Lue keskustelun säännöt.
Miksei lähihoitaja voi myöntää ettei tee kovin kummoista työtä?
02.09.2011 |
Kauhea pätemisentarve ja itku kun muut eivät joukolla ylistä tätä ammattikuntaa. Olen tehnyt jonkin aikaa lähärin työtä eikä se todellakaan ole mitään vaativaa tai haastavaa. Fyysisesti raskasta korkeintaan ja minusta on vain atu että töissä voi hoitaa kuntoaankin.
Minun lähärikoulutukseni kesti yo-pohjaisena 1,5 vuotta. Siellä kerrottiin että ihmisellä on sydän ja verisuonia ym. Eli peruskoulukamaa.
Hoitotyö oli ihan jees, mutta minä kaipasin haasteita ja lähdin opiskelemaan.En lähihoitajan työtä tehdessäni huutanut jokaiselle että antakaan arvostusta. Enkä huuda nykyisessäkään ammatissani.
Kommentit (47)
Mutta vielä isompi kunnia niille, jotka oikeasti tekevät sen hoitotyön, lähi- ja sairaanhoitajat. Toki leikkaussalissa pelastetaan henkiä jne, mutta mutta.. Uskomatonta jos joku työkseen 8h reseptejä kirjoitteleva tärkeys ei osaa arvostaa vaikka sitä, että joku huolehtii hänen vanhemmistaan tai vammautuneesta ystävästään hoitokodeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse valmistuin lähihoitajaksi pari vuotta sitten. Opiskelin lh:ksi suoraan lukiosta. Kuitenkin halusin vain kertoa sinulle, että en ole koskaan kuullut kenenkään työkaverini vaativan arvistusta itselleen tai nostavan itseään jalustalle oman ammattinsa takia. Enkä ole koskaan kuullut tai tuntenut ettei työtäni arvostettaisi, siis ennen kuin eksyin tälle palstalle.
arvokkaampaa kuin esim. pörssimeklarin tai it osaajan työ. sanoo yks ope
Aloitin aikuisopiskelijana lähärin opinnot nyt syksyllä ja kaksi ekaa työssäoppimispäivää takan päiväkodissa ja ovat varmaan elämäni pohjanoteeraus. Ei vaan pelitä. Lasten kanssa ei ihmeesti ehdi olla, outoa hössäämistä koko juttu ja kauhea show päällä, kun puetaan ja riisutaan. Ja tärkeitä tätejä täynnä, kuten valtaosa sosiaalialasta. Oma moka siinä mielessä, että ois pitänyt mennä kouluun koulunkäyntiavustajan juttuja opetteleen. Lapset on aivan ihania, niiden kanssa kun sais rauhassa olla ja tutustua. Mutta tähtään mielenterveys-ja päihdejuttuihin, katsotaan millaista siellä. Valituksestani huolimatta hoidan kyllä työni niin hyvin kuin osaan ja taidan. Osaaminen on tietysti osin hakusessa.
Minun lähihoitajakoulutukseni kesti aikuisopiskeluna 2 vuotta. Siellä opetettiin asioita hyvin monipuolisesti; sosiaalipolitiikkaa, muuttuvia vanhuskäsityksiä, tulevaisuuden hoitotyön haasteita, psykologiaa, erilaisia mielenterveysongelmia, erilaisia kehitys- ja liikuntavammoja, lapsen ja nuoren kasvuntukemista, ravinto-oppia erilaiset erityisruokavaliot huomioiden, lääkehoitoa, anatomiaa ja fysiologiaa, lääkelaskuja, erilaisia hoitotoimenpiteitä (esim. katetrointi, verinäytteen otto, lisähapen antaminen), vainajan laittaminen, saattohoidon merkitys, vanhusten kivunhoitoa. No, tässä VAIN muutama esimerkki.
Itse panostin opiskeluun kovasti ja olin ns. itseohjautuva opiskelija. Ja sain koulutuksesta paljon irti.
En odota, että minulle pitäisi mitenkään hurrata tai ylistää. Mielestäni lähihoitajan työ on arvokasta ja tärkeää, se on sitä perustyötä lähellä ihmistä. Kun itse joskus makaan vuodeosastolla vanhuksena, pidän kyllä minut pesevää ja ulosteeni siivoavaa lähihoitajaa ihan yhtä tärkeänä kuin pitkälle lukenutta lääkäriä, joka tekee minulle neurologisen arvion. Vai mitä itse ajattelet?
Se, kuinka haastavaa lähihoitajan työ on, riippuu varmasti ihan omasta asenteesta. Kyllä nykyisin ihan jokaisella lähihoitajan työn kentällä työ ON haastavaa, jos sen haluaa oikeasti hoitaa hyvin JA kehittää sitä.
Itse työskentelen nyt kehitysvammaisten lasten ja heidän perheidensä parissa. Koen todella, rehellisesti, tekeväni arvokasta työtä. Koen, että tämä on myös haastavaa, esim. asiakkaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen.
Vanhuspuolella viihdyin myös, mutta minulla alkoi henkisesti ahdistaa, kun en saanut (resurssien takia) tehdä työtäni niin hyvin kuin olisin halunnut. Siksi hain ja onneksi pääsin välillä erilaiseen työympäristöön.
Mutta hyvä ap, että olet todennut, ettei lähihoitajan työ ole sinua varten. Parempi niin, kuin että purkaisit turhautumisesi asiakkaisiin. Sitäkin näkee. Mutta, vaikka et itse koekaan tätä työtä tärkeäksi, ei sinulla liene oikeutta väittää,ettei se sitä voisi kuitenkin muualla, muille ihmisille, ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin miksi pitäisi sanoa ettei se ole?
kummoisempaa, kuin vaikka iltapäivälhden toimittajan työ. Tai mainostuottajan työ. Tai yrityskonsultin työ. Tai eksoottisen tanssijan työ. Tai sokerikokin työ. Tai sisustussuunnittelijan työ. Lista on lähes loputon.
Ei kai ole lopulta kyse siitä, kuinka paljon analyyttista ajattelua työn suorittaminen tai ammattiin opiskelu vaatii, vaan siitä, että jonkun se työ on tehtävä ja mielellään jonkun sellaisen, joka on siinä hyvä. Koska se vaatii aika paljon sosiaalista silmää, empatiakykyä ja jaksamista, henkistä ja fyysistä.
On tosi hyvä ap, että sinä hakeuduit muihin hommiin.
T. Kätilö, joka huutaa lähihoitajille arvostusta