KESKENMENON JÄLKEEN KUUMEILEVAT-SYYSKUU
Kommentit (53)
Kävinpä taas kurkkaamassa kuulumisianne. Erityisesti Nippe olet jäänyt mieleeni. Kuule, onko se sun "ruiskutustutkimus" munatorvien aukiolotutkimus? Mulle se olis tehty yksityisellä seuraavaksi, jos en ois tullut raskaaksi. Ja selvitin tutkimusta sen verran, että munatorviin ruiskutetaan vettä ja ilmaa, jolla tsekataan, onko reitti auki vai onko tukoksia. Jos reitit on auki, ne puhdistuu tutkimuksessa sen verran, että moni tulee raskaaksi pian tutkimuksen jälkeen. Tiedän naisen, jolle on kaks kertaa tehty tutkimus ja molemmilla kerroilla on pian ollut raskaana tutkimuksen jälkeen.
Eli toivottavasti sullekin käy näin. Onkohan julkisilta lääkäreiltä vaikeampi saada muuta kuin clomifenia, kun esim. Femar on kalliimpaa? Suosittelen edelleen Femaria, sillä raskauduin sillä ekasta kierrosta, ja clomia olin kokeillut 4 kiertoa ilman vaikutuksia.
Toivottelen teille pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä! TOivon todella, että jokainen teistä saisi vielä oman vauvan. Mulla meni km:sta 1,5v. tulla raskaaksi.
Terv. Simona 10+0 (Mulla on kaikki ok, puolentoista vkon päästä pääsen ultraan)
Älä nyt sinä luovuta. Toivotaan että saatte kuitenkin oikeaa hoitoa ja vauvan mahdollisimman pian.
Minulla ei taida olla enää toivoa. Olin jo ajatellut, että vauvakuume alkaa hiipua, mutta kun eilen käytiin kylässä, missä oli 2kk ikäinen vauva, niin eihän tää kuume mihinkään ole kadonnut. Miten voikaan olla pieni suloinen...
Tätiä odotellessa, oiskohan nyt kp 24/26-30
Simona: Onnea odotukseen ja tiedän, että kärsivällisyys useinmiten palkitaan joskus, mutta milloin se joskus on??? Olisin kysynyt noita femareita siltä lääkäriltä, mutta se on sen sortin lääkäri, että jos siltä uskaltaa kysyä jotain tai ehdottaa, niin tyrmäys tulee samantien. Eli kyllä hän tietää mitä tehdä, älä astu varpailleni tyyppi... Se ruiskutustutkimus on kohdun tutkimus, tosin toivoisin, että samalla tutkittaisiin ne munatorvetkin. Siksi kohtua tutkitaan, että onko näistä kaavinnoista tullut kiinnikkeitä tai onko jotain kasvaimia ja mitä näkyy limakalvosta... Koska munatorvet pitää kuulemma olla auki tai ainakin toisen, koska oon tullu raskaaksi... Yritin vaatia sitä tutkimusta, mutta siinäkin tuli täystyrmäys... Käy kertomassa ultrakuulumiset täällä!
Anir: Joo vauvakuumeeseen ei taida olla kuin se yksi lääke... jota ei meille taideta edes suoda... Ja taas oli hemmetin kiva, kun kavereiden kanssa oltiin mökillä ja saunassa kaveri rupesi kyselemään, että ollaanko puhuttu lapsista... tosin kysyi kyllä hienovaraisesti, että ei tietenkään oo pakko vastata, on aika henk.koht. kysymys. No mutisin sitten jotain, että no nyt ainakin aloitin ton koulun, että eipä tässä kiirettä tyyliin... Kun en oikein tiedä pitäskö kertoa vai ei... Ja että kerronko, että me ei ehkä voida saada suurella todennäköisyydellä koskaan lapsia vai, kerronko, että minä en voi saada??? Koska eihän miehessä oo mitään vikaa...
Onpas meidän pino mennyt tosiaan hiljaiseksi. No toisaalta joka päivä ei kommentoitavaa välttämättä olekaan. Ja välillä saattaa tulla tuntemuksien purkamista useampina päivinä peräkkäin. Sallittakoon se meille eiks niin :-)
Täällä tietysti toiveet ovat taas korkealla vaikka mitään takeita ei tietenkään ole ovuloimisesta tässäkään kierrossa. En viitsi edes niitä ovulaatiotestejä tehdä. Ainakin nyt olen hyvin vahvasti sillä ajatuksella että tulee jos tulee.
