Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Psykologian professori: Erolapsen parasta asua vain yhdessä kodissa
11.09.2010 |
http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2010/08/psykologian_professori_ero…
Psykologian professori: Erolapsen parasta asua vain yhdessä kodissa
julkaistu 26.08. klo 09:38, päivitetty 27.08. klo 11:03
Avioerolasten asuminen vuorottain kummankin vanhemman luona on yleistynyt. Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen pitää asunnonvaihtoa haitallisena pienen lapsen kehitykselle. Hänen mukaansa etenkin aivan pienten lasten vanhempien pitäisi harkita tarkkaan, voiko lapsen antaa asua yhdessä kodissa.
Tähän asti lapset ovat asuneet avioeron jälkeen yleensä äidin luona. Aivan viime aikoina isät ovat ottaneet suuremman roolin, ja yhä useampi avioerolapsi asuu vuorotellen isän ja äidin luona.
Asumisjärjestelyjä joutuu pohtimaan iso joukko perheitä, sillä esimerkiksi viime vuonna Suomessa noin 30 000:n alle 18-vuotiaan lapsen vanhemmat erosivat.
Ylen Aamu-tv:ssä vieraillut Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen arvioi, että lapsen kahdessa kodissa asuminen on nykyään yleisintä. Ei ole yksiselitteistä, mikä asumismuoto on lapselle paras. Aivan pienelle lapselle vaihtelu kahden kodin välillä on jopa haitallista.
- Kun puhumme kovin pienestä lapsesta, niin joudumme valitettavasti puhumaan lähes riskistä.
Kahden kodin malli mielletään vastuullisten vanhempien ratkaisuksi. Kodinvaihto ei kuitenkaan ole yksinkertainen ratkaisu, vaikka nykyään sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Olennaista on, kuinka vanhemmat onnistuvat jakamaan lastenhoitovastuun.
- Jokainen malli jolla vastuuta toteutaan, ei välttämättä ole lapselle paras.
Pysyvyys tärkeää pienelle lapselle
Usein myös aivan pienten lasten vanhemmat eroavat. Tämä on lapselle erityisen haitallista herkän kehitysvaiheen vuoksi.
- Sekä ihmissuhteiden että paikkojen pysyvyys on pienelle lapselle hyvin tärkeää. Nykyajan kannalta pienen lapsen kehitys on haavoittuvaa, sillä se on niin voimakkaasti sidoksissa pysyvyyteen.
Pysyvyys on olennaista tunteiden, älykkyyden ja kielen kehityksen vuoksi. Pienellä lapsella kielen ja muistin kehitys on vahvasti sidoksissa muuhun kehitykseen, eli pienen lapsen kasvaminen on kokonaisvaltaista.
- Perusedellytys hyvälle kehitykselle on, että se tapahtuu sidottuna tuttuihin ihmisiin jotka pysyvät koko ajan ympärillä.
Kun koti vaihtuu viikoittain, ei alle kolmivuotialle lapselle pysty muodostumaan pysyviä rutiineja. Lapsi joutuu aloittamaan kehitystapahtuman aina uudestaan paikan vaihtuessa, sillä hänen muistikuvansa ovat lyhyitä.
Keltikangas-Järvinen kehottaakin erovanhempia harkitsemaan tarkasti, onko erosta huolimatta mahdollista asua yhdessä kodissa lapsen herkimmän kehitysvaiheen ajan.
Lapsuuden epävarmuus tulee vastaan terapeutin sohvilla
Lapsen hyväntuulinen käytös ei välttämättä tarkoita, että jatkuva kodinvaihto on onnistunut ratkaisu.
- Aikuinen voi sanoa ainoastaan aikuisen näkökulmasta, että järjestely sujuu hyvin. Jos lapsi avoimesti protestoi, niin silloin on luonnollisesti syytä huoleen. Mutta protestoimattomuudesta ei kuitenkaan välttämättä voi vetää johtopäätöstä, että kodinvaihto on optimaalista lapsen kehitykselle.
Psykologit ovat varoitelleet, että jatkuva kodinvaihtaminen voi aiheuttaa riskin mielenterveydelle myöhemmässä elämässä, jopa vuosikymmenien viiveellä.
- 40 vuoden päästä terapeuttien sohvilla voi näkyä epävarmuus, joka lapsen mieleen syntyy, Keltinkangas-Järvinen havainnollistaa.
Lapsuuden epävarmuus voi aikuisena näkyä turvattomuuden tunteena, taipumuksena masennukseen ja huonona stressinsietona. Myös pysyvien ihmissuhteiden luominen aikuisena voi olla vaikeaa.
YLE Uutiset
Kommentit (54)
Koettakaa nyt erottaa puut aidanseipäistä.
Onhan se selvää, että lapset kärsivät avioerosta. Heidän turvallinen maailmansa romahtaa siinä. Mutta ei kärsimyksen syy ole se, että he saavat vuoroasumisessa tai vastaavassa järjestelyssä pitää molemmat vanhempansa. Vaan se, että vanhemmat ylipäätää ovat eronneet.
