Kun sinua on alkanut ärsyttää joku kaverisi niin mistä syystä näin?

se, että olisi pitänyt olla aina tavoiettavissa ja puhua päivittäin puhelimessa. Sekin ärsytti, että hän omien "huolestumistensa" kautta moralisoi elämääni ja valintojani. Ja aina kärsi jostakin kriisistä, oikeastaan viikottain. Ja oli usein itkuinen ja huonolla tuulella.



En oikeastaan enää jaksa, vaikka joskus olimme tosi läheisiä ystäviä.

joka loukkaantuu todella herkästi jos hänen mielikseen ei tehdä. Lapsuudessa/nuoruudessa sorruin hänen pompteltavaksi mutta nyt näin aikuisiällä en enää anna niin tehdä. Kova tosin on aina yritys ja esim viestiin vastattuaan "just" tiedän hänen olevan loukkaantunut. Ennen olisin heti pyydellyt anteeksi (vaikka ei olisi anteeksipyydettävää) ja toiminut hänen mielikseen, mutta nykyään en vastaa mitään, siinäkö on loukkaantunut. Ärsyttävää...

joka kuvittelee, että omat valintansa ovat ainoita ja oikeita ja on jatkuvasti pätemässä, neuvomassa milloin mistäkin, vaikka itse oikeastaan on aika säälittävän yksinkertainen omine vahvoine mielipiteineen.



Mukavaa seuraa muuten, mutta sitten kun pääsee vauhtiin niin -ei ole kivaa.

Ja oikeasti hän on itse niin kateellinen, etten uskalla kertoa mitään mukavia asioita omasta elämästäni, kun pelkään hänen suuttuvan. Yleensä hän siis pääsee jotenkin pätemään ja annan hänen päteä, kun en jaksa vastailla tai väitellä tai riidellä :) Tapaamisemme ovat luonnollisesti harventuneet.

se, että olisi pitänyt olla aina tavoiettavissa ja puhua päivittäin puhelimessa. Sekin ärsytti, että hän omien "huolestumistensa" kautta moralisoi elämääni ja valintojani. Ja aina kärsi jostakin kriisistä, oikeastaan viikottain. Ja oli usein itkuinen ja huonolla tuulella.

En oikeastaan enää jaksa, vaikka joskus olimme tosi läheisiä ystäviä.

Minulla on myös tällainen kaveri, joka jatkuvasti soittelee ja on asiat huonosti yms blaablaa.. Ja aivan pienistäa asioista itkee ja valittaa paskaa elämäänsä vaikka suurin osa asioista on täysin itse aiheutettuja ja suurenneltuja. Kerran hän joutui pieneen onnettomuuteen, jonka seurauksena oli sairaalassa tarkkailussa yhden yön. Ja voi kamala sitä säälinkerjuuta kun häns iitä itkien soitti ja kertoi olevansa sairaalassa... Hengissähän tuo kuulosti olevan.

Sama kaveri myös jatrkuvasti kehuu itseään, tosin vain silllin kun on hyvällä tuulella ja asiat kunnossa. Nykyään suurin valituksen syy on ylipaino kun ei voi kävellä kunnolla jalan takia, polvi mennyt paskaksi. joo, kannattaa vasrmaan silti syödä samalla mitalla. Onneks on itsellä lapsi joten sillä verukkeella voi jättää useat puhelut lyhyeen/kokonaan vastaamatta.

Lopuksi, on hän todella mukava ja hauskaa seuraa, en minä muuten jaksaisi kuunnella hänen valituksiaan.

vaikka valmistuu ehkä syksyllä ammattikorkeakoulusta. Korostaa aina kuinka opiskelee ammattiKORKEAkoulussa. (Itsekin opiskelen amk:ssa enkä kyllä näåe siinä mitään sen kummempaa). Eri asia jos oikeasti valmistuisi yliopsitosta niin sitten mielestäni voisi kehuskella olevansa KORKEAKOULUTETTU.



