@@ HELMISTEN PERJANTAI @@

Ja tosi paljon anteeksi etten eilen ilmaantunut sinne Wanhaan Vaniljaan tai ilmoittanut mitään, mulla ei ollutkaan mitään mahdollisuutta lähteä koulusta. Koko päivä oli yhtä lentoa, mulle tosi harvinaista kun yleensä päivät ovat hyvinkin verkkaisia. Mun ajanlaskussa ei ole sellaista käsitettä kuin kiire, mutta tuntuu että eilen ohjelmaa oli vaikka muille jakaa. Toivottavasti teillä kuitenkin oli mukavaa ja söitte kakkua munkin puolesta!



Eilen oli myös neuvola, kaikki muuten hyvin mutta mun alaverenpaine huiteli satasessa (vaikka pitäisi olla alle 80). Mulla on normaalisti tosi alhainen verenpaine, nyt joudun tarkkailuun tuosta. Kyllä mulla kieltämättä on viime aikoina ollutkin sellainen olo että päässä pihisee, olo on välillä kuin painekattilalla. Mua stressaa hirveästi tuo tekemätön lopputyö eikä noi matsit tuon miehen kanssakaan asiaa auta. Terkkari käski rentoutumaan, mutta mielestäni mä olen niin rento kuin voin olla. Olen luonteeltani melkoinen huolehtija, joten miten tässä nyt yhtäkkiä voi ottaa rennosti kun mielessä painaa etten ikinä valmistu, etten ikinä saa kunnollisia töitä ja jökötän kotona kersan kanssa koko loppuikäni, ikuinen rahapula jne. Noo, ehkä tää tästä..



Oikein mukavaa perjantaita teille kaikille!

Austen

Wanha Vanilja oli ihana paikka ja seura oikein loistavaa. Kakkua en maistanut, mutta söin uuniperunaa ja se oli herkullista. Sinne täytyy päästä uudelleen koska jäi monta juttua maistamatta :) Austen, ehdit mukaan sitten toisella kerralla.



Mies tuli yöllä kotiin ja minä olen riemuissani. En olis jaksanut enää yhtään päivää yksin. Koitin kyllä ottaa todella rennosti enkä siivoillut tms. ylimääräistä, mutta pelkästään esikon kuskaaminen bussilla leikkikouluun ja takas oli yllättävän raskasta. Mua supisteli joka käänteessä ja illalla sammuin kuin saunalyhty. Nyt lepäilen sitten kunnolla ja olen onnellinen kun mies on taas kotona.



Nyt linnottaudun soffalle ja alan aukaseen paketteja joita sain kokonaista 3 kappaletta! Olen ollut todella kiltti kun niin monella muisti :)



Mukavaa perjantaita kaikille!



Birdy

Huoh, huolensa kullakin. Ollaanko me naiset sellaisia, että aina huolehditaan...? Minä olen ollut saikulla yli kolme viikkoa. Tänään on lääkäri, ja tiedän taas arkea suunnitella eteenpäin. Harmittaa jo valmiiksi, että sairasloma varmaan jatkuu. Tällä viikolla on supistellut entistä enemmän.



Mua painaa työasiat, ja pakko olis edes muutamaksi päiväksi päästä töihin asioita hoitamaan, sijaista valitsemaan ja opettamaan, ja muutenkin järjestelemään asiat kuntoon ennen äippälomalle jääntiä. Kyllähän nuo töissäkin tuntuvat kaipailevan.



Käy tämä sairaslomailu sekä fyysisen että henkisen jaksamisen päälle. Lapsi on päivät hoidossa, kun olen nosto- ja " mitääntekemiskiellossa" . Mitään rasittavaa ei saa tehdä, eikä lenkkeilläkään. Selkä tulee entistä kipeämmäksi, kun ei pääse liikkumaan. :(



Masuasukilla lienee kaikki ok kuitenkin. Kovasti liikuskelee. Tänään näenkin pienen ihmisen ultrassa, ihanaa! :)



dadaa 26+1

Minä hain eilen saikkua kun tuntui että voimat alkaa loppua ja supistelee ja repii jokapaikasta kun lapsia pukee ja touhuaa lattian rajassa. Lääkäri oli tosi ynseä eikä paljoa puhunut, tupilasti pienistä viikoista ja siitä että kohdusuu on kiinni. 15. päivään asti kirjotti kumminki.

