Miksi sinun on niin vaikea uskoa, että miehesi voisi pettää?

Ei vain ole sellainen ihminen

pitäisi epäillä ja kytätä omaa miestään. Kyse on enemmän siitä, että ymmärtää pettämisen olevan mahdollista kaikille mahdollisille miestyypeille. Usein ne kilteimmät voivat olla pahimpia. Eli ei kannata asennoitua niin, että minun mieheni ei ainakaan ikinä petä. Koskaan ei voi toisesta tietää.

erityisesti ne kiltit! Asia loppuunkäsitelty?

Sitten kun se kiltti mies on pettänyt ja jos ero tulee, niin kannattaa varmaan ottaa seuraavaksi renttumies.

joten uskon että kyllä miehenikin voisi. Tietääkseni emme ole kummatkaan vielä niin tehneet. Mutta onhan näitä aviovuosia tässä... who knows. Siihen uskon vahvasti, että pysymme yhdessä.

Ja kävi ilmi että onkin pettänyt ainakin kertaalleen. ei siitä sen isompaa meteliä noussut, ollaan aika vapaamielisiä, eikä niin rakastuneita vaan ennemminkin kumppaneita. Tärkeempää että yhdessä on hyvä olla. Jos oisin kuolettavan rakastuneessa huumassa, en kestäisi miehen pettämistä

Kun naimisissa oleva ystäväni joskus julisti kaikkien miesten pystyvän pettämään tilaisuuden tullen olin ehdottomasti sitä mieltä että omani ei tekisi sitä koskaan, olisi tilaisuun mikä tahansa. Puolustin omaa ja muita rehteinä pitämiäni miehiä.

Niin sitten kävi että oma mies jäi kiinni kuukausia kestäneestä salasuhteesta ja sinisilmäisyys katosi.

kertoo tulleensa petetyksi, tuntuu aina riittävän näitä mammoja, joiden miehet eivät tietenkään ikinä pettäisi. Sehän on vain kiinni siitä, että valitsee oikein. Nih.

...MUTTA pettäisikö joskus myöhemmin ns. yhden illan jutussa? Ehkä. En tiedä.



Pettäisinkö minä? En.



Olemme molemmat löytäneet toisemme ja sitoutuneet toisiimme. En koskaan tekisi mitään, mikä rikkoisi luottamuksen. Ehkä olen naiivi tässä asiassa, mutta aiemmat suhteet ovat olleet aikas paskaa, joten osaan arvostaa tätä niin paljon!

pitäisi epäillä ja kytätä omaa miestään. Kyse on enemmän siitä, että ymmärtää pettämisen olevan mahdollista kaikille mahdollisille miestyypeille. Usein ne kilteimmät voivat olla pahimpia. Eli ei kannata asennoitua niin, että minun mieheni ei ainakaan ikinä petä. Koskaan ei voi toisesta tietää.

erityisesti ne kiltit! Asia loppuunkäsitelty?

Sitten kun se kiltti mies on pettänyt ja jos ero tulee, niin kannattaa varmaan ottaa seuraavaksi renttumies.

Pakko kait on ottaa ero tosta kiltistä miehestä kun on kuitenkin pettänyt tai tulee pettämään. Onneksi tuossa naapurissa asuu ihan komeakin renttumies, saan hänestä uuden ja luotettavan aviomiehen.

että ilmassa oli kyllä merkkejä mutta et vaan tajunnut niitä?

koska:

- erittäin perhelojaali ihminen, paheksui kovasti muiden pettämisjuttuja

- alhainen libido, minä olin useimmiten se aloitteentekijä sängyssä

- ei osoittanut mitään erityistä kiinnostusta muihin, ts. ei ollut mikään flirtti

- olin se hänen suuri rakkaus tai niin siis hän minulle usein sanoi

-millä ajalla? suurin osa ajasta kotona tai töissä

Ja silti yllättäen hän muuttikin pois kotoa suoraan toisen naisen luo, jota oli ehtinyt nussia jo ainakin puoli vuotta.

että itse en ainakaan mikään sinisilmänen enää ole.

Toisaalta en sitä etukäteen myöskään pelkää, enkä murehdi vaikka tietoinen olenkin, että näin voi elämässä käydä.

Tosin se voisi käydä myös minulle, että pettäisin.

