Lue keskustelun säännöt.
G: Kuinka paljon vanhempasi arvostelevat tekemisiäsi?
01.09.2011 |
Meillä, etenkin isäni arvostelee hyvin paljon rahankäyttöämme. Vaikka emme todellakaan ole mitenkään hövelejä rahan suhteen. Mutta haluamme silloin tällöin (1-2krt) vuodessa tehdä jonkun pienen matkan. Joka on siis risteily ja/tai hotelliloma kotimaassa. Kerran kolmessa vuodessa ehkä etelänloma. Mutta kaikki tällainen on isälleni liikaa. Hänen mielestään elämän suurin tarkoitus on käyttää jokainen pennonen asuntolainan lyhentämiseen. (Jota meillä on tällä hetkellä 133te)
Eikä isäni muutenkaan mitään positiivista koskaan tekemisistämme sano. Kaikkeen on aina negatiivinen asenne ja sanoo sen myös. 3-vuotiasta lasta ei esim. kannata viedä hänen mielestään TitiNallen konserttiin, koska sen ikäinen ei vielä mitään ymmärrä.. jne.
Juu, ja ikää minulla siis 30 vuotta.
Kommentit (4)
Ensinnäkin arvostelee aina lastemme käytöstä, ovat kuulemma aina niin villejä että hän on ihan miettinyt meidän kasvatustapojamme jne. Toiseksi arvostelee ruokavaliotamme, hänen mielestään pitäisi aina ja ikuisesti syödä kotiruokaa, siis ihan vaam pottu-soossi-linjaa. Kotiruokaa meillä usein onkin mutta auta armias jos hän sattuu tulemaan silloin kun meillä on vaikka itse tehtyjä tortilloja, siis hänen terveytensä ei kyllä kestä moista roskaruokaa :D ollaan myös ihan normaalipainoisia mutta isäni mielestä olemme löllyköitä möhömahoja koska syömme niin paljon hiilareita :D äitini taas arvostelee aina sisustusta ja huonekaluostoksia..tykkään metsästää vanhoja huonekaluja ja kotini on aina siisti mutta äitini joka elää romuläjän keskellä motkottaa jokaisesta uudesta löydöstäni..kaikki on myös ihan liian kallista ja kauheaa törsäämistä. Molemmat ovat kyllä ihan mukavia pääosin vaikka ei ehkä siltä vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni tekisi mieli arvostella lähinnä taloudellisia asioita, muttei uskalla. Mä olen tehnyt jo nuorena selväksi, että mun elämä on täynnä mun valintoja, eikä ne kuulu isälleni. Jos me rakennetaan iso talo tai ostetaan uusi auto, niin asia ei kuulu hänelle ollenkaan.
Tosin mä olen kyllä mielestäni taloudellisesti aika järkevä, vaikka olemmekin panostaneet asumiseen ja myös matkustellaan jonkin verran.
Eivät tosin ole koskaan myöskään tienneet elämästäni kovin paljon. Olemme asuneet eri paikkakunnilla siitä asti kun 18-vuotiaana muutin opiskelemaan, eivätkä he ole ottaneet tavakseen tulla käymään. Eivät kyllä myöskään kehu eivätkä kannusta. Ainoa, mikä tekee heihin vaikutuksen, on se, että olen normaalipainoinen vielä keski-iässäkin.
ja ikää 36v