Olishan se niin ihanaa ...
t. Vilmis kp 9/27-31
Eli toinen käynti lapsettomuuspolilla takana. Tänään tehtiin jokin ruiskutustutkimus varjoainetta laittamalla kohtuun ja sitten ultrattiin, että munatorvet on auki ja kohdussa ei näyttänyt olevan vikaa... En tiedä sitten meenkö seuraavaksi siihen kohdun tähystykseen, että onko niitä kiinnikkeitä paljonkin tullut kaavinnoista... Lääkäri ei kyllä ennättänyt paljon tuloksia kertomaan nyt, oli ajat jälleen myöhässä, tällä kertaa tunnin... Täällä siis kp 6 menossa ja seuraava aika ensi tiistaina, katsotaan kasvaako munarakkulat ilman lääkkeitä...
Vilmis: Mulla vähä sama fiilis, että ei viitsis tehdä ovistestejä, maksavat kuitenkin aika paljon ja nyt noita polikäyntejä kun tulee, niin joka keikasta tulee se 27,40 maksettavaksi muutenkin, viikossa siis tullut jo pelkät lääkärikäynnit maksamaan julkisella 120 e... Ja jos ovistestit eivät edes kerro totuutta, että tapahtuuko ovis ja kunnolla... Mulla tapahtunee vaillinaisesti...
Mulla piti olla tänään rv 10+3, mutta aamulla alkoi vuoto ja sitä jatkui runsaana koko päivän. Hermoni eivät kestä arvuuttelua, niinpä menin heti yksityisgynelle, joka totesi, että tuulimunahan se ja tulossa kovaa vauhtia pois. Sairauslomaa sain loppuviikon ja nyt odotellaan, tuleeko kaikki raskausmateriaali itsestään pois.
Täällä sitä taas ollaan. Helmikuussa 10 meni kesken rv8 ja nyt pääsin 2,5 vk pidemmälle. Shokki ei ehkä nyt ole yhtä suuri kuin ekalla kerralla, mutta aika toivottomalta tilanne tuntuu taas. Femar-resepti on jemmassa, sitä tarvitaan taas, kun kierto tasaantuu, yksi lääkkeetön kierto pitäisi olla välissä. En taida enää suositella Femaria muille, kun ei se meilläkään oikeasti auttanut.
Simona: Paljon voimia sinulle, ei tää voi olla enää totta... Miksi meille aina käy näin? Onneksi pääsit edes heti gynelle, koska tosiaan pelko keskenmenon/menoja kokeneilla on seuraavissa raskauksissa mukana. Minäkin sain clomeilla tuulimunan... Lääkäri kyllä totesi, että hormooneilla alulle saatu raskaus keskeytyy noin 5 %:a suuremmalla todennäköisyydellä, kuin mitä luomusti... Mutta minkäs teet, jos luomusti ei onnista... Joo shokki ei itselläkään ollut ihan niin suuri toisella kertaa, koska itsekin arvasin tilanteeni, mutta sattuihan ja sattuuhan se edelleenkin niin kamalasti...
Kokemuksesi nosti tietysti taas minunkin ajatuksieni pinnalle sen pelon, että ensin kokee uuden alkavan raskauden ja sitten menettää senkin. Useat meistä ovat kokeneet jo enemmän kuin yhden keskenmenon. Minä sentään vasta yhden. Mutta pelottaa ajatus siitä, että sitten jos joskus onnistuu raskautumaan uudelleen, sekin otetaan pois. Ei siinä paljoa auta asiantuntijoiden lausumat siitä, että on harvinaista kokea kahta keskenmenoa peräkkäin. Miten niin harvinaista kun tälläkin listalla on jo monia sen kokeneita. Ja simonan kokemus herättää taas ristiriitaisia tuntemuksia varhaisultrasta, toisaalta haluaa tietää, että onhan raskaus "oikea" mutta toisaalta pelkää, että aiheuttaako se "ronkkiminen" korkeamman riskin saada taas keskenmeno. Miksi elämä on niin epäreilua ja mikä tarkoitus tällä kaikella on. Ei mun mielestä ainakaan vahvista vaan vie luottamuksen ja itsevarmuuden pois.
En simona osaa sanoa mitään menetyksenne johdosta.
Ensimmäisenä pahoittelen Simonalle, itsellä kaksi keskenmenoa ja nyt kyllä onneksi kaksi lastakin. Kaksi ekaa raskautta meni siis kesken heti alkuunsa. Tsemppiä, tiedän miltä tuo tuntuu!