En nyt, mutta loppuelämän aikana,kai.



Syitä miksi en ole epäillyt miestä, on se, että hän on erittäin luotettavan oloinen(ollut sitä myös edellisissä suhteissa),kertoo rakastavansa minua ja tehdään edelleen pitkäntähtäimen suunnitelmia,meillä on tiedossa toistemme salasanat, eikä puhelimia piilotella, mies käy yksin ainoastaan töissä( jonka työajat tiedän, työ paikalla on ainoastaan yksi nainen joka on huomattavasti meitä iäkkäämpi), muuten liikutaan yleensä yhdessä. Mies ei käy baareissa, eikä tällä hetkellä edes harrasta mitään.

Kuulostaa siltä että se on jotenki tossun alla, eikä saa tehdä mitään, mutta näin ei ole,saa tehdä ihan mitä haluaa ja mennä minne haluaa, mutta ei se halua, on kuulemma saanut mennä nuorenpana tarpeeksi.



Eli en epäile mitään, mutta en myöskään elä uskossa, että näin jatkuisi ikuisesti, kaikki voi muuttua vaikka huomenna ja sitten asiat käsitellään sitä mukaa.

tämän aloituksen tarkoitus on? Voiko joitakin ihmisiä ärsyttää se että jotkut vielä haluavat luottaa toisiin ihmisiin? Pitäisikö kaikkien vain epäillä jatkuvasti? Totuus on kuitenkin se että vain noin puolet niin miehistä kuin naisistakin on pettänyt kumppaniaan ja, todellakin, siis puolet ei ole. En myöskään usko että ns. kiltit miehet pettäisivät yhtä paljon, sehän olisi aivan absurdia. Tietysti niitäkin löytyy paljon jotka niin tekevät ja niistä ehkä ihmiset enemmän kertovatkin. Sehän kun on vain niin yllättävämpää verrattuna kuin että jo etukäteen rentuksi luokiteltu mies tekisi niin. Kuka rentun pettämisistä jaksaisi vauhkota ja niitä ihmetellä? Varmasti jokainen on kykenevä pettämään mutta on hölmöä eritellä miehiä naisista tässä asiassa.

Osa ihmisistä pettää ja osa ei.

Kaikista petollisin on ihminen joka epäilee toisen petollisuutta.



Siksikään en epäile kun ei ole lainkaan playboy-tyyppinen, enemmän vähän ujo. Seksi ei ole hänelle niin keskeinen juttu kuin esim exälleni.



Ei ole sillä tavalla pois että ehtis pettää tai pelailla jotain juttuja muiden naisten kans.



Luotan häneen. Ainahan joku pettää, kenties omanikin joskus mutta meillä on hieno rakkaus- ja ystävyyssuhde eli en pidä uskottomuutta kovin todennäköisenä

Mutta en kestäisi elää suhteessa, jos jatkuvasti epäilisin pettämistä. Uskon että parisuhde perustuu molemminpuoliseen luottamukseen ja jos toista tosissaan rakastaa ei tarvitse pettää. Jos siis jäisi pettämisestä kiinni, olisi suhteessa jo jotain niin pahasti vialla, että ero olisi joka tapauksessa ainoa vaihtoehto.

että vaikka suhteessa olisikin jotakin pahasti pielessä, niin en epäile etteikö olisi mahdollista edes yrittää paikata niitä ongelmakohtia.

Ja en usko että mieheni pettäisi minua, se ei vain tunnu mahdolliselta. Ja tiedän että on ihmisiä jotka eivät itse missään tapauksessa pettäisi toista, koska itsekään en niin tekisi.

Mutta en kestäisi elää suhteessa, jos jatkuvasti epäilisin pettämistä. Uskon että parisuhde perustuu molemminpuoliseen luottamukseen ja jos toista tosissaan rakastaa ei tarvitse pettää. Jos siis jäisi pettämisestä kiinni, olisi suhteessa jo jotain niin pahasti vialla, että ero olisi joka tapauksessa ainoa vaihtoehto.

jos niin haluavat. Enemmänhän se selkärankaa vaatii ettei petä. Kuitenkin kun on olemassa naisia ja miehiä jotka vain etsivät sitä seuraavaa panoa, eivätkä he välitä että onko se seuraava varattu vai ei.



