Vaikeita kasvatuserimielisyyksiä lasten isän = mieheni kanssa, onko muilla?

Minusta on kyllä mukavampi että mies löysäilee. Olisi kamalaa jos hänelläkin olisi selvä käsitys siitä miten asiat pitää hoitaa ja vaatisi minuakin noudattamaan jotain omia sääntöjään. Eikä minua haittaa se, että olen käytännössä ainoa auktoriteetti huushollissa. Päinvastoin. Olen itsevaltias meillä kotona. Mies on vähän kuin teini-ikäinen lapsenvahti, jota käytän säännöllisesti. Kyllä se pärjää, vaikkei ehkä muistakaan tarkalleen mitä on sovittu.

Kuulostaa kamalalta. Se siitä tasa-arvoisesta parisuhteesta! O__o

Olla aina se tiukkis ja ärsyttävä vanhempi. Tiedän että kun lapset teinejä niin kysyvät isältä luvan kaikkeen kun isä lupaa, mä olen se tiukkis jolta ei saa lupaa mihinkään.





MM. siksi haluaisin yhteiset pelisäännöt vaikka kyse pienistä asioista.

Jutetelkaa yhdessä (syyttelemättä) siitä minkä verran karkkia voisi antaa lapsille, pitäisikö olla karkkipäivä, kuinka paljon lapsen on hyvä katsoa televisiota ja millaisia ohjelmia.



Omat vanhempani taistelivat vaikka mistä pikkuasioista. Äitini oli sitä mieltä, että hän tietää ainoan oikean tavan toimia ja muut tavat on huonoja. Meillä oli tuon takia todella ahdistava ilmapiiri.



Älä nyt ap kuvittele että neuvoisin sinua luovuttamaan. Yritän vaan saada sinut keskutelemaan miehesi kanssa siten, että kummallakin on mahdollisuus mielipiteeseensä ilman huutamista ja syyllistämistä.

Tämä rupesi soittelemaan meillekin noista yhteisistä säännöistä. Siis että milloin ja miten on karkkipäivä, milloin ja miten saavat pelata sitäjatätä jne. jne. jne.



Ja se oli todellakin sanelemista - eikä mitään "sopimista". Pienimmistäkin asioista. Hän kävi päälle kuin terrieri.



Lopulta paloi käämit koko naiseen. Sekä minä että lapsi provosoiduttiin täysin lyömään lekkeriksi ihan kaikki. Ehkä ap:n miehellä on samanlainen tunnelma päällä.

Vai mitä et tajua?

Onko ne jutut muuten "sovittu" vai onko ne juttuja, jotka sinä määräät?

mutta lastenkasvatukseen liittyviä YHDESSÄ sovittuja sääntöjä ei osaa noudattaa, kun haluaa olla kiva.

mutta kyllä mies hoitaa lapsia eri tavalla kuin minä. Ja aika lailla sallin sen.



Se, mikä ottaa eniten päähän, on tuo miehen aikatauluttomuus. Esim. lapsen päiväuniaika on n. klo 12, niin mies keksii klo 12.30, että lähtee lasten kanssa kauppaan. Muistutan, että on päiväuniaika ja lasten pitäisi ennen sitä syödäkin, mutta mies vain haluaa lähteä ja lähtee. Ihmettelee sitten, kun pienempi nukahti autoon eikä päässytkään kauppaan ja miten isompi kiukkuili, kun oli nälkä. Ja jos miehen pitää ruokkia lapset, syövät aina hampurilaisia ja ranskalaisia...



Meillä minä siis pidän jämäkästi kiinni ruoka-ajoista ja nukkumaanmenosta. Mies venyttää näitäkin loputtomiin. Onneksi kuitenkin hammaspesujen suhteen on tarkka ja esim. otti pienemmällekin käyttöön aamuhampaiden pesun, kun lapsi oli vuoden ikäinen. Tajuaa myös aikatalujen merkityksen, vaikka sitten niistä luistaakin.

Olla aina se tiukkis ja ärsyttävä vanhempi. Tiedän että kun lapset teinejä niin kysyvät isältä luvan kaikkeen kun isä lupaa, mä olen se tiukkis jolta ei saa lupaa mihinkään.