Tänä aamuna olikin sitten alamahassa semmonen repivä voimakas kipu ettei oikein voinut olla mitenkään päin. mietin jo että pitääkö tässä sairaalaan lähtä, mutta sitten alko onneksi helpottaa.

Aattelin yrittää siivota kun tuntuu olevan niin pölyistä ja likaista. Uudet matotkin on oottaneet muutosta asti vaatehuoneessa (yli puolivuotta siis) ja aattelin että jos mielen piristykseksi laittaisin ne jo lattiaan vaikka olinkin ajatellut ootella pakkasia. En oo raaskinu laittaa kun tuota hiekkaa kulkeutuu kun asutaan tämmösellä hiekka-aavikolla (piha täysin tekemättä).



Mutta nyt lähen kantaan nuo matot tuonne pihalle pimeään.

Päivänjatkoja ja viikonlopunalkuja.



matilda & taimi 26+4

Pitää kirjoitella ennenkuin häippäsee kaffille... Mäkin olen viimeisen päälle stressaaja! Mun mies sanoi, kun raskaustesti näytti plussaa, että nyt loppuu se stressaaminen... Alussa oli kyllä niin väsynyt ja huono olo ettei jaksanut stressata. Nyt alkaa sitten tulla jonkinlainen paniikki, että ehdinkö opettaa työni sijaiselleni, tai oikeastaan tässä on ollut kaksikin koulutettavaa... No, pomon kanssa stressataan kilpaa :) ja kyllä se tästä ajan mittaan järjestyy, täytyy vain uskoa siihen!!!! Onneksi on verenpaineet pysyneet matalalla...vielä...



Lisäksi stressaan ehdinkö tehdä kaikki hankinnat ennenkuin vauva syntyy...sillä varauksella, että jos joudunkin sairaslomalle enkä saa tehdä mitään...kääk..No, onneks mun äiti on sellainen hössääjä, että sitä voi sitten juoksuttaa :)



Mä odotan ihan intona, että saan vauvamme syliin. Aina kun tv:ssä näkyy vauvoja, hyvä etten ole tv-ruutua hiplaamassa...odottavan aika on piiiiiiiiiitttkääää..



Masuun ei uutta, sama rumba jatkuu, yöllä ollaan rauhassa ja päivät ja illat sitten rokataan...nytkin käy aikamoinen jytke masussa :)



Ei mutta nyt kahville, leppoista loppuviikkoa kaikille!!!!



Sasuliini ja hajuherne 27 TASAN (kääk)

Taidan olla tällainen perjantai kirjoittelija... Monella tuntuu olevan kaikenlaista vaivaa ja stressiä,niin taas täälläkin. Hain eilen sairaslomaa kun selkä löi itsensä jumiin ja nivuset on kuin tulessa koko ajan. Ja aika kovia supistuksiakin tulee välillä. Lääkäri sanoi että liiku mahdollisimman paljon voinnin mukaan ja venyttele selkää mutta pidä pääpaino levossa... Miten tonkin nyt sitten tulkitsee!! Jotenkin nää kodin seinät tuntuu niin ahdistavilta kun niitä on tullut tuijoteltua ihan tarpeeksi. Sormet syyhyäis siivoukselle kun kaikki tuntuu olevan vähän rempallaan. Mutta sitten tietää sen lopputuloksen,vaikeroit kipeänä illalla sängyssä ja yö menee valvoessa... Maltan siis mieleni... Toinen asia mikä himottais olis vauvan tavaroiden järjestäminen ja hiplaus. Koota kehto jo valmiiksi ja pestä lakanat ja tuulettaa patja. Sitten vois vähän viikkailla vaatteita ja järjestää hoitopöytää,herättää niinkuin lastenhuone taas henkiin. Mutta en uskalla!!! Mietin vaan että jos se innostus on taasen turhaa. Muutaman viikon olo ollut tosi ristiriitainen kun haluan olla iloinen tulokkaasta mutta silti puhun lähes aina sanamuodossa JOS... En siis halua taas laittaa kaikkea valmiiksi hyvissä ajoin vain kerätäkseni ne taas kaappiin odottamaan...