Siitä, että erolapsilla on ongelmia, ei voi päätellä, että ongelmat johtuvat vuoroasumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
me exän kanssa vuoroviikoin muualla.
En nä tässä ongelmaa
Kerro, minkälaista se on? MIssä te oikein asutte silloin vuoroviikoilla. Onko molemmilla varaa hankkia toiset asunnot?
Eikö häiritse asua exän kanssa samassa asunnossa vaikkakin eri aikaan? Kuka hoitaa ko. asunnon kaikki toimet, entä jos toisella ei enää ole siihen järjestelyyn varaa.
Kunnioitan tuota järjestelyä, mutta kuulostaa hyvin hyvin haasteelliselta. Kuinka monta vuotta tollasta jaksaa? Sittenkö se koti myydään pois, kun lapset on 18v?
meillä sama systeemi. Mies asuu uuden kumppaninsa kanssa kaksiossa, minä vuokralla yksiössä, tosin suunnitteilla muutto yhteen miesystäväni kanssa ja kaksiota katsotaan mekin. Toki tähän menee enemmän rahaa kuin jos asuntoja olisi käytössä vaan 2, mutta kyllä me molemmat olemme olleet valmiita tinkimään menoista lasten takia.
Jos toisella ei olisikaan enää varaa tähän, niin tilanne katsottaisiin sitten uudestaan. Luultavasti silloin toinen muuttaisi takaisin vanhaan kotiin ja toinen mahdollisimman lähelle. Kun se ollaan päätetty että lapset saa asua vanhassa kodissa joka tapauksessa.
Ja kun on asialliset välit exään, niin hyvin pystyy asumaan vuoroviikoin samaa asuntoa. Vanha koti myydään pois sitten kun tätä järjestelyä ei enää käytetä, eli luultavasti kun lapset on muuttaneet pois kodista.
Kerro, minkälaista se on? MIssä te oikein asutte silloin vuoroviikoilla. Onko molemmilla varaa hankkia toiset asunnot?
Eikö häiritse asua exän kanssa samassa asunnossa vaikkakin eri aikaan? Kuka hoitaa ko. asunnon kaikki toimet, entä jos toisella ei enää ole siihen järjestelyyn varaa.
Kunnioitan tuota järjestelyä, mutta kuulostaa hyvin hyvin haasteelliselta. Kuinka monta vuotta tollasta jaksaa? Sittenkö se koti myydään pois, kun lapset on 18v?
Meillä on vireillä ero mieheni kanssa, ja meillä on n. vuoden ikäinen lapsi. Olemme tulleet siihen tulokseen että paras on, kun pääkoti on äidin luona(kun on tottunut olemaan äidin kanssa äitiyslomat yms.) ja isä tapaa lasta 2kertaa viikossa iltaisin , sekä yhden yön viikonloppuna. Tässä tasaisessa tapaamisrytmissä ei lapsi niin vieraannu kuten esimerkiksi jos näkisivät vain joka toinen viikonloppu.
ihan pienen lapsen kanssa myöskin se pois muuttanut voisi ensin tulla sinne lapsen kotiin tapaamaan lasta usein.
Muuten itse asiaa (vanha juttu mutta kuitenkin), niin L. K-J:han sanoi, että pienille lapsille viikko-viikko järjestely voi olla riskialtis. Tutkimuksen, joissa lapset itse sanovat valitsevansa viikko-viikko -asumisen koskevat tietenkin isoja lapsia, jotka voivat jos kertoa mielipiteensä. Yli 10-vuotiaille se voi hyvinkin olla paras huonoista ratkaisuista, toivottavasti kuitenkin kodit olisivat lähekkäin, että kaveripiiri pysyisi samana.
Ja LK-J on tosiaan perustutkimusta tekevä kokenut tutkija, ei mikään perheneuvolapsykologi jolla on "kokemusta vain ongelmalapsista".
t. itsekin psykologi
Meillä on vireillä ero mieheni kanssa, ja meillä on n. vuoden ikäinen lapsi. Olemme tulleet siihen tulokseen että paras on, kun pääkoti on äidin luona(kun on tottunut olemaan äidin kanssa äitiyslomat yms.) ja isä tapaa lasta 2kertaa viikossa iltaisin , sekä yhden yön viikonloppuna. Tässä tasaisessa tapaamisrytmissä ei lapsi niin vieraannu kuten esimerkiksi jos näkisivät vain joka toinen viikonloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin olen huolissani ystävien alle kouluikäisestä lapsesta, jolla on eron jälkeen periaatteessa viikko-viikko-systeemi. Periaatteessa. Käytännössä lapsi vaihtaa kotia montakin kertaa viikossa, vanhempien vuorotyön takia ja mukaan. Joskus on isällä yhden yön, isä vie hoitoon, äiti hakee. On äidillä kaksi yötä, isällä kaksi yötä. Sitten äidille, jossa kolme yötä, sitten yksi yö isällä, yksi äidillä, neljä isällä jne. Elämässä ei ole mitään rytmiä eikä tolkkua näin sivusta seuranneena ainakaan!