Meillä lapset tietää, että jos isä antaa luvan johonkin, minkä äiti kieltää, äiti rankaisee kyllä isän luvasta huolimatta. Eivät nuo mitään isompia juttuja uskalla isän sanan perusteella tehdä, eikä pidäkään.

mutta minusta pahinta tuossa ap:n miehen toiminnassa on se, että mies ei ole lasten kanssa vuorovaikutuksessa vaan jättää lapset henkisesti yksin tv:n kanssa. Ei tässä ole kyse siitä, että mies "ottaa rennommin" kuin nainen vaan siitä, että mies ettei mies oikeasti ole lasten kanssa, esim. leiki, juttele ja kuuntele.

(tosin tuolle "mies leikkii ja syö sipsejä lasten kanssa ja se on ihan ok" -vastaajalle sanoisin, että jos mun lapset söisi sipsejä aina ollessaan isänsä kanssa niin aika monta pussia menis viikossa...miehesi ei taida paljoa aikaa lasten kanssa viettää? Hyvä kuitenkin että leikkii :)

mutta kyllä mies hoitaa lapsia eri tavalla kuin minä. Ja aika lailla sallin sen.

Se, mikä ottaa eniten päähän, on tuo miehen aikatauluttomuus. Esim. lapsen päiväuniaika on n. klo 12, niin mies keksii klo 12.30, että lähtee lasten kanssa kauppaan. Muistutan, että on päiväuniaika ja lasten pitäisi ennen sitä syödäkin, mutta mies vain haluaa lähteä ja lähtee. Ihmettelee sitten, kun pienempi nukahti autoon eikä päässytkään kauppaan ja miten isompi kiukkuili, kun oli nälkä. Ja jos miehen pitää ruokkia lapset, syövät aina hampurilaisia ja ranskalaisia...

Meillä minä siis pidän jämäkästi kiinni ruoka-ajoista ja nukkumaanmenosta. Mies venyttää näitäkin loputtomiin. Onneksi kuitenkin hammaspesujen suhteen on tarkka ja esim. otti pienemmällekin käyttöön aamuhampaiden pesun, kun lapsi oli vuoden ikäinen. Tajuaa myös aikatalujen merkityksen, vaikka sitten niistä luistaakin.

Mutta et todellakaan ole nipo, jos tuo rassaa.

Monilla tuntuu olevan puolisona kuin yksi lapsi lisää, tai pahimmillaan yksi teini lisää. En tiedä mistä tuo johtuu, ehkä poikalapset on jotenkin paapottu pilalle pitkälle aikuisuuteen niin eivät osaa sitten omasta perheestään ottaa vastuuta. Tai sitten niin monelta on puuttunut miehen malli. Esim. juuri tuo että mies ostaa lapsilleen "kaikkea kivaa" koska itse ei isältään koskaan saanut mitään jos isää edes kuvioissa oli. Eli mennään täysin toiseen ääripäähän ja taas menee vikaan, tulee hemmoteltuja kakaroita.



Vaikka kannatankin tasa-arvoa, muistan omasta lapsuudestani sen että vanhemmat oli samalla puolella. Jos toinen siis sanoi ei tai noudatti jotain sääntöä, oli ihan turha mennä toisen luo valittamaan, sillä ei se toinenkaan joustanut. Näin pitäisi mielestäni mennä nykyäänkin.



Lisäksi hirvittää miten moni nainen on ottanut pirttihirmun paikan eikä ainakaan helpota miehen aikuistumista. Jos miestä kohdellaan yhtenä perheen lapsista niin mitä voi olettaa? Kyllä moni mies haluaisi olla aktiivisempi isän roolissaan muttei uskalla/osaa kun vaimon mielestä tekee aina väärinpäin.

Lisäksi hirvittää miten moni nainen on ottanut pirttihirmun paikan eikä ainakaan helpota miehen aikuistumista. Jos miestä kohdellaan yhtenä perheen lapsista niin mitä voi olettaa? Kyllä moni mies haluaisi olla aktiivisempi isän roolissaan muttei uskalla/osaa kun vaimon mielestä tekee aina väärinpäin.

Kirjoitin ylempänä sanani olevan meidän perheessä laki, mutta ei se minusta mitään pirttihirmua tee. Päinvastoin. On paljon helpompi pitää säännöistä kiinni ihan ystävällisessä hengessä, kun kaikki tietävät, että tärkeät asiat pitää tarkistaa äidiltä. Ja tottakai lapset tietävät, että kumpikin vanhempi on heidän puolellaan, vaikka näkemyseroja yksityiskohdista onkin. Ei kai missään perheessä isä ja äiti voi kaikesta olla samaa mieltä?