Missä olit 11/9/2001?

Olin kotona 8kk vanhan esikoisen kanssa

lähetystä televisiosta.

Olin valmistunut 5vrk aiemmin kätilöksi ja olin ekaa päivää oikeasti töissä. Muistan, kuinka tulin sektioidun vauvan kanssa leikkaussalista ja aulassa odottanut lapsen isä kertoi siinä, kun olimme pesseet ja pukeneet vauvan, että tv:stä näkyi WTS -iskuista kuvaa.

esikoisemme oli n. 6 kk. Kuuntelin poikkeuksellisesti radiota, olisko ollut Nova tms. yleiskanava. Yhtäkkiä juontaja sanoi jotenkin vähän naurahtaen, että pienkone on törmännyt New Yorkissa pilvenpiirtäjään. Ensin homma vähän melkein nauratti, kun mieti jotain cessnaa törröttämässä talon seinässä (vaikka traagista toki sekin lentäjälle jne.).



Jokin kuitenkin ai minut laittamaan telkkarin päälle. YLE näytti tyynesti eduskunnan kyselytuntia, uutisnauha sentään meni yläreunassa. Siitä tajusin alkaa surffailla BBC:llä ja muilla kansainvälisillä kanavilla. Soitin miehelleni ja kerroin mitä on tapahtunut ja sen puhelun aikana se toinen kone pamahti toiseen torniin, suorassa lähetyksessä - en muista oliko CNN vai BBC.



Loppupäivä menikin sitten telkkarin ääressä.

imetin 3viikkoa vanhaa vauvaani nojatuolissa ja mummi avasi telkkarin ja sitten ihmettelimee, että miten nyt tälläinen elokuva aamupäivällä tulee, kunnes tajuntaan jysähti, että ei "h**tti, sehän onkin totta"

Päivä ja varsinkin nuo epäuskon ensi hetket syöpyi tiukasti mieleen. Ahdistusta tapahtumista lisäsi sseläkeästi vasta ollut synnytys, hormonien heittely ja pienen vastasyntyneen avuttomuus. Tuli avuton ja epätoivoinen olo hetkeksi siitä, millaista pahuutta on :/

kun kuulin ekaa kertaa asiasta. Kuvittelin, että on vain jotain jenkkien vohkaamista mutta ei sittenkään. Sattu muuten olemaan anopin synttäripäivä.

Avasin telkkarin katsoakseni Kauniit ja rohkeat, ja tuli kuvaa New Yorkista. En aluksi tajunnut sitä, tunnistin kyllä kaupungin figuurin. Oli aikamoinen järkytys!

Kotimatkalla kuulin radiosta.

tulin kotiin iltapäivällä ja laitoin muutenvaan telkkarin päälle, ja mitä sieltä tuli: savuava torni!

Olin saanut uuden työpuhelimen vanhan rikkoonnuttua ja menin meidän service deskiin asennuttamaan siihen firman puhelinluetteloita yms. Pojilla oli huoneessa telkka ja netti auki ja porukalla ruvettiin ihmettelemään mitä kuvissa oikein tapahtuu. Yksi heistä oli vielä lentoharrastaja ja totesi pohjoistornin iskun jälkeen, että isolla koneella osuminen tuolla nopeudella ja korkeudella tollaseen torniin ei ole ihan helppoa.



Järkyttävää, miten sinänsä mitätön asia arjessa jääkin ikuisesti mieleen tällaisessa yhteydessä.

ja iski aika epätoivoinen ja pelonsekainen tunne, että mitä tapahtuukaan seuraavaksi.

kotimatkalla äitiysneuvolasta, odotin toista lastamme rv 10 ja esikoinen oli silloin 1v1kk.

Kotona laitoin heti telkkarin päälle.

Aika hyvin, sillä Diana kuoli varhain sunnuntaiaamuna. Oliko häät siis sunnuntaina vai kestikö jatkot aamukuuteen?

Potilas oli juuri nukutettu ja raskaudenkeskeytys/kaavinta alkamassa. Keskustelimme sitten tuosta tiimin kesken, kun sitä kaavintaa tehtiin.

Muutimme Suomesta Norjaan ja ajoimme juuri muuttokuormaa Ruotsin lapi ja yritimme ymmartaa mita ruotsin radiossa kerrottiin:(

Pääsin muistaakseni 13.30 joka pvä ja kotiuduttuani kuulin sitten tästä varmastikkin..en oikein muista ko.päivää kovin tarkkaan.Ei se juurikaan koskettanut

Asia ei kiinnostanut mua silloin eikä vieläkään.

Enpä siinä tohinassa paljon kerennyt seurata uutisia. Mies ei ollut kotona vaan ulkomailla.

Katsoin telkasta saint tropezia kun alkoi pyörimään se nauha että wtc:n tornit romahtaneet ja että ohjelman jälkeen tulee ylimääräinen uutislähetys.

Äiti oli silloin suihkussa ja menin kertomaan äitille että lentokone on lentänyt wtc-torniin. En tiennyt mikä on wtc. Olin silloin 13v.

Olin tullut kotiin juuri vauvan 4,5kk kanssa perhekerhosta, kun avasin telkkarin ja jumituin loppuillaksi Tv:n ääreen.

Asuttiin tuolloin Tampereella.