Nyt kun on kaikkea vaivaa ja kipuja niin tuntuu että tuskin päästään loppuun asti,helmikuu tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta. Pelko kasvaa päivä päivältä mulla ja toisten kirjoituksista välittyy ilo ja odotuksen keveys. Luottamus siihen että kohta on nyytti kainalossa. Ehkä olen vain kuullut liikaa juttuja mikä kaikki voi mennä pieleen niin pyöritän niitä päässäni liikaa. Täytyis vain luottaa tulevaisuuteen ja elämään enemmän. Varmaan jo kolmen kuukauden päästä voidaan lukea uutisia ensimmäisistä syntyneistä helmiksistä! : ) Että ei tässä nyt niin kovasti aikaa kuitenkaan ole!!!

Meidän masuun ei ihmeitä kuulu. Painaa nivusia maha jo kovasti ja liikkeet aiheuttaa ikävää kipua just nivusiin. Liikkeet tuntuu päivä päivältä kovempina ja isän äänestä innostutaan niin että koko maha menee puolelta toiselle. Mies kertoo aina iltaisin pojallensa kuinka ensi kesänä menevät kalaan... : ) Onhan se kalakaveri sitten jo muutaman kuukauden. Että apuja kovasti löytyy siihen hommaan.... Hassuja toisinaan nuo miehet vaikka suurimman osan ajasta ottavat päähän itsekkyydellään!!!

Taidan hakea nyt vähän jotakin naposteltavaa ja hypätä dekkarin matkaan. Onneksi on hyviä kirjoja mitä lukea niin tulee levättyä...

Anteeksi taas pelkojen ja pahanolon purkamiseni,mies kun ei niitä oikein osaa käsitellä...

Kaikille oikein mukavaa viikonloppua ja rentoutukaa!!!

DEVIL&TOIVO 25 tasan

Täällä on kyllä niin ankeat ilmat, että väkisinkin vetää mielen matalalle. Ja noi hemmetin supparit... Niitä kyllä tuntuu teillä muillakin olevan ihan kiitettävästi - voi kun itsekin vois jäädä näistä kotiäidin hommista sairaslomalle... Noh, lepotaukoa odotellessa... (Ainoa hetki päivässä, jolloin voi levätä, on esikoisen päiväunten aikaan...)



G: onko muilla kasvanut ruokahalu merkittävästi?



Musta tuntuu että voisin vain syödä ja syödä ja syödä, erityisesti kaikkea makeaa. Illallakin vain pohdiskelen, että mitäköhän sitä kehtaisi vielä suuhunsa laittaa. Ilmeisesti tää paino tästä sit vaan nousee ;) Mua ei autakaan päästää mihinkään ravintolaan tai kahvilaan, olis vararikko edessä!



Masussa myllätään kyllä niin hurjasti, että välillä oikein ihmetyttää. Esikoinenkin sanoi tänään että " vauva tulee mahasta" ja piti kättään masun päällä, en sitten tiiä kuinka paljon se oikeasti noista asioista vielä ymmärtää...



Mutta nyt - yllätys yllätys - Syömään!



Minsku ja kaveri 26+2

Ensiksikin Matilda: Mulla samanlainen tilanne, olen siis töissä ryhmiksessä ja mitenkäs olet siellä kun täytyy nostella ja pukea ja kanniskella niitä pienimpiä ja kyllä nuo eskari-ikäisetkin vielä toivoo pääsevänsä syliin, niin sanoppa nyt niille että en ota!!! Ja sitten kun meillä kuuluu tuo siivouskin työnkuvaan... niin pudistele siinä nyt sit mattoja ja imuroi ja luuttua lattioita kun repii ja supistelee... Joten kirjoituksesi oli kuin omasta " kynästä" kirjoitettua... Meinaatkos mennä vielä töihin vai jatkatko saikulla? Minä olen miettinyt, että josko ensi viikolla hakisin lisää, on tässä kuitenkin vielä puolitoista kuukautta lomiin ja äippäloman alkuun... Tiistaina mulla neuvola, jossa aion ottaa asian puheeksi.



