Monivuotinen ystäväni väittää miehensä olevan narsisti, mutta

Kiletäydyin uskomasta ja nyt ovat vuodet osoittaneet, että hän ei todellakaan ole narsisti.

että mies kaikesta huolimatta on narsisti, mutta mikäli tämä diagnoosi on vaimon itse tekemä, niin tottakai se on todennäköisesti väärä. Itsekin olen sen verran monta vuotta kotona ollut, että täytyy sanoa, että kotiäidin aivot kaipaavat välillä tuuletusta.

Narsistinen ihminen nimenomaan ON täysin eri persoona kotona. Ulkopuolisen ihmisen on hyvin vaikea uskoa sitä julmuutta, mihin narsisti on kykenevä kodin seinien sisäpuolella.



Uhria ei varsinkaan pienellä paikkakunnalla hevin uskota, sillä ko. narsistihan on kaikkien "hyvänpäivän tuttu, valtavan sosiaalinen, hauska seuramies, harvemmin tapaa yhtä mukavaa kaveria". Samaan aikaan puolison elämä kotona on pelkkää helvettiä, hän itkee kunnes oksentaa ja narsisti nauraa vieressä. Ja kun luulee, että pahin on nyt nähty, enää EI VOI tulla mitään kaameampaa - huomaa olleensa niiiin väärässä - narsisti ylittää itsensä, jälleen. Sellaisen pahuuden olemassaolo on hirvittävää. Ja kukaan kodin ulkopuolella ei tiedä - tai ei usko.



Ex-mieheni diagnosoitu.

Nää on just taas näitä jos ukko ei jaksa katella nalkuttavaa läskiä eukkoa niin on heti narsisti. Hehheh!

En jaksa erota

Komppi neloselle. Tää on oikeasti vakava asia. Keskustele ystäväsi kanssa vakavasti, ja pyydä kertomaan esimerkkejä käytöksestä.



Toki voi olla kotiäidin huuruiluakin, mutta voi olla ettei ole. Ja silloin sit on ulkopuolisen TODELLA vaikea havaita, koska narsisti esittää ulkopuolisille täydellistä miestä, isää ja työntekijää. Suorastaan nauttii pisteiden keräämisestä. Ja samalla käyttää julkista julminta henkistä ja joskus fyysistäkin väkivaltaa läheisiinsä.

Käyttäytyykö samallalailla kuin sillon kun mies ei ole paikalla. Puhelee samanverran, nauraa yhtä paljon.. Onko käytöksessä eroa?

ensimmäiset 19 vuotta kodissa missä isäni oli juuri tälläinen sosiaalinen seuramies, kaikkien hyvänpäivän tuttu ja hauskuuttaja. Elämä oli yhtä helvettiä kotona ja on sitä edelleen nuoremmille sisaruksilleni.



Tämän jälkeen vannoin etten ikinä sekaantuisi isäni kaltaiseen mieheen. No totuus oli karvasta kalkkia kun vuoden seurustelun jälkeen miesystävästäni paljastui samanlaisia piirteitä, lähes viisi vuotta kesti päästä irti suhteesta. Suhteessa olin jo niin ihmisraunio etten tiennyt onko minulla oikeutta parempaan elämään. Nyt kun erosta alkaa olla puolivuotta rupeaa elämä taas hymyilemään ja tunnen hengittäväni.



Eli kyllä narsisti näyttäytyy ulkomaailmalle täysin toisena persoonana kuin kotonaan. Älä ota kevyesti ystäväsi puheita, vaikka epäilisitkin hänen olevan vain se elämäänsä kyllästynyt kotirouva. Sinä saatat olla ainut, ensimmäinen ja viimeinen ihminen jolle hän tulee koskaan kertomaan asiasta!

Siskoni juttujen perusteella hänen miehensä on sairas narsisti, mutta siskoni kertoo tapahtumia eikä silti näe totuutta. Kuvittelee että kaikki vika on hänessä.

Ulospäin tämä mies on juurikin toimitusjohtaja ja "kaikkien kaveri", mutta minä olen nähnyt myös hänen pimeän puolensa ja uskon että osaa olla siskolleni 100 x kaameampi. Mies juo usein ja silloin varsinkin unohtuu tämä "olen täydellinen mies" -käyttäytyminen.



Eli olenko mä nyt sitten kotiäidin huuruisilla aivoilla diagnosoinut siskoni miehen turhan vai oisko tässä jotain perää?



Sinuna ap kuuuntelisin kaveriani ja kysyisin miksi näin sanoo miehestään. Et sä voi nähdä totuutta jossain illanistujaisissa ym. et varsinkaan jos olet huono ihmistuntija. Narsistithan ovat hyvin tarkkoja millaisen kuvan antavat itsestään kodin ulkopuolella. Ja tuo että mielestäsi mies on "täydellinen" kertoo jo paljon...