Ja sitten tervehdykset kaikille! Olen aiemmin täällä kirjoitellut esikoista ja toista yritellessä. Esikoista tehtiin pitkään ja hartaasti keskenmenoineen päivineen, mutta toinen tulikin sitten heti ekan perään, ei edes menkkoja ehtinyt väliin tulla. :) Nyt on lapset 1v11kk ja 10kk ja haluaisin sen kolmannen ja todennäköisesti viimeisen lapsen tähän. Mies ei ole vielä ihan samaa mieltä, vaan haluaisi helpotusta jo tähän vauvapyöritykseen. Vähän huolimatonta on silti ehkäisyn käyttö ollut, eli eikai tuo ihan vastahankaankaan ole.
Nyt on kp 9 luulen. Ihan kummaa kun on taas menkat, kun ei pariin vuoteen ole ollut pitkään aikaan! En malttanut olla kirjoittamatta tänne, vaikka nyt ei ihan vielä olla yrittämässäkään. :)
Vauvaonnea kaikille!
Virva
Aivan uskomattoman huonoa onnea, ei voi sanoin kuvata. Kyllä sinuakin nyt kohdellaan julmasti. Voimia!
Täällä menkat tekee tuloaan. Vielä ei voi näistä tuhruista sanoa kp 1, ehkä huomenna.
On se vaan kumma. Jos viime kierto olisi ollut normaali, ovis olisi sattunut viikonlopulle ja olis ollut jotain mahkuja raskautumiseen, mutta kierto oli vain 26 päivää. Nyt se on sit normi 29 päivää. Ja taas sattuu ovis viikolle, eikä minun mies innostu yleensä seksistä arki-iltaisin :(
No, huonolta näyttää minun vauvansaanti joka tapauksessa. En vielä raaski kokonaan jättää pinoa, pakko näköjään välillä saada purkaa tuntojaan jossain...
Anir kp 28
Eilen meni 5 tunnin aikana 6 yösidettä, verta tuli ihan solkenaan. Soitin jo päivystykseen, jossa pyydettiin odottamaan vielä muutama tunti. Jos sama ois jatkunut oisin käynyt näytillä. Onneksi ei pyörryttänyt, vaikka hemoblobiini tipahti varmasti ja mulla on jo valmiiksi liian alhainen verenpaine.
Nyt pääsen ke sairaalan lääkärille ultraan (yksityisgyne oli niin reilu, että pani lähetteen sairaalaan), jossa tarkistetaan, onko kaikki raskausmateriaali tullut ulos. Ja mulla piti olla seuraavana päiväna raskausultra samassa talossa. Näin ne tilanteet muuttuvat. Toivon todella, että kohtu puhdituisi itsekseen niin kuin edelliselläkin kerralla. En tiedä kaavinnoista enkä lääkkeellisestä tyhjennyksestä mitään.
Henkisesti voin ihan ok, mutta tiedän edelliskerrasta, että pettymys voi tulla jälkeen päin, jos uusi raskaus ei ala pitkään aikaan. Olen jo nelikymppinen eli mikään ei ole tässä iässä enää itsestäänselvyys.
Kiitos myötätunnosta! Täällä on hyvä purkaa tuntojaan, kun ystävien kanssa ei kehtaa vatvoa niin perusteellisesti. On mulla yksi ystävä, joka ei ole saanut toista lasta; hänen kanssaan on hyvä päivittää välillä asioita, missä mennään raskaaksituloasioissa. Mullahan on kaksi lasta, joista olen kiitollinen, kroppani on pystynyt viemään raskauden loppuun kaksi kertaa.
Tästä lähtien raskaaksitulo ei todellakaan ole merkki vauvasta, vaan vasta kun vauva on sylissä saakka sen uskoo todeksi. Onneksi mulla on jalat maassa -mies, joka sanoi, että lapsen nimiä ja kummeja mietitään vasta kun 12 vk on täynnä. Ed. kerralla nimet oli jo valmiina ennen keskenmenoa, ja tuntui, että ne nimet meni jotenkin pilalle siinä keskenmenossa.
TOivottavasti joku edes pääsis tältä palstalta pysyvästi pois!
Tiedän kans ton miten nimet menee pilalle keskenmenon myötä. Multa meni ekassa keskenmenossa pilalle myös esimerkiksi polkupyörä: Olin käynyt innoissani ostamassa jopon kaveriksi äitipyörän, johon saa helpommin lastenistuimen tarakalle. Siitä pyörästä tuli jotenkin henkinen taakka, enkä ole sitä sen koommin polkenut. Kummaa, mutta niin nyt on. En ole keskenmenojen jälkeen osannut luottaa lapsensaantiin missään välissä.