Ja sinulle Devil, ymmärrän hyvin huolesi ja murheesi... Minulla kanssa samanlaisia ajatuksia... Toisaalta haluaisin laittaa ja tehdä kaikki jo nyt valmiiksi ja todellakin hipelöidä noita vauvanvaatteita, (niitä kun on kertynyt jos jonkinlainen pino näiden reilun kolmen vuoden aikana, mitä ollaan lapsesta haaveiltu ja jotenkin tuntuu ihan mahdottomalta että nyt siitä haaveesta todella on tulossa totta!) mutta kun ei uskalla ottaa sitä riskiä, sattuis vaan niin h...ti jos joutuisi takaisin ne laittamaan kaapin kätköihin.



Masussa ei oikein tykätty, kun eilen sekä neuvolassa että lääkärissä painelivat mahaan, oli meinaan sellaiset sempalot koko illan ja yön käynnissä ettei toista, tänäänkin on tullut muutama mukavan tuntuinen potku/lyönti... Mutta huomattavasti hiljaisempaa kuin eilen... Ja supistelu jatkuu täällä...



Pitäis tänään lähteä ajelemaan Kuopioon (täältä Hml:n seudulta kun on tuota ajomatkaa jos jonkin verran... noin 350km) Saa nähdä mitä selkä ja masu tykkää...



Napero ja masukki 26+1

Mukavaa lukea, että muillakin on hyvä ruokahalu!

Muu perhe jo pelkää, että syön heidänkin annoksensa... (mieli kyllä tekisi, mutta ei kerrota sitä niillä) ;)



Miehet... Joo, itse olen myös jo uusintakierroksella, ja tämä tuleva muksu on miehelleni eka. Alussa hänkin panikoi, mietti jo pakoa koko systeemistä. Nyt alkaa olla jo ok, tosin hän kun ei halua lukea mitään vauvoista tai odotuksesta, ei myöskään ymmärrä pätkääkään vaivojani. Ja työnsä takia ei pääse myöskään valmennuksiin. Ottaa päähän, mutta minkäs voit.



Minulle löytyi viimeinkin äippäloman sijainen! Helpotti kummasti. Tosin ennätän perehdyttää häntä vain kolme päivää, sillä jään sitten itse lomalle ja siitä suoraan äippälomalle.



Välillä supistelee täälläkin ja on muikeita liitoskipuja. Minulla on muutenkin jo yliliikkuvat nivelet, joten venyminen on mahtavaa... Kiitos napakan tukivyön, olen pystynyt kävelemään suht reippaasti työmatkat ja muut hyötyliikunnat. Ja se liikunta näemmä auttaa myös niihin liitoskipuihin, mutta vasta pitkällä aikavälillä ja sopivan pieninä ja säännöllisinä annoksina.



Kuopio kutsuu jossain vaiheessa meikäläistäkin. Olen sieltä lähtöisin ja kotipuolessa pitäisi ennättää vielä käymään ennen helmikuuta. Viimeksi olenkin käynyt siellä hiihtolomalla... Pitkä matka (450km) vain mietityttää. Ja on siinä oma vaivansa pakata perhe ja koirat autoon, tuska iskee varmasti jossain vaiheessa, viimeistään perillä kun nukkuu lattialla vieraspatjalla :D



Tilasin eilen tulokkaalle riippumaton ensisängyksi. Se herättää varmasti puheita lähipiirissä, mutta edellinen koliikkimuksu pisti miettimään luovia ratkaisuja nukuttamiseen.



Mutta nyt ruokkikselle..

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Laivis rv 25+5

Meidän tilanteesta vähän :

Mun mies halusi seksiä eilen! Et vaikka se sanoikin tosiaan, et maha on " tiellä" ja pelkää et satuttaa vauvaa, ni ei kai sit pystyny olee kauheen kauaa ilmankaan;) Tuntu itestäkin kyl ihan hyvältä pitkästä aikaa... Ja ehkäpä vähensi vähän pelkoa siitä pettämishommasta.

Sit se sanoi, että ei olis menossa ryyppäämään tänä viikonloppuna. Oon kyllä kuullut tuon lauseen niin usein ennenkin et sen mä uskon vasta kun näen.



