Vauvan/taaperon turhautuminen

Kiitos vastauksista. Kaikista eniten helpottaa kuulla että on ikätovereillakin samanlaista käytöstä. Kyllä uhmaiän tiedän vaikka en sitä läheltä ole kokenut mut jotenkin se et vauva kiukkuaa noin tuntuu vaikealta. Tää meidän tapaus kun ei osaa viellä kunnolla seistä, kävelemisestä puhumattakaan ja monessa asiassa ihan vauva vielä mut sitten kuitenkin niin iso että haluaa "minä itse" ja "heti". Helpottaakohan tää kun vauva oppisi edes muutaman avainsanan niin tietäis mitä milloinkin vailla..

ottanut ennenaikaisen lähtön ensimmäiseen uhmaan. :) Rasittavaa, mutta hyvä merkki. Tässä konstit jotka meillä auttoivat



- joskus lapsi on ruokailun alkaessa jo niin nälkäinen, että käyttäytyy juuri kuten lapsesi. Sen voi estää antamalla lapselle pienen mukillisen maitoa noin varttia ennen ruokailua. Maito nostaa verensokerin niin että lapsi jaksaa syödä. Toimi meillä joka kerta.



- vaippaa ei kannata vaihtaa hoitopöydällä vaan pistät lapsen seisomaan ja annat jotain tutkittavaa, ja vaihdat vaipan siinä samalla huomaamattomasti.



- harhauttaminen ja lahjonta on aina sallittua jos se toimii. Kun kiukku alkaa, kokeile tehdä jotain hullua ja hauskaa jolla tilanne katkeaa - näytä vaikka lapselle kieltä ja virnistele, tai moiskauta mojova pusu lapsen poskelle ja huudahda iloisesti että "voi sentään"! Kaikenlainen kiinnostavien asioiden osoittelu ympäristöstä toimii yleensä myös.



Mutta sitten on asioita, joista ei voi neuvotella. Siitä kehutaan, että hattu pysyy päässä, mutta hattu pysyy joka tapauksessa päässä. Siksi niissä on ne narut että lapsen on vaikeampi räpeltää sitä irti. Talvella hanskat pysyy kädessä oli lapsi siitä mitä mieltä tahansa (siksi niihin myydään niitä pieniä henkseleitä ettei lapsi saa niitä irti). Näitä pieniä taisteluita on sata ja yksi päivässä, ja ne pitää vaan selvittää rauhallisesti vaikka päässä kiehuis. Jonain päivänä helpottaa, kun vaan sinnikkäästi jaksaa.



Toinen elinvuosi on minun mielestäni aika raskasta, koska lapsi ei ole omatoiminen mutta niin mahdoton menijä muuten, eikä päässä ole järjen hiventä.

Ja jos ap:ta yhtään lohduttaa, niin meillä on tasan samanlainen samanikäinen. Kolmas lapsi, ja johan sitä luulee osaavansa nämä jutut, mutta tämä on kyllä sellainen tapaus että ei ole ennen tullut vastaan. Raapii, lyö, sätkii ja venkuroi minkä ennättää, jos kaikki ei mene mielen mukaan, ja karjuu päälle. Sitkeydellä meillä mennään nyt vaan, kyllä se tästä taas (toivottavasti) muuksi muuttuu. Periaatteena olen pitänyt, että minä päätän milloin esim. vaippa vaihdetaan, ei vauva, ja jos se nyt ei satu juuri silloin vauvaa miellyttämään niin too bad. Ruuan kanssa olen pyrkinyt pitämään mahd. tiukat ruoka ajat, eli noin neljän tunnin välein saa ensiksi pullosta maitoa ja sitten siitä 1/2-1h päästä ruokaa, se tuntuu toimivan. Niin ja hattua ei meilläkään pidetä, voisikohan sen jotenkin liimata päähän ;D?

Sun kannattaa siis sanoittaa lapsen tunteita.

-Nyt ottaa päähän kun olet niin nälkäinen, väsynyt jne.



En ottaisi leluja ruokapöytään, menee helposti pelleilyksi. Jos heittelee tai sylkee ruokaa. Varoitetaan kerran. Toisella kertaa otetaan syöttötuolista pois, ja sanotaan syy. Kun kiukku laantuu, yritetään uudestaan.



Joskus ruokailu on onnistunut kun on päässyt äidin syliin syömään.



Pureminen ja tukistaminen on tietenkin ehdottoman kiellettyä. Aina sanotaan tiukka ei. Itse jouduin joskus poistumaan paikalta kun oli niin puruvimmainen.