Vastatkaahan, kuinka pian leski saa aloittaa uuden suhteen?

Minä tapasin miesystäväni vuosi ja kahdeksan kk mieheni kuoleman jälkeen. 

Hän herätti kiinnostukseni ymmärtäessään tilanteeni. Ei myöskään mesonnut heti kättelyssä, miten jää kakkoseksi miehelleni.  Itseluottamusta ja ihmistuntemusta hänellä on riittänyt. Hän sai minut ensimmäisenä nauramaan koko sydämestäni sitten mieheni kuoleman. Syyllisyys suhteesta kesti noin vuoden ja sitten koin, että olen valmis päästämään edesmenneestä miehestäni irti. Voin vain kiittää, miten ihana ihminen uusi miesystäväni on. Leskeys koetaan liian usein peikkona ja niin kuin siitä tarttuisi kuolema toiseenkin. Onneksi maailmassa on rohkeita, ennakkoluulottomia ihmisiä valmiina suhteeseen myös lesken kanssa.

Tapailen melko tuoretta leskeä. Meillä on synkannut alusta lähtien. Ensitreffeiltä alkaen olemme viihtyneet erittäin hyvin yhdessä ja jaamme samankaltaisen ajatusmaailman. En ole mustasukkainen edesmenneelle, mutta silti koen olevani korvike ja laastari, vaikka miehen mukaan niin ei ole. Lapsia ei tuosta suhteesta ole, joten tässä on vain aikuisten tunteet pelissä. Ajattelin jo alussa ettei ole järkevää tapailla ja vähitellen ihastua tuohon mieheen, vaan suhde olisi pitänyt heti alussa viheltää poikki. En vain halunnut ohittää tätä kiinnostavaa miestä.

Kahden vuoden suhteesta toipumiseen on mennyt kuusi vuotta. Jos olisin naimisissa kymmenen vuotta ja eroaisin, en varmaan enää etsisi toista. Niin vahvat jäljet suhde jättää.

Minusta pitkään suhteessa olleen tulee kunnioittaa puolisonsa muistoa ja olla yksin.

Omasta mielestäni hyvä ohjesääntö on se, ettei edellisen puolison hautajaisiin tuoda uutta deittiä. Sen jälkeen jokainen etenee omaa tahtiaan. Toki omaiset saattavat suuttua, jos kovinkin pian uuden löytää, mutta tätä elämää eletään itselle, ei niille läheisille. Jos on pieniä lapsia, olisi toki suotavaa pitää kunnollinen suruaika ja kunnioittaa sitä lasten kokemaa menetystä.

Ruotsin Wanhan Lain mukaan kun lääkäri on kirjoittanut kuolintodistuksen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta pitkään suhteessa olleen tulee kunnioittaa puolisonsa muistoa ja olla yksin.

Leskeydet nelikymppisenä ja elät 90-vuotiaaksi ilman uutta puolisoa? Miksi? Ei se vainaja herää kuolleista, vaikka pestautuisi luostariin loppuiäkseen.

Minä hautasin mieheni ollessani 35 -vuotias. Voin kertoa kaikille kateellisille, että kyllä se leskelle on iso kynnys katsella muita miehiä. Vaikka puoliso kuolee, avioliiton loppumisen ymmärtäminen tulee viipeellä ja sitä kokee pettävänsä, vaikka se ei ole yksinkertaisesti enää mahdollista. Sille, joka ehdotti, että leski olisi lopun ikäänsä yksin, voisin sanoa, että miksi? Jos on elänyt parisuhteessa, joka on saattanut olla ihan onnellisempikin, niin miten sen ihmisen tarpeet siitä muutuisivat, vaikka puoliso kuolee. Parisuhteessahan se ihminen olisi halunnut jatkaa joka tapauksessa. Löysin omalla kohdallani uuden puolison vuosi miehen kuoleman jälkeen. Kukaan ei paheksinut. Nyt olen ollut kohta 10 vuotta uusissa naimisissa.

Tajusin just, että puolison kuolemasta on tänään kulunut 10 kk. Ehdimme olla yhdessä lähes 35v. Toista miestä ei tule. 

Nostan.

Omasta leskeydestäni vasta niin vähän aikaa, ettei uutta ole näköpiirissä enkä edes vielä halua. Edes pikaisempiakaan laastareita/yhdenyönjuttuja. 

Pelkään, etten koskaan löydäkään sellaista, joka minulle "kelpaisi". En silti halua ilman parisuhdetta loppuikääni olla. Tästä kai on pääteltävä, ettei aika vielä todellakaan ole kypsä..

Mielipiteitä?

Surusta ei tarvitse päästä yli, jotta voi jatkaa elämäänsä. Ihan voi rakastaa, jos rakkaus kohdalle osuu.

Kyllä ihan hautajaisissa voi jo arkun vieressä vähän nussia uuden kanssa niin että ryskää.

Yleensä ajatellaan, että elävien kuuluisi elää. Ei lesken tarvitse surra koko loppuikäänsä, vaikka puoliso kuolikin, harva kuolevakaan toivoo niin. Jäin leskeksi 35 -vuotiaana yllättäen. Ehdin löytää vuoden päästä vielä uuden puolison ja perustaa perheen.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä siinä tulee pääteltyä, että se edellinen suhde ei tainnut olla ihan kunnossa, jos niin nopeasti toipuu surusta.

Tämä ei pidä paikkaansa. "Lesken suru on syvä mutta lyhyt" oli vanha sanonta, joka on pitänyt sitä paremmin paikkansa, mitä nuorempi leski oli. Joskus on tunnettu vuoden suruaika, mutta se on tainnut päteä vain naisiin, jotta mahdollisesti puolison kuoleman jälkeen syntyvän lapsen isää ei olisi kyseenalaistettu.

Leski voi aloittaa uuden suhteen milloin haluaa. Ei asia kuulu muille, ei sukulaisillekaan. Harva kuitenkin aloittaa esim. vuoden kuluessa. Joku ei aloita koskaan. Perustelu voi olla klisee puolison muiston kunnioittaminen, mitä henkilökohtaisesti en ymmärrä. Miten kuollutta voi loukata, jos eloon jäänyt saa uuden kumppanin myötä elämänhalua, läheisyyttä jne. Se oma rakas pysyy kyllä mielessä ja sydämessä aina.

T. Yksin oleva leski, joka valmis uuteen seurusteluun.