Minusta on ihailtavaa ja kadehdittavaa, kun parikymppinen nainen

on kypsä äidiksi ja onnellinen äitiydestään. Ihan oikeasti, tosi hienoa.



Mä itse olin TOSI lapsellinen vielä kaksvitosena. Baarit kiinnosti, seurustelusuhteita oli vaikka minkälaisia, opinnot vielä kesken. Tiedostin kyllä, että haluaisin lapsia, perheen, hyvän puolison, mutta se ei vaan ollut helppoa. Kypsyin aikuiseksi hyvän parisuhteen myötä ja kun lapsi syntyi ollessani 32, tunsin olevani hyvän ikäinen äidiksi.



Minulla on pari tuttua, jotka ovat ylpeitä omasta teiniäitiydestään, mutta sanottakoon, että heille lasten tarpeiden huomiointi ei ole niin itsestäänselvää, kuin kypsemmällä iällä lapsen saaneille. Mutta kahden hengen otos ei ole mitenkään kattava, sen myönnän, joten en ala yleistää.