Itse en vain näe järkeä olla sellaisessa suhteessa jossa ei luoteta toisiinsa. Mieheni luottaa minuun etten petä, ja minä luotan häneen. En näe jokaista naista uhkana avioliitollemme, koska ainaisessa epäilyssä eläminen vie mehut. Mitä järkeä siinä olisi sitä paitsi? Epäillä ja epäillä, kysellä, udella ja nuuskia. Nukahtaa miettien että onkohan se tänään käynyt painamassa sitä ja sitä.

Vähemmästäkin saa mielenterveyden horjumaan.

Kokemusta hänellä ainakin tekstinsä mukaan on pettäjämiehistä. Ja kun vaimo ei usko pettämistä todeksi, niin mies pettää. Tekeekö se miehestä pettämättömän jos vaimo uskoo pettämiseen? Uskomaton logiikka ap:llä...

perheen eli meidän kanssa. Työmatkoilla toki käy mutta silloinkin harvoin illallisilla tms. Hyvin ehdoton siinä mikä kuuluu avioliittoon ja mikä ei muttei hirveän mustasukkainen minusta. Varmasti kelpaisi toisillekin, enkä ole mustasukkainen hänestä. Jos on mennäkseen niin menköön.

jos pettää niin pettää, mitä tuota etukäteen pohtimaan ja murehtimaan?

Pitää elää tätä hetkeä eikä murehtia turhia ennakkoon.

joten kuka tahansa ei petä. Toinen juttu on se, voiko olla varma, että juuri se oma puoliso ei petä.



Mutta en usko, että pettäminen on kaikille yhtä todennäköistä. Minä väitän, että mies, joka on valmis valehtelemaan jostain, pystyy myös pettämään helpommin. Eli jos mies ajaa ylinopeutta, valehtelee työnantajalleen, vanhemmilleen, verottajalle tms, niin todennäköisyys valehdella vaimolle on myös suurempi. Ihminen, jolla on korkeat moraaliarvot, taistelee niitä kiusauksia vastaan sitkeämmin.



Mikään takuu se ei ole, uskovakin ihminen voi langeta, ja kuka tahansa, mutta ei minusta se pettäminen silti ole yhtä todennäköistä kenen tahansa kohdalla.

ensisijaisesti en tietäisi huonompaa lähtökohtaa suhteelle kuin sen että toinen jo varmuudella odottaa toisen pettävän. uskon kyllä että jos sellaisia merkkejä ("ylityöt", käytösen muutos, oudot puhelut) ilmestyisi niin huomaisin ne, en ole ollut ikinä sellainen ihminen joka aivan vilpittömästi luottaa muihin. Me myöskin molemmat tunnustamme että pettäminen on hirveä asia toiselle tehtäväksi, ja olemme jopa puhuneet että jos toinen epäilee pettämistä niin silloin voidaan yhdessä käydä tekstarit ym läpi. Koska mikään ei ole niin kamalaa kuin elää yksin epäilyssä.



Ja todellakin uskon että olen löytänyt sellaisen ihmisen joka ei petä. Mitä ihmeellistä siinä olisi? Enhän minäkään petä. Ei se pettäminen mikään yleismaallinen laki ole, vaikka huomattavasti yleisempää ja hyväksytympää nykyään.



Mielestäni pettäminen on aina heikkoutta. Ja minä kyllä tunnistan heikkouden ihmisissä, kyllä sitä on matkan varrella tullut sellaisiakin vastaan jotka tarvitsevat muista ihmisistä sitä oman egon ja itsetunnon pönkitystä. Ei ole ollut ongelmia tunnistaa näitä, mutta oma mies ei vain sellainen ole. Hän on tyytyväinen itseensä, on ollut sinkkuaikoina pitkiä aikoja ilman seksiä eikä muutenkaan ole helposti ihastuvaa sorttia. Minä olen samanlainen. Suhteemme muutenkin on minun mittakaavaan ainakin täydellinen, elämä on mukavaa ja seksi on hyvää ja kokeilevaa.



Jos en tähän pystyisi luottamaan niin mihin sitten? Tuskin itseenikään. Pääsääntöisesti siis, en ole ikinä eläessäni kokenut tarvetta pettää, niin kaipa voin olettaa että osa ihmisistä ei myöskään koe tuota tarvetta.