Tuo saa minut miettimään todenteolla millä saisin miehenkin samalle sivulle kanssani. Minulla on todettu pco-tyyppiset munasarjat, joiden takia esikoisen tekeminen oli niin pitkä prosessi. Raskaus kuitenkin paransi hormoonitoimintaani, ja niin sitten tosiaan nuorempi lapsi tulikin rivakkaan. Lääkäri sanoi jälkitarkastuksessa ehkäisystä puhuessaan, että jos haluatte vielä lapsia, niin ne kannattaisi tehdä 2v sisään synnytyksestä. Sen jälkeen hormoonini alkavat taas mennä alamäkeä eikä kolmas raskaus ehkä sitten koskaan enää alakaan.. tai sitten tulisi paljon keskenmenoja (ja me kaikki tiedämme miten mukavia ne ovat..).
Ehkä koitan taas perustella miehelle kolmatta nyt. Vaikka onhan minulla jo kaksi hienoa lasta, kuten sinullakin Simona.
virva
Simona: Toivottavasti kaikki on tyhjentynyt ja jälkitarkastus menee hyvin. Kyllä hurjalta kuullostaa tuo vuodon määrä, mutta minulla ei ole muista kuin kaavinnoista keskenmenojen hoitokeinona kokemuksia (ja niitäkin ihan liikaa)... Jaksamisia!
En minäkään enää uskalla ajatella nimiä tai edes suunnitella tulevaa, jos vaikka joskus raskaaksi tulisin. En varmasti uskaltaisi näiden kokemusten jälkeen hankkia ainoatakaan vauvan tarviketta etukäteen, ennen kuin synnytys olisi ohi. Osaan jo ajatella päässäni, kuinka olemme varanneet vauvan kärryt ja istuimet ym. kaupasta, mutta mies noutaa ne sieltä vasta synnytyksen jälkeen... Mutta turha tässä tietysti haaveilla edes synnytyksestä tms. koska eipä tuota raskautumista taida enää kohdalleni osua...Enkä uskaltaisi enää tältä palstalta poistua, jos joskus edes raskautuisin... En uskaltaisi nauttia yhdestäkään päivästä raskausaikana, koska jos nauttisin, se vietäisiin kuitenkin minulta pois... En uskaltaisi kertoa kenellekään raskaudesta, koska jos kertoisin, vauva vietäisiin jälleen meiltä pois...
Nyt on sitten kuvioon tullut kauheat kuukautiskivut :( Nuorena kärsin kauheista kuukautiskivuista, mutta ne loppuivat lasten syntymään. Nyt tuntuvat palailevan, ahdistavaa.
Minä en oikein usko, että meille enää vauvaa tulee. Vahinkoa ei pääse tapahtumaan, kun tärppipäivät sattuu aina viikolle, jolloin meillä ei puuhastella. Ja aina kun laskeskelen, että nyt sattuu ovis viikonlopulle, niin eikös menkat ala sitten monta päivää oletettua aikaisemmin.
Voi kun voisi unohtaa koko vauvahaaveen...
Anir: Kyllä naisen elämä on vaikeeta! Menkkakivut ovat tosi ikäviä, onneksi minulla menkkakivut hellittivät kun lopetin e-pillerit. Pillereiden aikana oli kamalat kivut ekana ja tokana vuotopäivänä. Olis tää yritys meistäkin helpompaa, jos kroppa toimis säännöllisesti ja ovis sattuisi viikonlopuille, mutta ei niin ei... Minä kanssa mietin luovuttavani vauvahaaveiden suhteen, mutta miten voi unohtaa vauvahaaveen? Kun ei ole edes sitä ainuttakaan lasta? Me ei kuitenkaan pystytä järjestämään aikatauluja siten, että päästäisiin lapsettomuuspolille hoitoihin, koska välimatka on niin pitkä. Tutkimukset vielä jotenkuten onnistuu, koska niihin tarvitaan yksin minut. Lapsettomuuspolilla sanottiin, etteivät suostu pakastamaan simppoja, ellei ole jotain lääketieteellistä syytä (esim. syöpä tms.).
Miten tästä umpikujasta pääsee ulos?
