Vaikeita kasvatuserimielisyyksiä lasten isän = mieheni kanssa, onko muilla?

NO nämä mainitsemani eivät oikeastaan ole mitään VAIKEITA kasvatuserimielisyyksiä niinkuin otsikossa laitoin.. mutta erimielisyyksiä kuitenkin jotka hiertävät arjessa.



Vaikeampiata voisivat olla meillä esim se, että mielestäni lapselta pitää vaatia jotakin asioita, opettaa jatkuvasti uutta, jotta on mahdollisuus oppia ja kehittyä. HÄnen mielestään pitää antaa olla lapsi. (esimerkkinä ruokailuvälineiden käyttö, oman huoneen lelujen keräys, ruokailuaikoihen noudattaminen tms. )





Vai menettelettekö muut niin että molemmat vanhemmat tekevät tyylillään, vaikkakin toistensa vastaisesti? Eikö se sekoita lasta ja tee epävarmaksi?

Oletteko rauhassa jutelleet miehesi kanssa? Jos pääsisitte kompromissiin?



Ei meilläkään aina mene yksiin, mutta on koetettu sitten jutella asiat.



Onko teillä muuten tallentavaa digiboksia? Tai varaa sellaista hankkia? Me ollaan ratkaistu miehen "salkkarihulluus" sillä. Minä en myöskään halua että lapset (6v. ja 4v.) Salkkareita katsoo. Mies katsoo siis ohjelman sitten myöhemmin illalla, ku lapset jo nukkumassa.

Ei toki aina ole niin että vain toisen (äidin) kasvatusmetodit ovat oikeita, mutta tässä tapauksessa taitaa miehelläsi olla peiliinkatsomisen paikka. Lapset kaipaavat vanhemmiltaan (niin äidiltä kuin isältä) läsnäoloa eikä tv:n katselu iltasadun korvikkeena sitä ole. Tv:tä ei pitäisi muutenkaan katsoa viimeiseksi illalla, vaan ennen nukkumaanmenoa olisi hyvä rauhoittua hiljaisemmassa ilmapiirissä, esim. juuri iltasadun voimin.



Oletteko miehen kanssa istuneet alas ja keskustelleet siitä mitä haluatte lasten kasvatukselta? Yhteinen linja on tärkeä! Ja rutiinit helpottavat pienten elämää. Siinä olen miehesi kanssa samaa mieltä että lapsen ei ole tarkoitus suorittaa oppimalla (ainakaan äidin mieliksi) koko ajan jotain uutta, vaan hänen on saatava olla lapsi ja oppia omaan tahtiinsa ainakin tiettyyn ikään asti.

Joo, tiedän kyllä, että miehet muuttuvat. Jotekin kummallisesti minä olen onnistunut löytämään miehen, jonka kasvatuskäsitykset ovat riittävästi samansuuntaiset kuin minun. Mitään maatakaatavia ongelmia ei ole tullut siinä suhteessa.



Et sinä nipo ole, mutta monet miehet eivät ole vähääkään kiinnostuneita lapsista, jos ne edellyttävät omasta mukavuudesta ja vapaa-ajasta luopumista.



Jospa nyt aluksi siirtäisit tv:n pois lapsen huoneesta. Sillä ratkeaa yksi ongelma, kun ei enää laiteta päälle. Ole kiitollinen,ettei miehesi katso lapsen kanssa vielä BB:a.

Ei minunkaan mieheni mikään malli-isä ole, ja olemme eri mieltä monesta asiasta. Jos haluan, että lapselle luetaan rauhassa iltasatu, luen sen itse. Samoin jos haluan, että lapset syövät terveellisesti, hankin ja laitan ruuat. Meillä mies on niin paljon töissä joka tapauksessa, että jos se kerran viikossa antaa lasten katsoa telkkaria yhdeksään ja antaa niille iltapalaksi perunalastuja ja jäätelöt ja unohtaa sitten hammaspesut, siihen ei kenenkään maailma kaadu. Tietenkin jos teillä on kasvatusvastuu jakautunut vähän tasaisemmin, miehesi olisi hyvä vähän joustaa.

kanssa voi ihan hyvin ottaa rennosti:) Meillä minä pidin jöön ja hyvä niin. Isä leikki ja söi sipsejä lasten kanssa. Joskus isällekin pidin jöön enkä antanut periksi. Täytyy muistaa et miehet 99% laistaa mielellään lastensa kanssa olemisen ja siinä tarvitaan äidin älyä!



Isän on hyvä olla välittävä aikuinen lastensa kanssa. On älytöntä jos tollanen kuin Salkkari menee omien lasten ohi. Mielestäni Salkkarit pitäisi näyttää yöllä ääliökatselijoille niin huonoa kielenkäyttöä siinä on. Ei missään nimessä lapsiperheille. Tosin viimeksi katsoin sen kai joskus 3-4 vuotta sitten ja jos kielenkäyttö tai 2-3 sanan lauseet on kehittyneet laadultaan pyydän anteeksi!

Mies ostelee vielä jatkuvasti karkkia ja leluja lapsille, kun oma isänsä ei koskaan ostanut mitään. Minä vien lapsia paikattavaksi ja yritän pitää sääntöjä, kuten nukkumaanmenoaikoja, mutta mies haluaa olla kiva.

mistä helkkarista voi tietää, että isä rikkoo kaikkia periaatteita, jotka on ennen lapsia sovittu?????!!!

yli kaksi vuotta ja sitten yks kaks ei osaa enää yhtään mitään? Todella uskottavaa.

niin kyllä sun elämästäs tulee kohtuuttoman hankalaa tulevaisuudessa. Löysää pipoa.

