Lue keskustelun säännöt.
Miten rohkaista introverttiä lasta?
10.08.2011 |
Osaisikohan kukaan auttaa? Minun ja mieheni ainokainen on yhdeksänvuotias (kolmannelle menevä), hyväkäytöksinen ja ikäisekseen kypsä lapsi. On älykäs, hyvin koulussa menestyvä ja kiinnostunut useista asioista. Arvostan ja rakastan lastani.
Tästä huolimatta olen huolestunut hänen sisäänpäinkääntyneisyydestään. Tyttö on suurimman osan kesälomastaan viettänyt lukemalla kirjoja tai harrastamalla liikuntaa. Koulukavereita on nähnyt muutaman kerran, kun olemme olleet rannalla perheen kesken, eli ihan sattumalta. Sukujuhlissa oli ikäistensä lasten seurassa lähinnä vaivaantunut ja syrjäänvetäytyvä.
Olen koettanut kysellä, kiusataanko lasta koulussa, mutta vastaus tähän on sekä lapsen että koulussa työskentelevän perhetutun mukaan ei. Tunneilla on opettajan mukaan aktiivinen ja osallistuva, vastaa kysymyksiin. Tyttö on seurassamme iloinen, ei vaikuta masentuneelta, kipeältä tai sairaalta mutta yksinkertaisesti vetäytyy ikäistensä seurassa; kykenee käyttäytymään kyllä esimerkiksi käydessämme perhetutuilla ja keskustelemaankin, mutta ikäisiä kavereita ei tunnu olevan.
Lapsi ei sinänsä vaikuta kärsivän tilanteesta, mutta olen huolestunut hänen puolestaan. Pelkään, että tällainen luonne johtaa myöhemmin rankkaankin koulukiusaamiseen ja koska itselläni oli paljon kavereita kouluaikanani, haluaisin, että lapseni saa kokea ystävyyssuhteita ja että hänellä olisi seuraa. Pelkään, että olen kasvattamassa sulkeutuvaa hikipinkoa, joka perfektionisminsa takia romahtaa jossain vaiheessa (koulumenestyksessä ei ole mitään pahaa ja kannustan lastani, mutta haluaisin että hänen elämässään on muutakin).
Olen yrittänyt miettiä kaikki syyt tilanteeseen, enkä ole keksinyt mitään. Ehjä koti, emme riitele mieheni kanssa juurikaan, alkoholia ei käytetä, lasta on viety kerhoihin ja harrastuksiin ja lähistöllä asuu ikätovereita.
Onko yksinkertaisesti niin, että lapseni vain viihtyy omissa oloissaan? Pitäisikö antaa olla, olenko hysteerinen?
Kiitos lukeneille ja vastanneille!
Kommentit (6)
jotka viihtyvät omissa oloissaan. Esim. Asperger-ihmiset voivat olla sellaisia. Tyttösi ei muuten kuulosta aspergeriltä, mutta voihan hänessä olla juuri toi piirre vaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsesi on pienestä asti ollut sisäänpäinkääntynyt, eikä muuttunut sellaiseksi kasvaessaan, on kysymys synnynnäisestä temperamenttipiirteestä, jota ei voi koskaan kokonaan muuksi muuttaa.
Lapsesi ei ole sinä, eli vaikka itselläsi on ollut iso kaveripiiri josta olet nauttinut ei lapsesi ole samanlainen vaan hän nauttii yksinolosta enemmän. Introvertin ja ekstrovertin iso ero on just siinä, että ekstrovertti saa voimaa toisten ihmisten seurasta, kun taas introvertin voimia sosiaaliset suhteet päinvastoin kuluttaa.
Suosittelen sinua lukemaan esim. Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja, voisit saada niistä hyvin neuvoja ja näköaloja.
T: eräs sosiaalinen erakko
Jotkut ovat sosiaalisempia kuin toiset, ja ilmeisesti sinun tyttäresi viihtyy hyvin omissa puuhissaan. Kuulostaa siltä, että tyttö on älykäs, aktiivinen ja omaa hyvät sosiaaliset taidot. Hän siis on omasta tahdostaan itsekseen eikä toverien hyljeksimä. Tällaisia lapsia tutkimusten mukaan harvoin kiusataan, joten ehkei siitä tarvitse kantaa vielä huolta. Voi olla ihan hyvä idea vähän houkutella lasta pyytämään koulutovereita kylään. Mutta jos samanhenkistä seuraa ei ole tarjolla, ei tyttäresi ehkä viihdy sellaisten lasten kanssa, joilta ei tunnu saavan mitään "irti", jotka eivät jaa samoja kiinnostuksen kohteita tms. Silloin ystäviä voisi löytyä parhaiten jonkin harrastuksen parista. Mutta varmaan tyttö pärjää hyvin muutenkin, koska ei itse kärsi tilanteesta ja se kuulostaa vapaaehtoiselta.
suosittelen jotain harrastusta. Olen paljon samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Siskoni oli juuri tällainen lapsena, mutta sai harrastuksen parista paljon ihania ystäviä. Äitini oli myös huolissaan jossain vaiheessa tästä, kertoi meille kun nyt olemme aikuisia. Vaikka molemmat oltiin onnellisia, tyytyväisiä lapsia..
Itse olen poikkeuksellisen ulospäinsuuntautunut, minulla on paljon kavereita, erilaisia ystävyyssuhteita.. Siis läheisempiä ja ihan sellaisia pinnallisempia suhteita. :) Siskollani on muutama erittäin rakas, joitain "käydään kahvilla" kavereita ja hän viihtyy myös yksinään. Seurustelee ihanan miehen kanssa :)
Mietit siis että onnistuisitko tekemään introvertistä extroverttiä. Ei se onnistu, eikä sitä kannata edes yrittää. Anna lapsesi olla sellainen kuin hän on. Auta häntä löytämään ikäisiään kavereita esim. kutsumalla kavereita kylään yksi kerrallaan. Suuremmassa porukassa lapsesi todennäköisesti vain ahdistuu.
Juodako maitoa vai ei siinäpä kysymys.