Psykologian professori: Erolapsen parasta asua vain yhdessä kodissa
http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2010/08/psykologian_professori_ero…
Psykologian professori: Erolapsen parasta asua vain yhdessä kodissa
julkaistu 26.08. klo 09:38, päivitetty 27.08. klo 11:03
Avioerolasten asuminen vuorottain kummankin vanhemman luona on yleistynyt. Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen pitää asunnonvaihtoa haitallisena pienen lapsen kehitykselle. Hänen mukaansa etenkin aivan pienten lasten vanhempien pitäisi harkita tarkkaan, voiko lapsen antaa asua yhdessä kodissa.
Tähän asti lapset ovat asuneet avioeron jälkeen yleensä äidin luona. Aivan viime aikoina isät ovat ottaneet suuremman roolin, ja yhä useampi avioerolapsi asuu vuorotellen isän ja äidin luona.
Asumisjärjestelyjä joutuu pohtimaan iso joukko perheitä, sillä esimerkiksi viime vuonna Suomessa noin 30 000:n alle 18-vuotiaan lapsen vanhemmat erosivat.
Ylen Aamu-tv:ssä vieraillut Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen arvioi, että lapsen kahdessa kodissa asuminen on nykyään yleisintä. Ei ole yksiselitteistä, mikä asumismuoto on lapselle paras. Aivan pienelle lapselle vaihtelu kahden kodin välillä on jopa haitallista.
- Kun puhumme kovin pienestä lapsesta, niin joudumme valitettavasti puhumaan lähes riskistä.
Kahden kodin malli mielletään vastuullisten vanhempien ratkaisuksi. Kodinvaihto ei kuitenkaan ole yksinkertainen ratkaisu, vaikka nykyään sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Olennaista on, kuinka vanhemmat onnistuvat jakamaan lastenhoitovastuun.
- Jokainen malli jolla vastuuta toteutaan, ei välttämättä ole lapselle paras.
Pysyvyys tärkeää pienelle lapselle
Usein myös aivan pienten lasten vanhemmat eroavat. Tämä on lapselle erityisen haitallista herkän kehitysvaiheen vuoksi.
- Sekä ihmissuhteiden että paikkojen pysyvyys on pienelle lapselle hyvin tärkeää. Nykyajan kannalta pienen lapsen kehitys on haavoittuvaa, sillä se on niin voimakkaasti sidoksissa pysyvyyteen.
Pysyvyys on olennaista tunteiden, älykkyyden ja kielen kehityksen vuoksi. Pienellä lapsella kielen ja muistin kehitys on vahvasti sidoksissa muuhun kehitykseen, eli pienen lapsen kasvaminen on kokonaisvaltaista.
- Perusedellytys hyvälle kehitykselle on, että se tapahtuu sidottuna tuttuihin ihmisiin jotka pysyvät koko ajan ympärillä.
Kun koti vaihtuu viikoittain, ei alle kolmivuotialle lapselle pysty muodostumaan pysyviä rutiineja. Lapsi joutuu aloittamaan kehitystapahtuman aina uudestaan paikan vaihtuessa, sillä hänen muistikuvansa ovat lyhyitä.
Keltikangas-Järvinen kehottaakin erovanhempia harkitsemaan tarkasti, onko erosta huolimatta mahdollista asua yhdessä kodissa lapsen herkimmän kehitysvaiheen ajan.
Lapsuuden epävarmuus tulee vastaan terapeutin sohvilla
Lapsen hyväntuulinen käytös ei välttämättä tarkoita, että jatkuva kodinvaihto on onnistunut ratkaisu.
- Aikuinen voi sanoa ainoastaan aikuisen näkökulmasta, että järjestely sujuu hyvin. Jos lapsi avoimesti protestoi, niin silloin on luonnollisesti syytä huoleen. Mutta protestoimattomuudesta ei kuitenkaan välttämättä voi vetää johtopäätöstä, että kodinvaihto on optimaalista lapsen kehitykselle.
Psykologit ovat varoitelleet, että jatkuva kodinvaihtaminen voi aiheuttaa riskin mielenterveydelle myöhemmässä elämässä, jopa vuosikymmenien viiveellä.
- 40 vuoden päästä terapeuttien sohvilla voi näkyä epävarmuus, joka lapsen mieleen syntyy, Keltinkangas-Järvinen havainnollistaa.