Se todellinen ongelmahan tuossa on, että sua potuttaa, koska ukkosi ei toimi samalla tavalla kuin sinä etkä ilmeisesti nalkuttamallakaan onnistu saamaan häntä toimimaan omalla tavallasi.

On aivan naurettavaa edes kysellä että miksei hän näe samoja asioita tärkeinä kun minä. Ei näe, koska ei ole sinä!

Teillä kolisee kyllä ukkosi kanssa päät yhteen vielä monen monta kertaa, jos kulutatte aikanne siihen että yritätte saada toisenne toimimaan itsenne lailla. Vaatii siis ukoltakin vähän peräänantoa.

tässä aloituksessa huolestuttaa eniten se, kuka aikuinen mies katsoo Salkkareita :O



Kyllä kasvatusperiaatteiden pitää olla samat. Tuossa on vakavan keskustelun paikka. Et ole ap nipo!

Monenlaisia hyviä ajatuksia sain!!



Ekan lapsen kanssa oli jo nämä ongelmat, toinen lapsi tuli vahinkoyllärinä.. mutta ei sitä tietenkään kaduta.. Mutta aina vaan törmätään samoihin ongelmiin. Nyt ehkä enemmän kun mies joutuu osallistumaan lastenhoitoon enemmän kun käymme molemmat töissä.



Keskustelua ainakin, ja sitä että höllään itse hieman kunhan mieskin tulee vastaan.. Telkkarin voisimme kyllä ottaa pois lastenhuoneesta!



Miehille on yllättävän vaikea luopua oman lapsen vuoksi jostain itselle tärkeästä kuten iltakaljottelusta tai niistä naurettavista salkkareista.. lapsi on kiva niinkauan kun menee siinä omien hommien sivussa.. TÄssä naiset ja miehet on pitkälti erilaisia. Mutta onhan äidillä ja isillä monesti myös erilainen rooli perheessä ja niin kuuluukin olla.



Kiitti vastauksista!



Ja en mä nyt näitä sillätavalla VAIKEINA pidä, tiedän että todella vaikeaa on ihan eriluokan ongelmat. Mutta sillä tavalla hankalia että ärsyttää arjessa monta kertaa päivässä.

Täytyyhän vanhemmilla olla edes jollain tavalla yhteneväiset säännöt ja tavat! Eihän se ole reilua, että äiti on se ilkimys, joka pitää kiinni hampaiden pesusta ja ruoka-ajoista, ja iskä antaa lasten tehdä mitä lystäävät.



Mielestäni pitäisi sopia yhteiset pelisäännöt ja pysyä niissä. Ja sopivasti kumpikin voi sitten välillä löysäillä. Mutta ei niin, että toisella on todellinen vastuu lasten kasvusta ja hyvinvoinnista ja toinen vaan löysäilee.



Meillä ei ole vielä lapsia, ja arveluttaa niitä hankkiakaan, koska arvaan, että sama olisi mullakin edessä... Mies kyllä lupailee ja on samaa mieltä kun näistä asioista keskustellaan, mutta epäilenpä suuresti...

- eikä se 1-vuotias muuten kuulu päivähoitoon!



Enkä ymmärrä, miksi yleistät omat näkemyksesi joiksikin "naisten näkemyksiksi".

meillä minä olen ollut enemmän lasten kanssa, nyt kun olen töissä, niin mieskin kantaa kortensa kekoon.Karkinsyönti yms. jatkuva ostelu on alkanut tosiaan sen kahden vuoden jälkeen.

että teillä on "vaikeita kasvatusongelmia" ja nimeomaan siksi että mies ei tee niinkuin pitää...



11

ja se on ärsyttävää, etenkin kun tietää, että tekee sen koska haluaa olla kiva ja minä olen taas se paha-poliisi

Vai mitä et tajua?



Onko ne jutut muuten "sovittu" vai onko ne juttuja, jotka sinä määräät?

Täytyyhän vanhemmilla olla edes jollain tavalla yhteneväiset säännöt ja tavat! Eihän se ole reilua, että äiti on se ilkimys, joka pitää kiinni hampaiden pesusta ja ruoka-ajoista, ja iskä antaa lasten tehdä mitä lystäävät.

Mielestäni pitäisi sopia yhteiset pelisäännöt ja pysyä niissä. Ja sopivasti kumpikin voi sitten välillä löysäillä. Mutta ei niin, että toisella on todellinen vastuu lasten kasvusta ja hyvinvoinnista ja toinen vaan löysäilee.

Minusta on kyllä mukavampi että mies löysäilee. Olisi kamalaa jos hänelläkin olisi selvä käsitys siitä miten asiat pitää hoitaa ja vaatisi minuakin noudattamaan jotain omia sääntöjään. Eikä minua haittaa se, että olen käytännössä ainoa auktoriteetti huushollissa. Päinvastoin. Olen itsevaltias meillä kotona. Mies on vähän kuin teini-ikäinen lapsenvahti, jota käytän säännöllisesti. Kyllä se pärjää, vaikkei ehkä muistakaan tarkalleen mitä on sovittu.

En ole ap, mutta meillä asia yleensä menee niin, että yritän keskustella jostakin asiasta samalla, kun mies esim. nettailee tietokoneella (ei siis raski nousta koneelta siksi aikaa). Perustelen kantani ja mies myötäilee, että juu, hyvältä kuulostaa, tehdään vaan niin. Oletan asian siis sovituksi. Ja kun tulisi aika pitää sovitusta kiinni, niin mies alkaa ähistä, että onko se nyt niin tarkkaa..? Monetkaan kotia koskevat asiat eivät siis kiinnosta miestä niin paljon, että jaksaisi kunnolla niistä keskustella, puhumattakaan toteuttamisesta. En tiedä, miksi tämä tuntuu olevan yleistä miessukupuolen parissa...