Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kolmas lapsi, isolla ikäerolla. Kannattakohan?
02.09.2011 |
Meillä on kaksi lasta, 11 ja 13 -vuotiaat. Ajattelimme vuosia, että ei ikinä enää. Nyt on alkanut tuntua, että vielä ehtisi. Ehkä itse olisi kärsivällisempi äiti. Viihtyisi kotona, osaisi ottaa rennommin ja kuunnella lasta paremmin.
Toisaalta olen jo tottunut siihen, että saamn mennä ja tulla miten tykkään. Ja että pääsemme kahdestaan elokuviin, konsertteihin ja muualle. Lapset kulkevat itsenäisesti mummulaan tarvittaessa.
Lapset haluaisivat pikkusisaruksen. Mies totesi, että tässä iässä hän jo jäisi mielellään vuorostaan kotihoidontuella kotiin. Mummokin toivoo, että tulisi vielä lapsenlapsia, kun hän lopultakin pääsi eläkkeelle ja jaksaisi osallistua pikkuisen hoitoon.
Eli kovasti odotettaisiin, mutta silti. Miten sitä palautuisi? Jaksaako enää? Tuleeko tunne, että tämä on jo nähty? Olisin kuitenkin alle 40-vuotias synnyttäjä, jos heti natsaisi. Mutta en sieltä nuorimmasta päästä.
Olenko hullu ajatuksineni?
Kommentit (21)
2 vuotta ja toiseen 7 vuotta. Nuorempaan olen tutustunut kunnolla vasta viime vuosien aikana. Äitimme ei koskaan laittanut lastenvahdiksi, ehkä sen takiakaan ei olla niin tiiviisti yhdessä oltu. Toisaalta hienoa äidiltäni että kun on "iltatähden" hankkinut niin on myös itse hoitanut eikä yrittäny päästä helpommalla hoidattamalla isommilla sisaruksilla "vähäsen".
Itselläni on kolme pienellä ikäerolla, haluaisin vielä neljännen samaan syssyyn mutta nyt en pysty enkä jaksa vielä. Olen aina halunnut monta lasta ja sellaisella ikäerolla että kaikista on toisilleen seuraa ja kun se vaipparumba on ohi niin se on sitten kerralla. Nyt on vaan totuteltava ajatukseen ettei se niin menekään ja meillekin se neljäs sitten iltatähtenä saapuu. Tai minkälainen ikäero sitten lasketaan että nuorin on iltatähti...?
Jos sydän sanoo että vauva saa tulla niin antaa tulla. Teillä on kaikki asiat reilassa (oletan) ja vauva-aika kiitää silmissä, joten antakaa mennä vaan nyt kun on vielä mahdollisuus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen. Meillä se on juuri noin ja kaikilla kolmella on hyvät välit. Olen itse se keskimmäinen :)
viimeisin pari yli 40v. tehty on edelleenkin antanu mulle elämässä eniten, olen ja yli 50v, ja lapset on joka kerta vetäneet perheen taas tiiviisti yhteen, vauvat on parasta perheelle, ja nuorimmat on olleet helppohoitoisia, todelisia bonus pakkauksia, ja päivääkään en antas pois. Go for it, 1 elämä ihmisellä, haluaisin itse lisää lapsia, mutta ikä on este.
sain,kun olin 43-vuotias. Vanhin lapseni yli 20-vuotias. Olen nauttinut todella tästä äitiydestä , ihan erilailla ,kuin ensimmäisen kanssa. Alku tuntui raskaalta (ensimmäiset 2kk) sen jälkeen totuin ajatukseen , että olen todella kiinni vauvassa. Nyt elämä sujuu ja onneksi saimme vielä tämän ns.iltatähden:)
Uutista ei otettu hyvin vastaan ja aluksi oudoksuivat vauvaa kun eivät olleet pieniin tottuneet.
Nyt nuorimmainen on taaperoiässä ja koko perheen aarre.
Itse olin 36 nuorimman syntyessä ja hyvin jaksoin, hän on tuonut hurjasti lisää iloa ja onnea meidän perheeseemme.Anna mennä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokemukseni on olla tuo kolmas lapsi isolla ikäerolla, veljet 12v ja 8v vanhemmat. Minä perheen iltatähti, prinsessa..
Ja itse olen päättänyt että sitä ei meillä tapahdu. Eihän sekään ole varmaa että pienellä ikäerolla syntyneet olisivat parhaita ystäviä mutta mä muistan vaan sen että pyörin veljieni jaloissa kun he olivat teinejä.. Äitini kertoo miten vaikeaa tämän 12 vuotta vanhemman oli työnnellä minua vaunuissa kun olin vauva..
Vanhimpaan veljeen välit lähentyi kun olin lapsenvahtina ja myöhemmin kuskina. Nykyään hyvät välit vaikkei säännöllisesti pidetäkään yhteyttä.
Keskimmäiseen välit lähentyi paljon myöhemmin, ehkä seitsemän vuotta sitten, nyt olemme molemmin puolin kummeja esikoisille.