Mutta eiköhän niitä narsistejakin ole eri asteisia.

ja kaikkien muiden mielestä. Kun yritin kertoa mikä helvetti meillä oli kotona ja sanoin miehellekkin että kerron niin hän nauroi mulle päin naamaa ja sanoi että kuvitteletko tosiaan että kukaan uskoisi sua?????!!!



Ja ei niin, ei kukaan uskonutkaan ennenkuin alkoi tulla ulkoisia merkkejä pahoinpitelysitä... eikä kaikki uskoneet silloinkaan..

nimenomaan osaa romuttaa toisen itsetunnon täysin niin, että puoliso kuvittelee itsessään olevan kaiken syyn narsistin käyttäytymiseen. Turpaan kun tulee niin sitten mietitään, että mitä MINÄ tein tälläkertaa väärin.



Narsisti osaa yleensä satuttaa fyysisesti niin, että pahoinpitely ei näy ulospäin ja jos mustelmia ilmestyy ne usein ovat sellaisessa paikassa mikä ei normaalivaatetuksen kanssa näy.



Minä en omassa suhteessani onneksi joutunut kokea fyysistä väkivaltaa (muutamaa seinälle paiskomista lukuunottamatta) mutta henkistä väkivaltaa sitäkin enemmän. Äitini taas on saanut nyrkistä niin, että kylkiluut ovat olleet poikki pariin kertaan. Kotona asuessani isäni uhoili nyrkit ojossa minullekkin ja haukkui huoraksi, näin tekee nyt nuoremmalle siskolleni. Tuuli vaihtuu sadasosa sekunnissa, kun vanhin veljeni tulee kotiin. Isä pelkää häntä, koska tietää ettei enää fyysisesti hänelle pärjää. Tätä "suojaa" vain ei kauaa enää ole, koska veljeni muuttaa pian pois kotoa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.



-9

ystävällesi ap, älä ainakaan heti teilaa häntä. Hienoa, että yleensä uskaltaa puhua jollekin, jos mies oikeasti on narsisti!



Oma exäni oli juuri tuollainen ihana seuramies ja kaikkien suosikki. Kotona vaan tilanne täysin eri. Suorastaan nautti kärsimyksestäni ja yritti uskotella, että minulla on pahoja mt-ongelmia. Vei jopa puoliväkisin lääkäriin ja valehteli siellä ummet ja lammet. Onneksi pääsin irti suhteesta.

Jos puoliso käyttäytyy lähes välillä hyvin oudosti ja loukkaavasti niin ettet sellaista käytöstä ole kokenut muiden kanssa (katsot vaan suu auki että mitä häh), on mustasukkainen ja pyrkii rajoittamaan normaalia elämääsi, harrastuksiasi, liikkumistasi, kaverisuhteitasi ja jopa yhteyksiäsi sukulaisiisi, syyllistää ym. ja olosi on huono hänen kanssa, pelkäät puhua hänelle, sekä mietit mitä pitäisi tehdä, että kelpaisit hänelle kun tuntuu ettei mikään riitä, kannattaa lukea kirja



Naimisissa narsistin kanssa



Tekijät: Marketta Joutsiniemi, Pia Kaulio, Raimo Mäkelä, Jyrki Pekola, Gustav Schulman



Esim.

http://www.bookplus.fi/kirjat/joutsiniemi,_marketta/naimisissa_narsisti…



Löytyy kirjastoista hyvin.



Ja keskustelua aiheesta (Raimo Mäkelä)

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1478628/narsismista_…



Voi avata silmät. Otin äskettäin eron tällaisesta naisesta ja onneksi olin tajunnut ottaa avioehdon.

tulee käytännössä aina vasta sitten kun pahin on jo tapahtunut ja oikeudessa tutkitaan mielentilaa.



Itselläni yli 20 vuoden kokemus narsistista, ja juuri niin asia menee että kukaan perheen ulkopuolella ei narsistia voi tunnistaa, päinvastoin.

Narsisti nimenomaan esittää ulkopuolisille niin rakastavaa puolisoa tai vanhempaa. Käyttää sanoja rakas, rakas lapseni jne. Mutta ne ovat pelkkää sanahelinää. Sanat ja teot eivät mene yksiin. Narsistihan juuri osaakin esiintyä hyvin ja on erittäin hyvä manipuloimaan muita, siksi niin moni meneekin tuohon ansaan.

Narsistille tärkeintä on, että ulkoiset kulissit ovat kunnossa. Eri asia sitten onkin mitä siellä kodin seinien sisällä tapahtuu...

