Mitä ajattelet tatuoiduista sormuksista?

sitten tuli ero ja nyt on taas naimisissa, en tiedä sitten onko sama "sormus" käytössä :)))

Melko ymmärrettävää, kun tietää, että suurinta osaa ihmisistä ne yököttää.

Minä en ikinä ottaisi tatuoitua sormusta enkä muutakaan tatuointia ihooni.

En usko että suurinta ihmistä yököttää tatoinnit sen enempää kuin muutkaan tavat "koristaa" itseään. En ainakaan tunne ketään ketä niin kuvottaisi tatuoinnit. Niitäkin kun voi tehdä hyvällä maulla eikä tarkoita että koko kroppa olisi tatskojen peitossa.

Puolustan ihmisten oikeutta tatuointeihin, vaikkei minulla (tai miehelläni) niitä olekaan...

Ei ole kyllä yhtään linnakundityyliä. No, jokaisella kai on oikesu ennakkoluuloihinsa.

Oikesu?

Lai-na-ama-si vies-tin kir-joit-ta-ja tar-koit-ti kir-joit-taa "OI-KEUS" mut-ta hä-nel-le sat-tui lyön-ti-vir-he. Jos tuon tyyp-pi-nen vä-häi-nen lyön-ti-vir-he es-tää si-nu-a ym-mär-tä-mäs-tä sa-nan mer-ki-tyk-sen, si-nul-la saat-taa ol-la jon-kin-lai-nen lu-ki-häi-ri-ö. Se ei tar-koi-ta, et-tä o-li-sit vä-hä-ä-lyi-nen. Tsemp-pi-ä! Häi-ri-öö-si löy-tyy a-pu-a!

Ethän sinä onneton osaa edes tavuttaa oikein.Tavutus opeteltiin muuten jo alakoulussa. Mutta tatuoinnin ottajillahan on muutenkin alhainen koulutus- ja sivistystaso.

joka olen tässä ketjussa kirjoittanut omasta sormustatuoinnistani, en ole tuon viestin kirjoittaja.

Mutta täytyy sanoa, että aika hassua on tarttua johonkin lyöntivirheeseen... ehkei muuta sanottavaa ole.

Tavutus opeteltiin muuten jo alakoulussa. Mutta tatuoinnin ottajillahan on muutenkin alhainen koulutus- ja sivistystaso.

Koulutukseni on filosofian maisteri, pääaine suomen kieli. Pidän itseäni kyllä aika sivistyneenä.

En siis sillä sano, ettäkö olisi jotenkin ihmeellistä olla maisteri, mutta on tässä nyt sentään peruskoulua pitemmälle päästy.

Ei ole kyllä yhtään linnakundityyliä. No, jokaisella kai on oikesu ennakkoluuloihinsa.

Oikesu?

Lai-na-ama-si vies-tin kir-joit-ta-ja tar-koit-ti kir-joit-taa "OI-KEUS" mut-ta hä-nel-le sat-tui lyön-ti-vir-he. Jos tuon tyyp-pi-nen vä-häi-nen lyön-ti-vir-he es-tää si-nu-a ym-mär-tä-mäs-tä sa-nan mer-ki-tyk-sen, si-nul-la saat-taa ol-la jon-kin-lai-nen lu-ki-häi-ri-ö. Se ei tar-koi-ta, et-tä o-li-sit vä-hä-ä-lyi-nen. Tsemp-pi-ä! Häi-ri-öö-si löy-tyy a-pu-a!

Ethän sinä onneton osaa edes tavuttaa oikein.Tavutus opeteltiin muuten jo alakoulussa. Mutta tatuoinnin ottajillahan on muutenkin alhainen koulutus- ja sivistystaso.

joka olen tässä ketjussa kirjoittanut omasta sormustatuoinnistani, en ole tuon viestin kirjoittaja.

Mutta täytyy sanoa, että aika hassua on tarttua johonkin lyöntivirheeseen... ehkei muuta sanottavaa ole.

Minun (tavuttajan) olisi ollut kohteliasta mainita, etten ole tuo sormustatuoinnin ottaja. Mutta halusin vain auttaa häiriöistä joka ei ymmärtänyt mitä tarkoitetaan sanalla "oikesu".

P.S. Minulla ei ole tatuointeja, mutta en ymmärrä tällä palstalla vallitsevaa fundamentalistisen kielteistä asennetta niitä kohtaan. Eivät ole nykyaikana mitenkään erikoinen juttu. Tatuointi itsessään ei kerro kantajastaan mitään, vaikkakin kuvan aihe ja tyyli voivat kertoa.

Ei ole kyllä yhtään linnakundityyliä. No, jokaisella kai on oikesu ennakkoluuloihinsa.

Oikesu?