No nyt on sit kp 12 ja lääkärissä seurantaultra, että kasvaako follit ilman lääkkeitä... No eipä ollut yllätys, että limis oli vain 6 mm (pitäs olla paksumpi) ja ovista ei tässä kierrossa tule tapahtumaan... Meinasin sanoa sille lääkärille, että kuules, näinhän minä sanoin, että en ovuloi, jos en syö lääkkeitä. Mutta halusi ehdottomasti tähän kaksi kiertoa ilman lääkkeitä...
No onneksi nyt sitten määräsi seuraavaan kiertoon jo lääkkeet, vaikka aluksi olikin niin "lääkevastainen". Eli clomit vaihdetaan femariin 2 tbl kierron 2.-6. päivä (rintasyöpälääke????) ja sitten seurantaultra kp 7. Sitten kp 7 aloitetaan limakalvoa kasvattava pistoshoito Fostimon piikeillä... Miten ikinä selviän pistämisestä!!! En uskalla pistää ja ne ohjeet ampullin sekoittamisesta ja neulan vaihtamisesta ja kuiva-aineista on aivan hepreaa... Mies pelkää piikkejä vielä enemmän kuin minä...
No femarit maksoi n. 60 e (riittää kolmeen kiertoon) ja sitten netistä katsoin noita fostimon piikkien hintaa, omavastuu reilu 130 e... ja tähän päälle nää polimaksut ja taksikulut, bensakulut, ovistestit... Eli eipä taida lapsen yritys olla ihan halpaa lystiä.. Toivottavasti näillä tuloksia saadaan...
Mä täällä koitan tsempata meitä kaikkia ... ei vaivuta epätoivon kuoppaan ja koitetaan löytää jokaisesta päivästä ainakin yksi iloinen asia, joka tekee onnelliseksi ja saa hymyn huulille. Jookos!
Me ollaan lopetettu vauvan yrittäminen. Siis sillä tavalla yrittämisen yrittäminen. Tietysti taka-alalla on haave ja toive yllätys-tärpistä, mutta en usko, että sitä tapahtuu ainakaan pariin vuoteen. Menihän esikoisenkin tärppäämiseen aikanaan 4 vuotta ja tuon keskenmenneen osumaan 2,5 vuotta. Clomi-resepti on siis kuitenkin olemassa ja ovet on siihen suuntaan avoinna, mutta ainakin jonkin aikaa vaan hiljaisesti toivotaan.
Kyllä sä Nippe selviät pistämisestä! Ihan varmasti! Onhan se neula sellainen ihan lyhyt? Muistan kun itse pistin Pregnyl-piikin jotta munasolu irtosi. Kaikkein vaikeinta on törkätä se piikki mahanahkaansa, mutta vähän se vain pistää. Aineen truuttaaminen kirveltää enemmän. Mun mies ei kanssa voinut edes katsoa tapahtumaa. Selviät varmasti!
Mutta kallista on, todella! Eikä siinä auta edes ajatus siitä, että oman lapsen saamiseksi tekee mitä tahansa ja maksoi mitä tahansa. Raja tulee jossain vastaan. Mun mies on jo aikoinaan sanonut, että edes inseminaatioon ei lähdetä, liian kallista. Toisaalta raha ei välttämättä enää olisi ollut rajana jos omaa lasta ei vuosikausiin olisi tullut.
Täällä on kahtena edellisenä päivänä kärsitty kovista munasarjakivuista, siis suoranaisista krampeista ja itsensä suoristaminen on ollut tuskan takana. Mutta nyt "tiedän" että mitä enemmän munasarjat ovulaation ajankohtana sattuvat, sitä todennäköisempää on ettei ovulaatiota tapahdu. Munasarjat sattuvat, koska munasolut yrittävät riuhtoa itseään irti. Eli ei siis ovulaatiota tässäkään kierrossa vaikka limat sun muut on olleet senmukaisia :(
t. Vilmis kp 16/27-31
Vilmis: Vauvan yrittämisen lopettaminen tietoisesti voi olla aika haastellista. Itsekin nyt opiskelut aloittaneena ajattelin, että ei nyt oo enää niin "kiire", mutta sitten toisaalta kun ikää alkaa olla, niin ei tässä voi jäädä pitkäksi aikaa odottelemaan ja sitten lääkäri tyrkkäs jo reseptejä kouraan... Katsotaan mitä tuleman pitää... Mutta pistäminen on vaikeeta, siis sekosin jo ohjeita lukiessa, enkä ymmärtäny sitä ammattisanastoa, mitä ohjeissa käytetään... Ja lyhyt neula, jos reilua 1-2 cm mittasta voi lyhyeksi sanoa... Eikä tää missään nimessä rahasta oo kiinni, ei lasta voi mitata rahassa, mutta toisaalta käy aina mielessä, että entäs jos tää on turhaa rahan haaskaamista, entäs jos ei onnistu? Toisaalta eipähän voi kokea huonoa omaa tuntoa viiskymppisenä lapsettomana, ettei ois yrittäny kaikkeaan... Eikä täälläkään oo ovista luvassa tähän kiertoon, odotellaan vaan kierron päättymistä, jotta pääsis uuteen kiertoon... Toivottavasti tää kierto pitenis edes vähän, jotta sattuis edes osa seuraavan kierron kontrolliultrista syyslomalle, mutta ihme pitäs tapahtua, jotta kierto pitenis... Kuitenkin ennen lomaa on koeryysis ja poissaolot vähä hankalia senkin vuoksi.
