Vastatkaahan, kuinka pian leski saa aloittaa uuden suhteen?

Äkillisesti esim onnettomuuden vuoksi vai pitkällisen sairauden jälkeen jne. Ei varmaan nykyään ole enää mitään virallista suositusta tai etikettiä sille, mutta kyllähän se oudolta vaikuttaisi, jos ihan pian (muutama kuukausi) puolison kuoleman jälkeen olisi jo uusi kumppani. Mutta ei varmaan vuosia "tarvitse" surra.

Molemmat alle 40v (siis hän kuolessaan ja minä sen tapahtuessa), kaksi kouluikäistä lasta. Että kyllä katkeruus ja jossittelu ovat tuttuja tunteita, pari riitaakin jäi sopimatta jne.

Oletkos kokenut erittäin katkeran eron?

Nämä psykologit eivät sitten ole tehtäviensä tasalla

enpä haluaisi käydä heidän luonaan suruani puhumassa

Jotkut psykologit ovat sitä mieltä, että kuolemasta on helpompi päästä yli kuin pahasta erosta... Ei jää katkeruutta, ei jossittelua, ei riitoja, jne...

Ihan alkoi kirjeitä kirjoitella jo hautajaisten jälkeen ja löysi heti mukavan naisen ystäväkseen. Ja tasan ansaitsi sen! Olivat naimisissa melkein 60 vuotta, joista pappa hoiti mummua 3 vuotta kotona omaishoitajana ja viimeiset kaksi kävi jokainen päivä kahdesti syöttämässä mammaa vanhainkodissa. Mihinkään ei voinut mennä, kun "pitää mennä mummua syöttämään". Kyllä hän oli ilonsa ansainnut. Loppuun asti hoiti puolisoaan.

Tällaisiin kysymyksiin ottavat puhtaasti vmäisyyttään kantaa enimmäkseen ne, jotka eivät ole leskiä ja joita asia ei koske hevon vertaa.Olen viisi kuukautta sitten jäänyt leskeksi, eikä naurata yhtään. Siksi ei kiinnosta pennin vertaa yhdenkään tekohurskaan tai muuten vain vmäisen pnpuhujan niinsanottu viisaus. Mun mielestäni tässä katastrofissa jokainen leski saa olla oma itsensä ja löytää ihan omaan tahtiinsa uuden elämän. Se on vaan kaikkien etu, mitä pikemmin leski löytää uuden elämän. Niille,joita leskeys ei henkilökohtaisesti kosketa, voin sanoa, että ei tässä ole mitään kadehdittavaa. Jos ette pääse muualle pätemään niin voi voi.

Ja tietysti siitäkin, kuinka pitkään ehtivät olla yhdessä puolison kanssa.



Sinänsä sillä ei ole väliä, jos suhteessa ei ole ollut lapsia. Kunhan nyt ei kuolleen hautajaisissa sentään ole jo uusi jamppa kainalossa. Ja kyllä se tietysti vähän ihmetyttää, jos älyttömän äkkiä uusi löytyy, tulee lähinnä mieleen, että suhde oli olemassa jo ennen entisen kuolemaa, tai sitten leskelle kelpaa kuka vaan lohduttajaksi.



Mutta jos leski on jäänyt yksin yhteisten lasten kanssa, mun mielestäni järkevä vanhempi antaa lapsille ihan rauhassa aikaa toipua ja surra menetettyä vanhempaa, ilman että kotiin ja lasten eteen raahataan joku tuntematon aikuinen.

että eikö elämää ole ilman parisuhdetta? Mä en oikein ikinä ole tajunnut tuota ajatusmaailmaa, että koko ajan on ihan pakko olla parisuhteessa, silläkään ei niin väliä millainen kalsariville siinä vieressä viipottaa, kunhan on joku.



EIkö leski siis tosiaan voi rakentaa "uutta elämää" ihan itsensä ( ja mahdollisten lasten ) varaan, vaan ainoastaan uusi puoliso voi sen tehdä?

enää mitään väliä ole, aloittaa sitten kun sydämessä siltä tuntuu.



Ennen vanhaan Suomessa oli ylhäisössä tapana viettää lesken vuosi, jolloin pukeuduttiin mustiin eikä ollut soveliasta mennä suhteeseen.

Poikkeuksena oli jotkut virat, joissa jos viranhaltija oli kuollut ja leski jäänyt, niin uuden viranhaltijan velvollisuus oli naida leski.

