotukoiria "tehtaillaan"
mutta ovat kuitenkin kennelliiton, no okei, hampaattoman sellaisen, tiedossa.
Ja sieltähän niiden tiedoista voi katella kasvattajien pentumääriä ja käyttää vähä maalaisjärkeä.
En ymmärrä sekarotuisen eettisyyttä...
Ja aikuinen kodinvaihtaja ei välttämättä ole juuri se lapsiperheen juttu, toki poikkeuksia tässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.paimensukuinen.fi/
Karvaa lähtee keväällä karvanlähtöaikaan, mutta ei juurikaan muutoin.
Uskollinen, suhteellisen terve ja vähän jalostettu "maatiaisrotu", ihana perhekoira. Käy monenlaiseen harrastukseen, mutta pää kestää hyvin myös pelkän kotikoiran viran. Kulkee mukana missä tahansa, rakastaa liikkua luonnossa. Ei riistaviettiä, pysyy ihmisen mukana.
sama kuin muillekin: Basekervillen koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi labradorinnoutajaa,kun ei ole ihan minun suosikkini, vaan ehkä urheilullisempaa koiraa, joka pystyisi juoksemaan pitkiä lenkkejä ja jaksaa senkin jälkeen.
haluan nähdä sen kuka jaksaa päivä päivän jälkeen väsyttämään labbiksen juoksemalla...
Ei siis ole kokemusta sinulla, se on selvä.
mutta yhtäkään urheilullisen näköistä labbista en ole nähnyt. Lähinnä tanakoita plösöjä. Oma koirani on käynyt juoksemassa labbiksen kanssa ja vaikka omani oli suht pieni pentu, jonka kanssa ei voinut edes tehdä kunnon lenkkejä, niin se väsytti hetkessä labbiksen, joka ei ollut kovin vanha sekään.
Mä en ymmärrä noita koiratestejä. Mulle tulee niistä aina sellaiset rodut mitä en missään nimessä ottaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kanssa ehdoton ja todella nauttii leikeistä pienten kanssa. Meillä ollut staffi jo silloin kun lapset olivat ihan pieniä ja koira olisi antanut lasten vaikka ratsastaa selässä, jollemme me aikuiset olisi moista estäneet. Koira saattoi nukkua tyytyväisenä, kun taapero möyri päällä ja repi korvista :O Rotu on täysillä mukana kaikissa harrastuksissa. Se menee kyllä oman päänsä mukaan, joten esim. tokossa saisi olla kärsivällinen, mutta perheen mukana on täysin rinnoin. Kenties kooltaan pienempi kuin etsitte, mutta virtaa riittää, ja olisi varmasti onnellinen koira tuollaisen liikkuvan perheen kanssa.
Pääsette katsomaan monen rodun edustajia livenä. Tosin näyttelyihin hurahtaneet omistajat ovat joskus hieman erikoisia.
Samaa mieltä jonkun kanssa että kyllä pienempikin koira juosta jaksaa kunhan on terverakenteinen. Lyhytkarvainen turkki on kiva turkinhoidon kannalta mutta puhtaanapidon kannalta vähän pidempi on parempi kun ne lyhyet karvat jäävät tekstiileihin kiinni.
Itse en välitä labbiksista koska ne ovat kokemukseni mukaan sellaisia toohottajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhytkarvainen collie
Ei ole oma rotuni enkä ottaisi suku/linjasiitoksen vuoksi. Mutta on varmaan parempi vaihtoehto kuin westie, joka on hyvin sairas rotu.
Nova Scotiannoutajaa. Ne sopivat lapsiperheillekin ja energiaa on ihan takuulla. Jos saat koiran väsymään olet aika teräsmamma.
Hieman isompi koira olisi valkoinennoutaja. On äärettömän lempeä vaikka temperamenttiakin löytyy juuri sopivasti. Sopii nimenomaan paljon harrastavalle, lapsiperheisiinkin.
Itse en ole ottanut omaksi kumpaakaan, sekarotuinen on tuolla justiin tajuttomana kahden tunnin iltalenkin jälkeen.
ja sheltti. Ja ei voitais olla onnellisempia:)
mutta yhtäkään urheilullisen näköistä labbista en ole nähnyt. Lähinnä tanakoita plösöjä. Oma koirani on käynyt juoksemassa labbiksen kanssa ja vaikka omani oli suht pieni pentu, jonka kanssa ei voinut edes tehdä kunnon lenkkejä, niin se väsytti hetkessä labbiksen, joka ei ollut kovin vanha sekään.
Mä en ymmärrä noita koiratestejä. Mulle tulee niistä aina sellaiset rodut mitä en missään nimessä ottaisi.
Ei ole kunnolla lenkkeilyttänyt ja ruokavalio perseestä jos saa labbiksesta lihavan ja huono kuntoisen. Mieheni siskolla on labbis, pirun hyvässä kunnossa oleva. Eikä sitä saa noin vain väsytettyä. Saa vetää kunnon lenkin ennen sitä.
Ja labbiksesta puhuttaessa kannattaa muistaa, että siinä(kin) rodussa ON olemassa näyttelylinja ja käyttölinja. Meillä on käyttölinjainen labradori, joka on todella kevyt ja siro näyttelykehän tankkeihin verrattuna. Ja tankilla en tarkoita ylipainoa (joka sekin voi labbiksen kanssa tulla ongelmaksi, jos ei liikuntaa saa riittävästi), vaan jalostuksen suuntaa, jossa haetaan yhä raskaampaa ja massiivisempaa, suurempaa koiraa.
Noutaja ei ole juoksija, vaan kävelijä, näkeehän sen ruumiin rakenteestakin. Oikeastaan ainoa juoksija on seisoja tai vinttikoira, voisit juosta 25km niiden kanssa, kuten minä