Lai-na-ama-si vies-tin kir-joit-ta-ja tar-koit-ti kir-joit-taa "OI-KEUS" mut-ta hä-nel-le sat-tui lyön-ti-vir-he. Jos tuon tyyp-pi-nen vä-häi-nen lyön-ti-vir-he es-tää si-nu-a ym-mär-tä-mäs-tä sa-nan mer-ki-tyk-sen, si-nul-la saat-taa ol-la jon-kin-lai-nen lu-ki-häi-ri-ö. Se ei tar-koi-ta, et-tä o-li-sit vä-hä-ä-lyi-nen. Tsemp-pi-ä! Häi-ri-öö-si löy-tyy a-pu-a!

Ethän sinä onneton osaa edes tavuttaa oikein.Tavutus opeteltiin muuten jo alakoulussa. Mutta tatuoinnin ottajillahan on muutenkin alhainen koulutus- ja sivistystaso.

joka olen tässä ketjussa kirjoittanut omasta sormustatuoinnistani, en ole tuon viestin kirjoittaja.

Mutta täytyy sanoa, että aika hassua on tarttua johonkin lyöntivirheeseen... ehkei muuta sanottavaa ole.

Minun (tavuttajan) olisi ollut kohteliasta mainita, etten ole tuo sormustatuoinnin ottaja. Mutta halusin vain auttaa häiriöistä joka ei ymmärtänyt mitä tarkoitetaan sanalla "oikesu".

P.S. Minulla ei ole tatuointeja, mutta en ymmärrä tällä palstalla vallitsevaa fundamentalistisen kielteistä asennetta niitä kohtaan. Eivät ole nykyaikana mitenkään erikoinen juttu. Tatuointi itsessään ei kerro kantajastaan mitään, vaikkakin kuvan aihe ja tyyli voivat kertoa.

Mä luulen, että oikeasti suurin osa ihmisistä ajattelee kuin sinä, monista on vaan niin kiva kärjistää täällä nimettömänä.

Terv. se sormustatuoitu (jolla on maisterin alhainen koulutustaso)

(siis sellaisiin ihmisiin joilla on niitä monta, monta). Sitten tutustuin aivan älyttömän ihanaan ihmiseen, jolla on toistakymmentä tatskaa ja läväreiden määrä taitaa ylittää 20. Ne on kuitenkin hyvällä maulla tehtyjä ja kauniita. :)



Ja TODELLA taitavasti tehdyt tatuoinnit ovat taideteoksia (jos miettii vaikka näitä tv:n L.A. Ink ym. -ohjelmia). Niissä voi olla mukana erittäin paljon tunnetta ja kauniita ajatuksia. Esimerkkeinä vaikkapa muistotatuoinnit joissa on esim. poismenneen äidin lempikukka, lasten nimien tai lapsen piirroksen tatuoiminen omaan ihoon. En usko että sellaisia katuu koskaan, toisin kuin jotain puolison nimen tatuoimista. Vanhemmuus kun ei lopu koskaan, toisin kuin parisuhteet, jotka päättyvät viimeistään kuolemaan ja jotka voidaan "korvata" toisella.



Niin ja mulla ei ole ainuttakaan tatskaa tai läväriä, ei edes korviksia.

että jossain vaiheessa kuitenkin erotaan. Sen vuoksi mitään sormustatuointeja ei kannattaisi ottaa, eikä mitään nimitatskoja mihinkään päin kroppaa.



Miten uusi mies suhtautuu tällaiseen ikuiseen muistoon exästä? Täytyykö vain hankkia sellainen sormus, joka peittää tatuoinnin, on niin kuin sormus sormuksen päällä.



Entä jos ero on riitainen, ja pelkkä tatskan näkeminenkin v*tuttaa...

poikkeuksena sormustatuoinnit. Ne on niin pieniä ja tyylikkäitä, lisäksi tykkään siitä symboliikasta, "toivottavasti molemmat ovat yhtä ikuisia?"

Tatskat on rumia kuin mitkä mutta joillakin on niin omituisia kauneuskäsityksiä.

sen takia, että olivat kaikessa varmuudessaan hieman epävarmoja suhteen pysyvyydestä. Kihlasormukset olivat alussa tavalliset ja riitoihin kuului niiden viskominen, tatuoitua sormusta ei saa riidellessä heitettyä.



No joka tapauksessa parille tuli ero muutaman vuoden jälkeen ja eniten erossa satutti sormus, jota ei saanut pois sormesta vaan joka päivä se muistutti kipeästä erosta ja epäonnistumisesta.



Nainen on mennyt uusiin naimisiin ja tatuoitu sormus on peitetty tavallisella sormuksella. Miehen yhdessä suhteessa tatuoitu sormus oli kynnyskysymys suhteen jatkumiseen (mies ei halunnut enää uudelleen kihloihin, mutta silti vanha sormus herätti huomiota puolitutuissa ja kaikki kyselivät, että "oletteko menneet kihloihin?", johon aina piti vastata, että "ei, kun se on edellisen suhteen peruja"