Yleisimpänä esimerkkinä voisin mainita kirkkoherran ja papin virat.



Sen sijaan köyhä rahvas ei tällaista käytäntöä pitänyt. Paras oli jos joku nai lesken mahdollisimman nopeasti, sillä kunnes leski oli uudelleen naitu piti yhteisön elättää hänet ja lapsensa.

Monesti yhteisö painosti vainajan veljeä naimaan lesken (jos niitä oli).

Surutyöstä osa on jo tehty kuoleman tullessa, jos edesmenneen puolison sairausaika on ollut pitkä. Kun kuolema tulee yllättäen, voi asian työstämiseen mennä enemmän aikaa. Ne, joilla on ollut hyvä suhde, voivat olla nopeammin valmiita uuteen suhteeseen kuin rakkaudessa pettyneet. Ympäristön ei tule tarjota leskelle mitään muotteja elettäväksi. Ja kokemusta on.

Murrosikäinen ja 3-vuotias ovat erilaisia. Jos lapset ovat jo isoja, voi olla paras jättää yhdessä asuminen siihen aikaan, kun lapset ovat muuttaneet pois. Pieni lapsi on mahdollisesti valmiimpi hyväksymään uuden isä- tai äitihahmon.

mutta noin yleisesti sanoisin, että 6 kk on lyhyt aika surra puolison menetystä ja että erityisesti lasten on hyvä tottua siihen arkeen ilman isää/äitiä, ennen kuin kuvioon tuodaan muita. Itse koen tuon vuoden suunnilleen sellaiseksi hyväksi ja varmaksi ajaksi, ennen kuin uusi parisuhde julkistetaan suvulle ja lapsille. Vuoden aikana on yleensä saatu rutiinit kohdalleen, suru on siirtynyt osaksi arkea ja isän/äidin poissaoloon on totuttu. On myös koettu ne juhlapäivät (joulu, syntymäpäivät, äitien/isänpäivä) ilman rakasta ja selviydytty.



On totta, että jos sitä surutyötä on tehty pitkään ja kuolema on ollut tiedossa, on se puoliso yleensä valmiimpi aloittamaan uutta suhdetta kuin äkillisen kuoleman kohdatessa. Mutta nämä ovat yksilöjuttuja. Eräs ystäväni löysi uuden kumppanin 5kk puolison kuolemasta, ja erityisesti suku paheksui kovastikin, koska olivat vielä itse keskellä tätä surua, kun taas ystäväni oli tehnyt surutyötä pidempään kuin vain kuolemasta lähtien. Silti itsestänikin tuntui tuo kovalta tahdilta ihan jo lastenkin takia.



Toinen ystäväni alkoi äkillisen menetyksen jälkeen kuukaudessa hakea uutta puolisoa. Hän ehti seurustella 6 kk:n sisällä kolmen eri ihmisen kanssa ja aloittaa sitten se varsinainen seurustelusuhde. Naimisissa hän oli uudestaan reilun vuoden päästä kuolemasta ja lapsikin sitten oli jo tuloillaan.



Erilaisista ihmisistä ja parisuhteista siis kyse. Itse koen melko vahvasti, että jos on lapsia, niin uutta seurustelukumppania ei ole hyvä esitellä ainakaan 6 kk:een ja itse odottaisin sen vuoden. Mitä hitaammin ja luontevammin osaa nämä asiat tuoda mukaan arkeen, sitä varmemmin kaikki hyväksyvät tilanteen, kun mitään ei ole pakotettu kuvioon liian aikaisin. Toisaalta olen samaa mieltä näistä ajoista myös avioeron kohdalla ja ehdottomasti sitä mieltä, että liian aikaisin aloitettu kotileikki näkyy uusperheiden ongelmissa, kun lapset on pakotettu hyväksymään uudet kuviot liian varhain.

vakisuhde vai deittailu useamman kanssa? Koska sopivaa mennä sänkyyn toisen kanssa.

kuinka pian uuden suhteen voi aloittaa, mutta kyllä kirpaisi kun oma isä esitteli naisystävänsä vajaan vuoden päästä äitini yhtäkkisestä kuolemasta. Olisi vaan pitänyt jutun salassa edes hiukan kauemmin. Jokaisella on oma elämä ja tunteet, mutta yli 30 v. avioliiton jälkeen olisin toivonut kunnioittvan äitiä enemmän.

mitä se uusi suhde tarkoittaa. Meidän isän kuoleman jälkeen näitä uusia suhteita alkoi juosta tarkastamassa kuolinpesän omaisuutta ja yhden luokse olisi pitänyt päästä muuttamaan niin, että minä (16 vee) ja isosisko olisi jouduttu jonnekin itseksemme vuokrayksiöön ja pikkusisko (10 vee) olisi kelvannut ruokasalin nurkkaan.