Nippe, hyvä että saitte nyt hoidot alulle. Toivotaan että saatte niistä pian apua. Hyvä ystäväni on nyt eka kertaa raskaana 4 vuoden lapsettomuushoitojen jälkeen. Ei voi kuin kuvitella miten raastavaa se on ollut. Toivon teille lyhempää tietä vanhemmiksi.
Minä en osaa olla täältä poissa, vaikka vauvan suhteen on täysin luovuttajaolo. Toivoisin, että voisin olla miettimättä ovis- ym. oireita. Ottaa niin päähän. Kuvittelin aina, että mies taipuu, mutta ei näköjään taivu. Sniif :(
No lääkärillä on kuulemma 25 vuoden kokemus asiasta ja kuulemma luomusti lähtevä raskaus on aina parempi ja pienempi km riskikin. No mutta jos ei luomusti mahdollisuuksia, niin minkä hemmetin takia sit ei anneta lääkkeitä, joilla jujutettais kroppa toimimaan. Kuitenkin clomeilla saadaan ovis aikaiseksi. Täällä lapsettomuuspolilla on kolme lääkäriä, jotka kiertävät, eli onneksi ei aina ole sama lääkäri. Nytkin toivon hartaasti, että keskiviikon "ruiskutustutkimuksen" tekee naislääkäri. Jospa sieltä ymmärrystä tähän ahdinkoon löytyisi enemmän. Eli tää lääkäri on ilmeisesti sit työhönsä kyllästynyt, eikä ainakaan taida palkkaus sillä alalla tulospalkkaukseen perustua (eli kuinka monta potilasta onnistuu auttamaan raskaaksi)... No kun lääkäri ei sit suostu kommentoimaan mitään, otin pyynnöstä mukaan yksityiseltä saamani tutkimustulokset kp 10 tilanteesta ja 8 ultrakuvaa. No ei suostunu edes vilkasemaan niitä, kun tokaisi, että haluanko että asiaa tutkitaan täällä vai pysynkö yksityisellä... Ja minä kun arvelin, että siinä ois hyvää pohjatietoa, että clomiannos ok ja mutta limis taas ei.. Siis tämä samainen lääkäri määräsi mulle ekan ja toisen km jälkeen clomit ja niitä ei kuulemma tarvinnut seurata, mutta nyt sit oon popsinu niitä ja aiheuttanu ton limiksen ohenemisen. Koskaan kukaan gyne ei oo ainakaan maininnu (ultrattu vaikka kuinka monesti), että ois Pco-tyyppiset munasarjat, mutta näkeeköhän sen pelkällä ultralla? Mutta usko ja toivo on mennyttä...
Oon tässä utsinu mieheltäni, että onko hän nyt sitten miettinyt, että jos en pysty hänelle lasta suomaan, että miten meidän suhteen käy... No mies vakuuttaa, että ei asia vaikuta siihen, että yhdessä ollaan ja pysytään vaikka mikä olis. Mutta minä en sitten tiedä kestänkö sitä, että vien toiselta mahdollisuuden olla saamatta lasta/lapsia. Entäs jos hän katuu päätöstä pysyä kanssani vaikka 20 vuoden kuluttua? Tiedän, että rakastetaan toisiamme yli kaiken, mutta voinko katsoa itseäni peiliin, jos vien toiselta mahdollisuuden saada lapsia?
Olipa omaa napaa... mutta Anir, täällä aletaan olla kanssa luovuttamassa... eli lääkärin mukaan ei päästä edes ennen joulua hoitoihin, joten tää elämä tuntuu valuvan hukkaan...