Lapsuuden epävarmuus voi aikuisena näkyä turvattomuuden tunteena, taipumuksena masennukseen ja huonona stressinsietona. Myös pysyvien ihmissuhteiden luominen aikuisena voi olla vaikeaa.
YLE Uutiset
Kommentit (54)
olen kasvanut systeemillä, jossa puolet ajasta olin isällä ja puolet äidillä. Kun vanhempien välit ovat huonot = eivät ole puheväleissä, niin voin kertoa teille mammat, mitä se elämä on.
Se on kaksoiselämää. Ja psyykkisesti ihan vitun raskasta. Kysykää vaikka joltain aikuiselta, joka kaksoiselämää on joutunut viettämään.
Ongelma on siinä, ettei erovanhempia saa syyllistää, kun niillä on niin vaikeeta muutenkin. Mitä hittoa? Viikottain kotia vaihtavalla lapsella ei ole? Ja kenen hyvinvointi taas painaa kupissa eniten?
Tätä vaan eivät tajua ne "parhaat mahdolliset äidit (ja isät) omille lapsilleen".
Kentinkangas-Järvinen on lausunta-automaatti.
Muistattehan sen, että kun lapsilta itseltään on kysytty asiaa, niin he ovat poikkeuksetta (lukuunottamatta yhtä vastaajaa edellä) vastanneet, että vuoroviikkoasuminen on paras vaihtoehto.
Keltinkangas-Järvinen vastaa tietysti niiden kaikkien puolesta, jotka eivät pysty vastaamaan omasta puolestaan.
Enough said.
Lapsella on hyvä olla kaksi rakastavaa, läsnäolevaa vanhempaa. Se on AINA parempi vaihtoehto kuin lapsistaan vieroitettu isä, sanoo Keltikangas tasan mitä tahansa.
olen kasvanut systeemillä, jossa puolet ajasta olin isällä ja puolet äidillä. Kun vanhempien välit ovat huonot = eivät ole puheväleissä, niin voin kertoa teille mammat, mitä se elämä on.
Se on kaksoiselämää. Ja psyykkisesti ihan vitun raskasta. Kysykää vaikka joltain aikuiselta, joka kaksoiselämää on joutunut viettämään.
Etköhän olisi kärsinyt vanhempiesi huonoista väleistä ihan samalla tavalla vaikka olisit asunut toisella vanhemmalla ja vieraillut toisella.
Meillä on vuoroviikkoasuminen ja toimivat välit.
Vai tiedättekö montakin normaalia lasta, jotka käyvät psykologilla? Itse luottaisin omaan tuntemukseeni ja tietämykseeni omasta lapsestani, enkä johonkin random-psykologiin, joka ei ole edes koskaan tavannut lastani.
Minä luulin, että kaikki suomalaislapset ovat neuvolan asiakkaita, mutta näköjään siis vain ongelmatapaukset.
Niiden vanhemmat ovat eroamassa ja sunnittelevat viikko-viikko -systeemiä. Yksi lapsista on erityislapsi, joka kärsii epäsäännöllisestä elämästä ja muutpksista (asperger). Vanhempia ei ollenkaan huolestuta, miten lapset tästä selviävät. Tai siis olettavat, että pärjäävät. Ovat molemmat vielä vuorotyössä, joten tosiasiassa koteja on kolmaskin, isovanhemmat. Mua huolestuttaa todella!!!
Vai tiedättekö montakin normaalia lasta, jotka käyvät psykologilla? Itse luottaisin omaan tuntemukseeni ja tietämykseeni omasta lapsestani, enkä johonkin random-psykologiin, joka ei ole edes koskaan tavannut lastani.
Jos psykologi tekee tutkimusta hän luonnollisesti vertaa oireilevia ja "terveitä" lapsia. Psyki_atrin_ näppituntemus voi olla jotakin ihan muuta, mutta yhden maamme johtavimman psykologin tutkimus ei kyllä ole ihan "randomia"!
random-geenitutkija Palotie
random-kirjailija Oksanen
random-ministeri Kiviniemi
mitäs näitä muita onkaan, ihan randomeita kaikki
random-geenitutkija Palotie random-kirjailija Oksanen random-ministeri Kiviniemi mitäs näitä muita onkaan, ihan randomeita kaikki
ja sitten se joku random-lapsiasiamies Aula.
johon hän viittaa näitä lausuntoja jakaessaan.