Jos tapailee sivistyneesti ja hoitaa silti vanhemmuuden niin se on eri asia, mutta tuosta jäi elämänikäiset traumat.

Minä jäin 34-vuotiaana avoleskeksi. Yhteinen elämä elämäni rakkauden kanssa oli vasta alussa. Tunsin useamman kuukauden vahvaa halua seurata häntä perässä. Elämäni loppui, mutta ei loppunutkaan. Tapasin 4 kuukautta siitä keskityttyäni pelkkään suremiseen aivan yllättäen ihmisen, jonka lähellä oli hyvä olla, jutella ja jolla oli myös surua. Tiesimme molemmat, että olemme liian aikaisin liikkeellä. Silti olemme pysyneet yhteydessä enemmän ja vähemmän ja nyt yli vuosi puolisoni kuoleman jälkeen olemme sopineet, että seurustelemme. Nyt pitkin syksyä ja uutena vuonna on iskenyt sellaisia surureaktioita, että en ole edelleenkä yhtään varma, että pystynkö siltikään vielä uuteen suhteeseen. Päivä kerrallaan.



Todella rakkaan ihmisen äkillinen menetys on niin suuri asia, että siitä selviytymiseen ei kannata kenenkään ulkopuolisen sääntöjä asettaa. Surutyö vie todella paljon energiaa ja ei tietyllä tapaa lopu koskaan. Elämää on silti jatkettava ja kaikki muita vahingoittamaton on sallittua. Jos uuden suhteen aloittaa tietoisena jäljellä olevasta surutyöstä, niin sen aikatauluille ei ole kyllä mitään sääntöjä olemassa.



Toivon ainakin itse, että pystyn vielä oikeasti sitoutumaan uuteen ihmiseen. Rakastin miestäni vain niin syvästi, että häntä tulee olemaan aina ikävä jollain tavalla.



Mutta rakkaudenantamista ja -saamista ja elämänjakamista kaipaa kyllä useimmat ihmiset. On jatkettava elämää, vaikka rakkaan ihmisen menettäminen tuo sellaisen olon, että aina ei haluaisi.

Kotikadun Moonika taisi aloittaa suhteen suntio Mauri Alhoon miehensä hautajaisissa.

leskelle itselleen.



Useimmiten asioita vatvovat ja pahaa (selän takana) puhuvat ovat joko vielä itse surussaan olevia läheisiä, vainajan sukulaisia, lesken lapsia tai muita joilla oma surutyö ja luopuminen on vielä kesken.

Tai sitten suoraan sanoen pahansuopia juoruämmiä.



Itse surullisena seurasin isäni kuoleman jälkeen kuinka äitini oli löytämässä uuden onnen, mutta kuinka ympäristö murskasi sen mahdollisuuden.

Näitä kahta surua, isäni kuolemaa ja uuden parisuhteen rikkoutumista hän onkin nyt sitten surrut yksinään jo toistakymmentä vuotta, kun itseluottamus ja usko ihmisiin hajosi yhteisön kritiikin alla täydellisesti.



Miettikääpä sitä paheksujat, minkälaisia arpia se paheksuntanne voi toisen, jo muutenkin surussa elävän ihmisen sydämeen aiheuttaa.

Uuden ihmisen löytäminen kun on uusi mahdollisuus onneen, ei muuta.

Kuollut ei enää loukkaannu. Ne loukkaantujat ovat niitä eläviä.

nosto

Leski saa aloittaa uuden suhteen koska vain, koska avioliitto ei enää sido häntä, mutta ihmettelisin, jos niin tapahtuisi alle vuoden sisällä leskeytymisestä. Ei se silloinkaan kyllä väärin olisi, koska hän on vapaa.

Avioliitto päättyy, kun kuolema erottaa. Silloin leski on vapaa aloittamaan uuden suhteen.

Saahan suhteen aloittaa vaikka puolison jo eläessä, mutta asiasta on tietysti kerrottava puolisolle. Ja yleensä silloin on tapana ottaa ero.