Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikien äidit, onko teillä kellään muulla tällaisia tuntemuksia
03.09.2011 |
että kaikki mitä poitsusi tekee, on jotenkin mullistavan hienoa? Sellaiset poikajutut siis? Mä olen ihan ällikällä lyöty, kun seuraan tuota mun ihanaa pikkumiestä ja sen touhuja, ja ne on niin uusia mulle. Ja mä innostun niistä kaikista ja ne on niin mahtavia. Mulla ei ole ollut veljiä tai poikia kavereina, joten pikkupoikien asiat ovat ihan uusia minulle. Ja toisaalta on niin mielettömän hellyyttävää huomata, miten se on ihan sukupuolesta riippumatonta, millainen ihmisen hellyydentarve on ja kuinka äärettömän suloinen pieni lapsi on omassa vilpittömyydessään. Sekavaa tilitystä, mutta saako joku kiinni ajatuksesta?
Kommentit (64)
joku vielä ihmettelee, mistä niitä hirviöanoppeja oikein tulee... ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päälimmäinen fiilis on "ei jumalauta, mitä nyt taas".
Mut mä olenkin kaikki päivät miesten kans töissä ja illat miehen ja poikieni kans kotona. Voi taivas mä nautin kun käyn NAISkavereillani.
Kyllä se on enemmän että "mitä nyt taas..?"
Ehkä se on jotain sielujen sympatiaa, minulla on paljon lapsia, mutta tämä poika on vaan jotenkin niin "kaikki".
kaksi tyttöä ja nyt olen saanut pojan.Ikää pikkasella 3kk ja jo nyt olen pojan lumoissa paljon enemmän,kuin aikoinaan tytöistä. En tiedä mistä johtuu. Innolla odotan ,kun poika kasvaa ja rupee tekemään poikien juttuja.Mulle myös tämä poka on "kaikki"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitten sisaruksiaan, joihin suhteeni on erilainen.
Ihan tuttua ja normaaleja rakastavan vanhemman tunteita. Näin kun olisi kaikilla niin lapsilla olisi hyvä olla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näiden "kaikkien" sisaruksille. Tiedän pari, jotka eivät ole ikinä päässeet yli siitä, että veli on äidille "kaikki". Sellaisen rinnalla tuntee olevansa "ei mitään".
Tuo menee muuten sukupolvienkin yli. Anoppini tervehtiikin vain poikaani 3v. mutta ei kahta tytärtäni... Kaikki mitä poika tekee on ihastuttavaa, tyttöihin ei kiinnitä huomiota.
Että tiedän kyllä mistä puhutaan.
Esim. Muistan joskus, kun tuo nyt jo 13-vuotias oli ottanut ruuvimeisselin n. neljä vuotiaana purkanut sängyn aluslaatikkonsa:D
Kun ei kukaan sanonut, että sitä ei pitäisi purkaa.
Oma maailmansa on tietysti tuo jääkiekkoelämä, lapsen jo pitkäaikaisen harrastuksen takia, sitä kautta on tullut paljon kokemuksia ja ystäviä. Toki voisihan siellä olla tyttökin harrastajana:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näiden "kaikkien" sisaruksille. Tiedän pari, jotka eivät ole ikinä päässeet yli siitä, että veli on äidille "kaikki". Sellaisen rinnalla tuntee olevansa "ei mitään".
Tuo menee muuten sukupolvienkin yli. Anoppini tervehtiikin vain poikaani 3v. mutta ei kahta tytärtäni... Kaikki mitä poika tekee on ihastuttavaa, tyttöihin ei kiinnitä huomiota.
Että tiedän kyllä mistä puhutaan.
Voi olla, että äiti tai muut sukulaiset kiintyvät enemmän toiseen lapseen kuin toiseen, kuten siihen poikaan enemmän kuin tyttöön. Minulla on vain kaksi poikaa, jotka ovat erilaisia, eri-ikäisiä molemmat tärkeitä ovat. Vanhempaan lapseen jotenkin tietysti on kiintynyt enemmän, koska hän on ollut meillä kauemmin, mutta nuorempi on valloittanut ihastuttavalla luonteellaan.
Etsikää lapsistanne hyviä ominaisuuksia ja auttakaa heitä kehittymään yksilöinä. Osoittakaa rakastavanne kaikkia lapsianne, vaikka toinen tuntuisikin rakkaammalta kuin toinen, mutta rakkaitahan he ovat kaikki. Katkeruutta välttämättä ei voi estää, toiset ihmiset katkeroituvat, vaikka olisivat maailman napoja alusta asti.