Mut mä tekisin toiset kaksi jos ikinä niin hullun ajatuksen saisin. :) Tosin mä olen vasta 33 kun esikoinen täyttää 13v..
Maailma kiittää jos jätät lisääntymästä ja täyttämästä maan... kaksi on maksimi, mikä on nippa nappa järjen rajoissa sekin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on muuten itsellänikin pikkuveli "iltatähti". Muutin itse pois kotoa, kun hän oli vielä leikki-ikäinen. Me loimme suhteen vasta aikuisina. Nyt hän on tärkeä minulle ja tunnemme toisemme hyvin. Emme silti viikottain soittele.
Ap
Maailma kiittää jos jätät lisääntymästä ja täyttämästä maan... kaksi on maksimi, mikä on nippa nappa järjen rajoissa sekin...
Totta tuokin. En tajunnut noin maailmantilan kannalta ajatellakaan. Hmm. Lisään miinuslistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset 11v, 7v ja 1.8v ja todella suuri apu on 7v tytärestäni!!! 11v poika ei juurikaan ihmeempiä auta... =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näitä ylikansallisuusvalistajia riittää? Kaikki varmaan hommissa Afrikasssa ja Aasiassa jakamassa ilmaisia ehkäisyvälineitä ja seksivalistusta?
On meinaan pikkusen nopeempaa se väestönkasvu siellä suhteessa tänne että vois olla tehokkaampaa tuo marmatus sinne suunnalle...
Itse olen tehnyt kolmannnen ja neljlännenkin vielä 43 vuotiaana, vanhimmalla ja nuorimmalla ikäeroa 10 vuotta. Kyllä sitä vanhempikin jaksaa, itse ainakin. Neljäs raskaus oli helpompi kuin kolmas,v aikka olin jo yli 40vuotias. Sehän on aivan ihanaa taas kokea kaikki. Vastasyntynyt ihana pieni nyytti ja se valtava rakkaus, minkä hän herättää. Sitten taapero iässä varmaan kaikki mainitsemasi henkilöt ovat ihan innoissaan hänestä, etenkin sinä. Lapsi voi olla myös erilainen kuin edelliset, meillä kolmas on kiltti luonteinen. Tottakai se vähän mietityttää, mutta se rikastuttaa teidän jokaisen elämää enemmän kuin mikään muu ja uskon tämän olevan täyttä totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on tosi fiksua kansaa ja tosi pieni kansa ja siksi nämä lisääntymishuolet voi unohtaa. Ja tottakai itse kasvatan lapsestani tosi fiksun ja ilman muuta hiilijalanjälki on koko elämän pieni meidän ruokavaliolla, kun ei lehmästä nautita pisaraakaan.
niinkuin itsestä parhaimmalta tuntuu ja omien voimavarojesi mukaan. Jos tuntuu, että jaksat vielä taaperovaiheen niin anna palaa.. :) Vauvathan on lutuisia, joten eka vuosi menee ihastellessa, mutta sitten alkaa se kasvatus- ja muokkausvastuu, jolla teidän lapsesta tehdään yhteiskuntakelpoinen.
Sinulla on kuitenkin isot lapset ja hyvä turvaverkosto, joten auttajia löytyy. Eikä se breikki työelämästä kuulosta ollenkaan pahalta, kun kerkeäähän noita töitä vielä painaa.
kun joku kirjoitti, että kolmas isolla ikäerolla on erillään isommista sisaruksista.
Miehellä lapsuudenperheessä kutakuinkin ap:n ikäerot, mies keskimmäinen, kaikki lapset tulevat juttuun keskenään, perhe on heille tärkeä ja isommat sisarukset kävivät paljon kotona opiskeluaikanaan jne. ja loivat jo aikaisemmin suhteen tähän kolmanteenkin, eikä vasta sitten, kun hänki oli aikuinen.
Antakaa palaa :D
Oikesti sinulla on nyt aikaa itsellesi ja parisuhteelle, miksi taas uusi riippakivi jalkaan?
Oikeasti se vauva ei mene "siinä samalla" vaan vaikeuttaa oman elämäsi lisäksi vanhempien sisarusten kanssa harrastamista. Nauti heistä jotka sinulla jo on ja toivo, että pääset vaikka jonkun ystäväsi lapsen kummiksi :)
Ollaan oltu todella läheisiä aina. Olen iloinnut siskostani ihan siitä lähtien kun hän oli vauva. Nykyään olemme yhteydessä melkein päivittäin ja olimme toistemme kaasot.
Meillä on myös veli (joka on minua 2v. nuorempi), hän ja sisko ovat myös olleet läheisissä väleissä aina ja näin aikuisina vaan enemmän.
Minä sanon siis: antakaa mennä vaan.. :)
Alue: Aihe vapaa
Eipä jäis sitten myöhemmin kaivelemaan. Mulle piti kans 2 lasta riittaa, kunnes vauvakuume iski. Nyt on nuorimmainen 10kk. Isoveljet 7v ja 8v. Aivan ihana äitiysloma oli. Tosta kolmannesta lomasta vasta osasin kunnolla nauttia. Ihania nuo lapsukaiset.