Kannattaisi uskoa ystävää, ajatelle omilla aivoilla eikä olla narsistin vietävissä. Narsistin uhri jää muutenkin aivan yksin selviytymään tässä yhteiskunnassa, kun kaikki asettuvat kiusaajan puolelle. Älä sinäkin toimi niin, sillä ystäväsi tarvitsee vaikeassa tilanteessaan paljon tukea ja ymmärrystä. Ja ennen pitkäähän narsistin puoliso sairastuu jollei tajua lähteä suhteesta pois. Ilmeisesti ystäväsi on jo aivan uupunut ja rikki tämän vaikean ihmissuhteen takia ja siksi sinäkin koet, että hänellä "viiraa päässä". Jos suhde olisi oikeasti kunnossa ja parin välillä rakkaus kukostaisi niin se näkyisi myös ystäväsi olemuksessa ja hän kukostaisi kotiäitinäkin.

Ilmeisesti tätä asiaa ei ikävä kyllä täysin ymmärrä ennen kuin osuu omalle kohdalle...

seurustelin hetken (onneksi vain hetken) sellaisen kanssa ja jälkimauksi jäi jäätävä pelko. Sen jälkeen hän oli vuodessa naimisissa, sai lapsen ja muutti yhteen. Usein mietin hänen vaimoaan, että onko jo itsemurhakunnossa vai tajuaako edes mikä iski.



Narsisti oli herkkä ja ujo ja rakastettava kun katsoi ulkoa, sisältä kaoottinen, hajottava ja sairaan omistushaluinen. Jos olisin jäänyt suhteeseen, hän olisi varmaan yrittänyt hajottaa ja hallita. Onneksi pääsin pakoon!



Aina välillä säälin myös miestä, koska en ole tavannut niin rikkinäistä ja lapsellista ihmistä ikinä. Varsinainen ihmisraunio.

Ottamatta kantaa siihen, miten kotiäitiysvuodet ovat "viiranneet" ystäväsi päätä, suhtautuisin hänen puheisiinsa vakavasti. Kuten ysi jo totesi, sinä voit todellakin olla AINUT ihminen, jolle hän on uskaltanut avautua. Ei narsismiepäilyjä kylillä kailoteta, hätähuuto kuiskataan jollekin läheiselle, uskotulle ystävälle. Puhu hänen kanssaan, mihin hän perustaa epäilyksensä?



Narsistisesti luonnehäiriöiset ovat kykenemättömiä tuntemaan kuten terveet. He ovat opetelleet esittämään erilaisia tunnetiloja eri tilanteissa sen mukaan, mikä on heidän omien tarkoitusperiensä mukaista tai minkä he toisaalta ovat oppineet olemaan sosiaalisesti hyväksyttävää käytöstä. Se, että ystäväsi mies illanistujaisissa kutsuu halaillen vaimoaan "rakkaakseen" voi olla pelkkää narsistista näytelmää.



On totta, että jokainen v***umainen ihminen EI ole narsisti - sen sijaan jokainen narsisti on sitä varmuudella, ja vielä pahemmin.



Nelonen

että on äärimmäisen harvinaista että jollakulla diagnosoitaisiin narsismi. Narsisti ei ensinnäkään koskaan hae apua, koska ei näe itsessään mitään vikaa. Toisekseen, narsistit mallikelpoisellla käytöksellään kyllä mennen tullen osaavat huijata lääkäreitä, psykologeja, sosiaaliviranomaisia ym.

Tiedän tapauksen, jossa vaimolla oli diagnoosi (ei tosin narsismista) ja hän syytti kaikkia miehiään aina narsisteiksi, mutta todellisuudessa oli itse ihan täysi hullu.

En voisi olla enemmän kanssasi samaa mieltä. Juuri tuo taitava manipulointi on aivan järkyttävää kuunneltavaa vierestä! Myönnän, ettei exälläni ole virallista paperia luonnehäiriöstään mutta tällaisissa tapauksissa diagnosointi tehdään useimmiten uhrin kokemusten perusteella, sillä väärinkäyttäytyjähän ei itse myönnä mitään.



Varasin meille ajan psykologi-parisuhdeterapeutin vastaanotolle. Exäni ei laittanut vastaan, ihmetteli vain, "millaista apua kuvittelen sieltä saavamme, mutta tokihan minulle, ihan sekaisin olevalle vaimoparalle, täytyy apua löytää".



Pitkän uran ja varmaan kaiken kokenut psykologi näki hyvin pian, mistä kohdallamme oli kysymys. Hän tapasi meidät myös yksittäin. Emme käyneet kovinkaan montaa kertaa kun hän jo sanoi, että meitä pystyy auttamaan paremmin joku muu. Exälleni hän antoi kahden narsistiseen luonnehäiriöön erikoistuneen psykiatrin yhteystiedot. Minulle osoittamansa psykiatrin erikoisalaa olivat kidutuksen uhrit.



Turha varmaan mainita, ettei exäni koskaan ottanut minnekään yhteyttä, eihän hän nähnyt itsessään minkäänlaista ongelmaa. Itse sen sijaan otin kiitollisuudella vastaan tuon minulle määrätyn psykiatrin. Vasta hänen vastaanotollaan aloin ymmärtämään, miten vakavasti väärinkäytetty ihminen olin tuossa suhteessa ollut.



Nelonen