Säälin niin paljon tuota pientä lasta, joka tuota rumbaa joutuu elämään =(
Seurata erään 3-vuotiaan lapsen viikko-viikko -systeemiä, jossa asuinkunta vaihtuu aina viikon välein. Joka toinen viikko päiväkodissa ja joka toinen viikko hoitaa isovanhemmat. Ei noin pienen tulisi vaihtaa viikon välein kotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävä on eronnut, isä vaati viikko-viikko-systeemin. Alussa olikin ok, kun asuivat lähekkäin ja kotia oli helppo vaihtaa, ja onnistui myös satunnaiset omat menot helposti, kun toinen asui vieressä, vanhemmat kävivät myös toisen kotona jne.
Sitten isä muutti toiselle paikkakunnalle ja sama jatkui. Päiväkoti pysyi samana. Lapsi kasvoi kouluikään ja edelleen isä pitää tiukasti kiinni viikko-viikko-systeemistä. Koulu on aivan äidin kodin lähellä, mutta tyttö joutuu lähtemään isä-viikoilla isän kyydissä kotoa ennen seitsemää, menemään aamupäivähoitoon ja koulun jälkeen iltapäivähoitoon. Äidillä on siis uusi mies, jonka kanssa lapsia ja on tälläkin hetkellä kotona lasten kanssa. Voisi aivan hyvin ottaa tytön edes aamuisin ja ilapäivisin kotiinsa, mutta se ei käy isälle. On hänen viikkonsa ja hän järjestää lapsen hoidon ja koulun. Lapsi on aivan ihmeissään, miksei voi kävellä muutaamaa sataa metriä kotiin, josta isä hakisi hänet töiden jälkeen sitten isän kotiin. Ei käy.
Ystävä on eronnut, isä vaati viikko-viikko-systeemin. Alussa olikin ok, kun asuivat lähekkäin ja kotia oli helppo vaihtaa, ja onnistui myös satunnaiset omat menot helposti, kun toinen asui vieressä, vanhemmat kävivät myös toisen kotona jne.
Sitten isä muutti toiselle paikkakunnalle ja sama jatkui. Päiväkoti pysyi samana. Lapsi kasvoi kouluikään ja edelleen isä pitää tiukasti kiinni viikko-viikko-systeemistä. Koulu on aivan äidin kodin lähellä, mutta tyttö joutuu lähtemään isä-viikoilla isän kyydissä kotoa ennen seitsemää, menemään aamupäivähoitoon ja koulun jälkeen iltapäivähoitoon. Äidillä on siis uusi mies, jonka kanssa lapsia ja on tälläkin hetkellä kotona lasten kanssa. Voisi aivan hyvin ottaa tytön edes aamuisin ja ilapäivisin kotiinsa, mutta se ei käy isälle. On hänen viikkonsa ja hän järjestää lapsen hoidon ja koulun. Lapsi on aivan ihmeissään, miksei voi kävellä muutaamaa sataa metriä kotiin, josta isä hakisi hänet töiden jälkeen sitten isän kotiin. Ei käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on aivan ihmeissään, miksei voi kävellä muutaamaa sataa metriä kotiin, josta isä hakisi hänet töiden jälkeen sitten isän kotiin. Ei käy.
Oikeasti. Siis tuo isähän kiduttaa lastaan. viikko-viikko vaatii joustavuutta. Joustoa ja joustoa jouston perään! Molemmilta.
pysyvyyttä ja rutiineja. Aikuinenkin ahdistuu, jos rutiini puuttuu. Miettikää sitten pientä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka en kannata viikko-viikko-systeemiä alle kouluikäisille, olen silti eri mieltä monestakin asiasta tuossa uutisessa. Alkaen siitä, että tuohon näytetään niputtavan yhteen muutkin vuoroasumisen muodot - vuoroasumistahan oikeastaan sekin on, että lapset ovat etävanhemmalla joka toinen viikonloppu tai että lapsi viettää päivittäin tai lähes päivittäin aikaa etän kanssa. Kun isät ottavat suuremman roolin lasten elämässä (ja äidit työelämässä), tämä rakennemuutos vaikuttaa auttamatta myös siihen mikä on paras ratkaisu lapsen kannalta erotilanteissa. Jos ero tarkoittaa lapselle pitempiä hoitopäiviä ja suurta muutosta lähi- ja etävanhemman suhteellisessa hoitovastuussa, lienee seuraukset pysyvyydentunteelle samankaltaisia kuin vuoroviikkoasumisessa.
Valitettavasti sellaiset erot lienevät harvassa, jossa on mahdollista toteuttaa pysyvyys sekä ympäristössä, ihmissuhteissa että arkirutiineissa yhtäaikaa. Itse ehkä asettaisin kaksi viimeistä etusijalle, varsinkin jos vanha koti pysyy.
Alue: Aihe vapaa
me exän kanssa vuoroviikoin muualla.
En nä tässä ongelmaa