Alkuperäinen uutisointi (johon kommennetteja pyydettiin) viittasi australialaistutkimukseen, jossa nimenomaisesti todettiin, että lasten mielestä vuoroasuminen on paras vaihtoehto.
Suomessa uutisointi käännettiin Keltikangas-Järven kommenttien ansiosta niin, että kyseinen vaihtoehto on perkeleestä.
Tosiasia on, että lausuntoja jakava professori ei ole tutkinut ko. asiaa LAINKAAN KOSKAAN, ja hänen lausuntonsa ovat silkkaa asenteellista mutua.
Sanon näin siitäkin huolimatta, että uskon joissakin hänen lausunnoissaan olevan perää. Itse noudatamme "vuoroviikkoasumisessamme" rytmiä, jossa "lähivanhemmaksi" pienimmille on määritetty äiti, ja hänen luotaan ollaan pois max ikävuosien määrä päiviksi muutettuna viikossa.
Tosiasia on kuitenkin, että lapset valitsevat AINA vuoroviikkoasumisen, jos heiltä itseltään kysytään.
Psykologianprofessori on tutkija!
Vai tiedättekö montakin normaalia lasta, jotka käyvät psykologilla? Itse luottaisin omaan tuntemukseeni ja tietämykseeni omasta lapsestani, enkä johonkin random-psykologiin, joka ei ole edes koskaan tavannut lastani.
Jos psykologi tekee tutkimusta hän luonnollisesti vertaa oireilevia ja "terveitä" lapsia. Psyki_atrin_ näppituntemus voi olla jotakin ihan muuta, mutta yhden maamme johtavimman psykologin tutkimus ei kyllä ole ihan "randomia"!
johon hän viittaa näitä lausuntoja jakaessaan. Alkuperäinen uutisointi (johon kommennetteja pyydettiin) viittasi australialaistutkimukseen, jossa nimenomaisesti todettiin, että lasten mielestä vuoroasuminen on paras vaihtoehto. Suomessa uutisointi käännettiin Keltikangas-Järven kommenttien ansiosta niin, että kyseinen vaihtoehto on perkeleestä. Tosiasia on, että lausuntoja jakava professori ei ole tutkinut ko. asiaa LAINKAAN KOSKAAN, ja hänen lausuntonsa ovat silkkaa asenteellista mutua. Sanon näin siitäkin huolimatta, että uskon joissakin hänen lausunnoissaan olevan perää. Itse noudatamme "vuoroviikkoasumisessamme" rytmiä, jossa "lähivanhemmaksi" pienimmille on määritetty äiti, ja hänen luotaan ollaan pois max ikävuosien määrä päiviksi muutettuna viikossa. Tosiasia on kuitenkin, että lapset valitsevat AINA vuoroviikkoasumisen, jos heiltä itseltään kysytään.
Jos lapsi saa valita, hän valitsee ehjän perheen. Ja seuraavaksi asumisen joko isällä tai äidillä, mutta paljon toisen vanhemman tapaamisia. Ehdottomasti lapsi valitsee myös sen, että isä tai äiti ei hanki uutta kumppania eli jos lapsi saa valita, asuuko äidin vai isän ja tämän uuden kumppanin kanssa niin valinta kallistuu äitiin, oli isä miten kiva tahansa.
Lapset sanoivat kokevansa muuttamisen välillä stressaavaksi, mutta totesivat sen olevan "paras ja ainoa" vaihtoehto.
Ruotsissa vuoroviikkoasuminen on ollut käytössä pitkään, ja siellä sitä on tutkittukin paljon. Ruotsalaiset tutkimukset eivät jaa suomalaisten äitien, sosiaaliviranomaisten ja Keltikangas-Järven käsitystä lapsiaan yksin hoitavan äidin pyhyydestä.
Isä on lapsille vanhempana tasan yhtä tärkeä kuin äiti, mutta suomalainen perinne on vieroittaa isä lapsistaan ja päinvastoin.
Toki lapsi valitsee aina ehjän perheen, mutta siitä ei nyt tässä keskustelussa, vaan siitä mitä voidaan tehdä kun sellainen ei enää ole mahdollinen.
