Lapsestani näkee jo nyt, 5-vuotiaana, että hänestä tulee aikuisena skitsofreenikko.

Onko teillä vahva tautiperimä? Eli sekä sinulla, että lapsesi isällä on skitsofrenia? Silloinhan taudin puhkeamisen riski on suuri ja terapiaa ja ennaltaehkäisevää lääkitystä varmasti tarvitaan. Käsittääkseni myöskään skitsofrenian ja muiden kroonisten psykoosisairauksien esioireita ei vielä 5-vuotiaana havaita, jos jos havaitaankin, ne eivät ole tuollaisia.

tulee skitsofreenikko? Onko sitä suvussa? Kyllä minäkin olin lapsena arka, neuroottinen, stressasin mahavaivoilla ja purin kynsiä sekä raavin päähäni rupia. Minusta tuli silti ihan tavallinen ihminen, on hyvä ammatti, perhe, sosiaalista elämää jne. Ja olen jo 35v, joten skitsofrenian todennäköisin ilmenemisikä on jo takana :)

ammattilainen?



5 vuotias normaalikin lapsi voi olla arka, migreenialtis ja purra kynsiä. Jos oma lapseni käyttäytyisi noin, niin ensisijaisesti miettisin ovatko kotiolomme turvalliset ja vakaat ja tekisin kaikkeni tukekseni arkaa lastani enkä alkaisi tekemään diagnoosia aikuisiälle...

Minulla ollut psykoottinen masennus. Väitän että lapseni luonteenpiirteet ja tapa reagoida asioihin ovat sellaiset että olen yllättynyt jos lapsi ei viimeistään parikymppisenä sairastu.

Lisäksi me vanhemmat riitelle niin että se hajottaa lapsen persoonaa.

ammattilainen?

5 vuotias normaalikin lapsi voi olla arka, migreenialtis ja purra kynsiä. Jos oma lapseni käyttäytyisi noin, niin ensisijaisesti miettisin ovatko kotiolomme turvalliset ja vakaat ja tekisin kaikkeni tukekseni arkaa lastani enkä alkaisi tekemään diagnoosia aikuisiälle...

heikot luonteenpiirteet ja tavan reagoida asioihin. Peli on hänen osaltaa jo menetetty. Toinen lapsi on ihan erilainen, vahvempi ja ärhäkämpi, hän todennäköisesti pärjää sairastumatta.

uskois, totesin vaan.

vaikka muutto sijaiskotiin tai uusi äitipuoli, niin se ei enää lasteni sairastumiselta pelasta. Näen hänet jo likaisena, risupartaisena, kiiluvasilmäisenä nuorena miehenä psykiatrian osastolla, valitettavasti.

ei tosiaan kannata tehdä asialle mitään, kannattaa vaan seurata sivusta lapsen pahaa oloa.

nytkin leikkii kauppaleikkiä innoissaan, mutta tarkkailee koko ajan ympäristöään herkemmin mitä pikkuveli.

Miehen toinen poika, toisen naisen kanssa, oli jo 7-vuotiaana selvää lastenpsykiatrianosastoainesta, ja on nyt 18-vuotiaana sulkeutunut erakko, pelaa vaan tietokoneella ja asuu mummolassa.

vaikka ensin yrittäisit vaikuttaa kasvuympäristön ongelmiin, joista mainitsit. Ja miettiä ammattilaisten kanssa, miten lapsen ongelmia voisi ratkaista niin, etteivät johda psyykkiseen sairastumiseen.

Lasten isän seuraa en voi sietää ilman riitelyä, mutten yksinäänkään jaksa lapsiani tavata.

Ainoa mitä voin tehdä on häipyä lasteni elämästä, muuta en jaksa.

itsestäsi lastensuojeluilmoitus, niin lapsesi pääsee tasapainoon eikä sairastu skitsofreniaan...

Sä olet aikuinen ihminen, joka on tietoisesti tehnyt lapsia tähän maailmaan, mutta silti sun mielestä sulta ei voi vaatia mitään, koska... niin, miksi? Koska oot päättänyt, että sä oot tuollainen, ja se on muiden ihmisten (esim. äitisi ja yhteiskunnan) syytä.



En sano, että mulla olis ollut elämässä yhtä rankkaa tai että olisin kärsinyt yhtä pahasta psyykkisestä sairaudesta kuin sinä, mutta kyllä mä parantumisvaiheessa tajusin, että en mä voi jättää tätä parantumis- ja elämänmuutosprosessia muiden hartioille, vaan mun pitää ihan itse muuttua ja ihan itse vastata elämästäni.



Sulla on selvästi se, että sä et halua muuttua, sä haluat pitää tuosta kaikesta paskasta kiinni, koska et uskalla päästää irti. Ehkä sua pelottaa, että olisit joku aivan toisenlainen ihminen. Sellainen, joita tapaat halveksua.

Lapsethan asuvat isänsä kanssa, joka on jo yhden hullun lapsen kasvattanut.

Ja muutokseen menee niin monta vuotta että se ei enää kannata, tuskin tässä muutenkaan on jäljellä kuin korkeintaan viisi vuotta elämää.

tosiaan alkaa muuttumaan. Ihan turhaahan se onkin. Kannattaa vaan pitää kiinni kaikista niistä asioista, jotka on jo pitkän ajan kuluessa todennut huonoiksi ratkaisuiksi, ja siirtää nen eteenpäin lapsilleenkin.

paremmaksi muuttuisi. Voi mennä entistä paskemmaksi ja entistä vittumaisemmaksi kun ei saa enää edes olla laiska, pahalla tuulella eikä ikävä ihminen.

En usko että muutos mitään elämääni toisi, on sitäkin ns.normaalia elämää joskus kokeiltu, en tykännyt.

ainakaan mulle mitään anna eikä ainakaan onnelliseksi tee. Nyt olen vapaa ja saan vaan olla.

tuo sun elämä on todella onnellista, joten sittenhän kaikki on hyvin. Näistä sun loputtomista valitus- siis anteeksi hehkutusketjuista oikein huokuu sellainen onnellisuus, tyytyväisyys ja rauha. Kannattaa vaan jatkaa tuolla hyväksi havaitulla tiellä, niin ei ainakaan tule mitään pelottavia yllätyksiä vastaan. Muuttuminen kun on niin kauhean pelottavaa, ei sitä kannata kokeilla.