Ja ap:n kysymykseen poikien äitinä poikíeni riehuminen on toisinaan hermoja raastavaakin. Mutta he ovat lapsemme, joita rakastamme.
30 vuoden takaa. Munkin veli oli tuollainen "kaikki". Omanarvontunto on pitänyt kyllä hakea jostain muualta kuin kotoa. Ihan hyvin olen silti pärjännyt. Nyt äitini vanhenee, ja koko ajan pitäisi olla auttamassa. Veljeäni ei äidin tilanne kiinnosta, minua kyllä säälittää, mutta ihan en ole lapsuustraumoista vielä selvinnyt. Että hillitkää nyt äidit pikkuisen sitä ihailua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tyttö ja poika. Molemmat olleet erittäin tervetulleita ja rakastettuja äiskälle ja iskälle ja kaikille sukulaisille.
Mä ymmärrän aapeeta, mutta ite en voi siihen tunteeseen samaistua. Mulla on 3 pikkuveljeä, joten oon noita pikkupoikien juttuja saanut seurata vähän liikaakin eläissäni. Mikään ei tule uutena, mutta on toki hauskaa seurata poitsun puuhia.
Esim. Muistan joskus, kun tuo nyt jo 13-vuotias oli ottanut ruuvimeisselin n. neljä vuotiaana purkanut sängyn aluslaatikkonsa:D
Kun ei kukaan sanonut, että sitä ei pitäisi purkaa.
niin enpä ole huomannut että poika koskaan tekisi sen ihmeempiä kuin tytötkään. Kaikki ne tekee pieniä ihmeitä ei se sukupuolesta kiinni ole enkä itse voi tajuta näitä eräitä äitejä jotka nostavat poikiaan jalustalle vain sen sukupuolen takia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eipä tarvi ihmetellä miten tyttölasten itsetunto on nollissa ja pojista tulee pieniä kuninkaita...huh! Mitähän niin ihmeellistä siinä poikien maailmassa on jotta naisten täytyis alkaa ihannoimaan? Jotenkin säälittävän sovinistista.
juuri ne on äitejä jotka syyllistyvät pahimman luokan sovinismiin kasvatuksessaan ja saavat aikaan näitä kusipäisiä laiskoja itsekkäitä luusereita jotka kuvittelevat olevansa puolijumalia ja tekevänsä ihmeitä. Tyttölapsensa sit kasvavat ilman oman arvon tunnetta hiljaisiksi suorittajiksi jotka loppuelämänsä kokevat riittämätömyyttä. Oikeasti kaikkien ei kuuluis vaan saada lapsia ollenkaan.
sieltä pilvilinnoistaan jos haluaa kasvattaa normaalin ihmisen. Ei se poikalapsi ole mitenkään sen ihmeellisempi kuin muutkaan.
ketjua, ja pakko oli vielä tulla sanomaan, että mikään kuningas poika ei meillä todella ole:D
Ja tekee myös paljon sellaista josta saa muuta kuin kehuja.
että yksi tai kaksi lasta on "kaikki" ja muut jäävät ihan varjoon. Pahaa tekee kun miettii miten vääränlaisille ihmisille sitä lapsia siunaantuu :(
juuri ne on äitejä jotka syyllistyvät pahimman luokan sovinismiin kasvatuksessaan ja saavat aikaan näitä kusipäisiä laiskoja itsekkäitä luusereita jotka kuvittelevat olevansa puolijumalia ja tekevänsä ihmeitä. Tyttölapsensa sit kasvavat ilman oman arvon tunnetta hiljaisiksi suorittajiksi jotka loppuelämänsä kokevat riittämätömyyttä. Oikeasti kaikkien ei kuuluis vaan saada lapsia ollenkaan.
Ikävää jos sinulla oli tuollainen äiti.
Alue: Aihe vapaa
Anna joku esimerkki noista ns. poikien jutuista niin voisi ehä aueta.
Vai oletatko, että pojat olisivat ylipäänsä jotenkin vähemmän "hellyydentarpeessa" tai vähemmän "suloisia omassa vilpittömyydessään" kuin tytöt? Tai että lapsen touhut ylipäänsä eivät olisi "mullistavan hienoja" tai "mahtavia" sukupuolesta riippumatta?
Itsellä poika ja tyttö, ja multa meni pointti kyllä vähän ohi...