Mut ei oo kyl kivaa taas tää odottaminen, ku kaikki limakalvot suussa ja tuolla alhaalla on niin hemputin arat (vuotaa verta tosi helposti) ja sitten mun peräpukamatkin äityi tässä parin päivän aikana TOSI kivuliaiksi. Hain apteekista tänään Scheriproctia, toivottavasti helpottaa pian! Musta tuntuu, että saan kaikki mahdolliset vaivat kokea heti tässä ekassa raskaudessa. Ei kyllä ole reilua, kun tunnen yhdenkin naisen, jolla on 6 lasta ja hän kehuu että on ollut aina elämänsä kunnossa raskauksien aikana. Milloinkohan sellaista odotuksen autuutta pääsisi maistelemaan? Ei varmaan koskaan minun tuurillani... No pääasia tietysti, että asukki voi hyvin. Koviinkin potkuihin on jo aika hyvin tottunut, mutta ne ihme muljahtelut vieläkin saa mut ähkäisemään=)



Hyviä vointeja kaikille!



h.h. rv 24+1

Napero: Missäs päin Hämistä asustelet? Me aloitellaan pikkuhiljaa rakentamista sinne Visamäkeen, toistaiseksi vielä asutaan täällä Espoossa.



Mulla myös ihan samanlaiset fiilikset kuin Devilillä, mitään en uskalla laittaa valmiiksi enkä yhtään mitään ole vielä hankkinut, ei tosin mitään tarvitakaan. On nuo keskenmenot tehneet tehtävänsä sitten kakkosen syntymän jälkeen... ihan eri fiiliksellä mennään kuin aiemmin.



Eilen kävi työkaveri, joka nykyään Lontoossa, 8-kuisen tyttönsä kanssa kylässä, ei oltu tyttöä vielä ikinä nähtykään. Ja voi mikä sulopallero se olikaan, aivan ihana! Tuntu nuo omat neidit (2,5v. ja 4v.) ihan jättiläisiltä. Mulla ei nyt taas vaihteeksi supistelekaan, mutta paino tuntuu nousevan ihan kohisten, tosin kyllä mäkin hirmuisesti pistelen herkkuja ja kunnon ruokaa, ihan mitä vaan. Ihan pelottaa ens maanantain neuvola jo valmiiksi. Mulla tosiaan tuli ekasta raskaudesta 30kg !!! ja tokasta enää vain 20 kg, olin toivonut, että josko nyt selvittäis kymmenellä, mutta huonolta näyttää. Multa kilot alkaa lähteä aina vasta imetyksen jälkeen, joten kun viimeksikin tissiteltiin 11kk, niin aika tuskaa oli pukeutua suurinpiirtein äitiysvaatteisiin niin kauan. Noh, nää on pieniä murheita.



Meillä myös tiedossa tosi monta kyläilyreissua viikonloppuina tonne joulukuun puoliväliin asti, siitä eteenpäin pidetään kalenterit tyhjinä ja olen kans miettinyt, että tuleekohan nukkumisesta eri paikoissa yhtikäs mitään. Omaa tyynyä raahaan nyt jo aina joka paikkaan mukaan, mut ei nyt oikein kehtais varapatjaa alkaa roudailemaan...



Hauskaa viikonloppua kaikille!



adalmiina (nyt ihan sekaisin viikoista, oliskohan 24+2)

Oot varmaan jo lähtenyt liikenteeseen...

Niin mää oon pph eli hoidan lapsia omassa kodissa (omien 3:lisäksi kolme vierasta).

Tuli kyllä niin paha mieli eilisestä lääkärikäynnistä että päätin yrittää jos saisin vaihdettua toisen (joka oli mulla ennen) terkkarin ja neuvolalääkärin. En tiiä siis vielä jatkosta mitään, mutta jotenkin tuntuu päivät ylivoimaisen rankoilta ruuanlaittoineen ja siivoamisineen. Puhumattakaan että pitäsii jaksaa keksiä lapsille touhua ja virikkeitä.

En haluaisi valittaa ja on semmoinen olo ettei saisikaan kun tämä vauva on niin hartaasti toivottu. Mutta jos tuntuu ettei jaksa niin onko pakko väkisin vääntää päivästä toiseen?



Nyt pitää mennä antamaan lapsille ulkovaatteita...