Eivät valitse
Jos lapsi saa valita, hän valitsee ehjän perheen. Ja seuraavaksi asumisen joko isällä tai äidillä, mutta paljon toisen vanhemman tapaamisia. Ehdottomasti lapsi valitsee myös sen, että isä tai äiti ei hanki uutta kumppania eli jos lapsi saa valita, asuuko äidin vai isän ja tämän uuden kumppanin kanssa niin valinta kallistuu äitiin, oli isä miten kiva tahansa.
mutta meillä olikin ns. hyvä ero eikä kummallakaan ole tullut lisää lapsia myöhemmin, se nimittäin tietysti vaikeuttaisi asiaa. Nyt on vähän kuin olisi reissutyössä: kassiin vaan vaatteet, lukemista yms. (hygieniakamat jne on tietty kummassakin kodissa) viikoksi. Sekä minulla että ex-miehelläni on uudet pitkäaikaiset suhteet, onneksi uudet kumppanimme ymmärtävät järjestelyn. He sitten käyvät "kylässä", eli yleensä ovat arkena yhden yön ja sitten viikonloput.
aina samassa asunnossa ja vanhemmat vaihtuu, mutta siinä on se ongelma, että vanhemmat tuppaa kestämään sitä noin kaksi viikkoa.
Minä en antaisi lapsilleni kahta kotia ja täällä on siihen tullut erittäin hyviä perusteluja. Sitä ihmettelen, että jos on yhteisiä lapsia, niin eikö sitä voi edes vähän sivistyneemmin ja aikuisemmin erota, että välit pysyvät asiallisina? Okei, voihan sitä olla katkera toisen pettämisestä ym, mutta eikö niitä asioita voi jättää syrjään siksi aikaan, kun ajatellaan lasten ETUA?!?
Itse kannatan sitä, että lapsilla on yksi koti ja olkoon se sitten isän tai äidin luona. Mutta miksi etävanhempi ei muuta ihan lähelle, joten tapaaminen viikolla ulkoilun, lähikodissa kyläilyn, omassa kodissa jne, riippuen lapsen iästä olisi mahdollista useamman kerran viikossa - silloin ei välttämättä tulisi kenellekään niiiin kovaa ikävää ja sitten kun ovat vähän isompia (mielestäni noin. 9 vuodesta lähtien), niin voivat yöpyä useammin etäkodissa vaikka arkenakin, jos siltä tuntuu. Viikonloppuvuorojakin välillä ihmettelen, kun on niin tasan puolet ja puolet...eikö lähivanhemman mielestä etävanhemmalla ole oikeutta olla hiukan enemmän viikonloppuja lasten kanssa...esim. kuussa 3 kertaa ja lähivanhemmalla se kerta - riippuen tietty menoista ja joustoa unohtamatta.
Jos oikeasti halutaan miettiä VAIN lapsia, niin kodit on lähekkäin ja osataan laittaa lapset etusijalle miettien tapaamisia, yöpymisiä jne!
Kenellekään ei ole hyvä ratkaisu tuollainen kaksi kotia! Kukaan aikuinen ei sitä kestäisi, mutta lapset siihen pakotetaan. Ja sitten vaan tiukkana väitetään, että meille tämä on paras ratkaisu ja meidän Nico-Petteri ei kärsi, vaan tykkää.
Ja paskat. Tunnevammoja syntyy ihan taatusti ja ne oireet saattaa tulla vasta joskus aikuisena. Kenellekään ei ole hyvä vaihtaa kotia ja perhettä vuoroviikoin. Jos halutaan lapsen parasta, niin koti on yhdessä paikassa ja saa sitten vapaasti vierailla sen etävanhemman luona.
Mutta sehän ei aikuisille passaa. Lapset ne on, jotka joutuvat joustamaan ja elämään elämänsä aikuisten oikkujen mukaan :(
mutta helppohan se on äitien sanoa, jotka kuitenkin yleensä saavat niin halutessaan sen lähivanhemmuuden.
nimenomaan tiheitä (monta krt viikossa) lyhyitä tapaamisia tapaajavanhemman kanssa. Keltikangas-Järvinen ei vastusta sitä vaan sitä että pienet lapset muuttavat koko ajan edestakaisin