Kohtuuton nainen ja raastava vauvakuume
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä noin 6 vuoden ajan. Tästä noin 4 vuotta kihloissa. Olin ilmoittanut jo heti, että kun menen kihloihin niin haluan heti naimisiin sillee vanhanaikaisesti. Nyt kuitenkin vuosia mennyt ja viimein olemme menossa naimisiin ensi kesänä. Minua vaivannut lisäksi myös jo parin vuoden ajan vauvakuume hyvinkin yksipuolisesti. Nyt en jaksaisi enää odottaa ensi kesään, että pääsemme lapsenteko puuhiin. Mies on sanonut, että naimisiin menon jälkeen aloitamme lapsenteon varmasti. Mutta nyt itkeskelen täällä kun tuntuu niin pahalta. Olen niin katkera miehelle, että odotutti naimisiin meno päätöstä näin pitkään vaikka tiesi mitä minä ajattelen ja tunnen. Lisäksi olen katkera, kun mieheni haluaa lapsia, mutta haluaa tehdä kaiken oikein. Ja minä joka ikisten kuukautisten alkaessa salaa itkeskelen, vaikka raskauden mahdollisuutta ei edes ole. Nyt kun aloin puhumaan asiasta, niin olen kohtuuton, joka ei osaa nauttia naimisiin menosta ja joka ei koskaan ole tyytyväinen siihen mitä on. Haluan aina jotain lisää yms. Haluaisin vain perheen. Kiitos kun sain avautua.
Kommentit (8)
Hanki todella hyvä kunto ja säästä rahaa. Erityisesti hyvä lihaskunto ja notkeus ovat hyödyksi. Kummastakin on paljon iloa sitten raskaus- ja vauva-aikana.
Siis tietenkin olen niin onnellinen siitä, että menemme naimisiin ja olen niin onnellinen, että minulla on maailmankaikkeuden ihanin mies. Silti välillä turhauttaa, kun naimisiin menoakin on nyt tehty tässä sen 4 vuotta. Mutta tämä on ohimenevää ja osaan nauttia taas naimisiin menosta ja odottaa vauvan tekopuuhi, kun tämä tämänhetkinen vauvakuume piikki laantuu.
olet ennen kihloihin menoa kertonut miehelle, että haluat pian kihlojen jälkeen naimisiin. sen sijaan että mies olisi odottanut kihlautumista siihen asti että on oikeasti valmis naimisiin, hän päätti toimia vasten tahtoasi ja mennä ns. "teinikihloihin". jos olisin sinun asemassasi saattaisin pohtia (ainakin alitajuisesti) haluaako mies oikeasti lapsia, vai onko tämä toinen lupaus jonka toteutus pitkittyy vuosikausia..
toivottavasti saatte puhuttua asiat halki!
Jos olette näin pitkään odottaneet, niin valmistaudu tosiaan nyt terveillä elämäntavoilla ja mieti työ jutut niin, että olisi kiva paikka palata äitinä (ei matkustamista, ylitöitä tms). Vietä aikaa muiden perheellisten kanssa ja ota joskus lapset hoitoon, niin että sinullakin on sitten ehkä heistä turvaverkkoa tarvittaessa. Lapset ovat sitten monta vuotta pääosassa, joten nauttikaa häistä ja häämatkasta kaikessa rauhassa.
Jos olet kolmekymppinen, on miehen puolelta kohtuutonta antaa naisen odottaa kauan lapsen hankintaan ryhtymistä.
Nainen joka on kiinni ukossaan kuin herhiläinen joutuu aina torjutuksi. Mikä ihmeen kyltymättömyys ja miehen "käsirautoihin" laittamistarve. Naisella taitaa olla taustalla aikaisempia hylätyksi joutumiskokemuksia miehissuhteissa. Kolmen lapsen isänä voin sanoa, että lasten kasvattaminen on suuri elämän muutos ja naisen täytyy olla aikuinen myös luonteeltaan.
Mun miehessä on samaa vikaa. Naimisiin en ole päässyt, enkä kihloihinkaan. Lapsen sentään olen saannut. Toista lasta mies ei halua. Tekisi mieli laittaa mies kiertoon.
Oma havaintoni on että kun mies tulee kerran pihalle potkituksi, niin seuraavan kanssa avioliitto onkin solmittu parissa vuodessa. Ex totesi eron jälkeen, että olisit "muuttanut äitisi luo" niin hän olisi ymmärtänyt sen avioliiton tärkeyden.
Voi luoja mikä eukko... Ihan oikeasti on yksi paskanhailee aloitatteko kersan tekemisen nyt vai häiden jälkeen. Miesraulla kuvitteli että olet valmis sitoutumaan samoin kuin hän, mutta yhtäkkiä keksit uuden ruikutuksen aiheen. Veikkaan liiton kestoksi vuoden.