Hänellä on myös kumma tarve kehuskella aina miestensä koulutus/työasioilla. Esim. "Jaakko" saa 20e/tunnilta palkkaa... Niin kun Janne valmitui insinööriksi.



Itse ei ole opiskeluaikana ikinä tehnyt tuntiakaan töitä. Ja sitten jaksaa valittaa että kuinka opiskelijana on köyhää. Plääh.

Hän on aina oikeassa. Hänen lapsensa ovat täydellisiä ja valittaa, jos muut ei ajettele niin. Opekin on huono, koska antaa huonompia arvosanoja kuin pitäisi. Valmentaja tyhmä, kun ei saa peliaikaa. Omasssa ammatissaan niin hyvä ja on vieläpä niin hyvä, että neuvoo muitakin töissään... huah, joskus mietin, miksi viitsin olla edes kaveri´....

Hänellä ei ole autoa ja meillä on. Tämän vuoksi otan hänet usein mukaan kauppaan.



Taas tässä yhdellä viikolla soitti torstaina, että meetkö tänään kauppaan. Sanoin, että menen, mutta vasta klo 19.30.



No sitten klo 19.30 soitin hänelle, että nyt lähden. Hän totesi, että on jo ehtinyt vetää kännit eikä lähde kännissä kauppaan. Ja sitten alkoi taivutella, etten minäkään menisi vaan mentäisiin vasta perjantaina. No mun oli pakko mennä mutta sanoin, etten osta kaikkea ja menen seuraavana päivä eli perjantaina uudelleen.



Seuraavana päivänä sitten soitti mulle klo 15.30 että joko olet kotona ja joko mennään kauppaan. Ja hän tietää oikein hyvin, että työaikani päättyy klo 16. Sanoin, että olen vielä töissä ja sitäpaitsi käyn ensin jäätelöautolla klo 17.30 ja vasta sitten menen kauppaan.



Tämän jälkeen soitti mulle vielä kolmesti, että joko joko...



No sitten päästiin kauppaan, jossa teimme ostoksia tahoillamme. Sitten yhtäkkiä hän soittaa, että meidän on lähdettävä nyt pois, koska hänellä on pakasteita korissa. Sanoin, että mulla on vielä ostokset kesken. Ja taas yritti taivutella jättämään kesken ja tulemaan uudelleen joskus toiste.



Jos minä tarjoan kyydin, niin eikö pitäisi mennä ja lähteä minulle sopivina aikoina?



Eikä tämä ollut mitenkään ensimmäinen kerta.

Hän on aina oikeassa. Hänen lapsensa ovat täydellisiä ja valittaa, jos muut ei ajettele niin. Opekin on huono, koska antaa huonompia arvosanoja kuin pitäisi. Valmentaja tyhmä, kun ei saa peliaikaa. Omasssa ammatissaan niin hyvä ja on vieläpä niin hyvä, että neuvoo muitakin töissään... huah, joskus mietin, miksi viitsin olla edes kaveri´....

Ystäväni pitää itseään jonain"super-äitinä" ja jollain tapaa parempana ja kokeneempana äitinä,koska hällä on niiiiiiiiiiiiiin suuri perhe eli neljä lasta.no huh, onko tuo vielä suurperhe? aika normi mun mielestä. Silti hän ei hoida päivääkään lapsiaan yksi vaan aina on joko miehensä(työtön) kotona ja vielä lisäksi äitinsä pesee heidän pyykit, vaihtaa lakanat,siivoaa,hoitaa lapsia yms. yms. Ja silti tämä ystävä antaa kaikille sellaisen kuvan, että kylläpä hän nyt on aikaansaava ja toimelias kotiäiti, kun saa hoidettua tämän "suurperheensä"! ja ei varmasti kerro totuutta esim. perhekerhoissa,että hoitoapuna on koko ajan mies ja oma äiti vaan ottaa kaiken kunnian itselleen ja myhäilee tyytyväisenä, kun esim. kerhon vetäjät päivittelevät, että onpas sulla puuhaa ja tekemistä näitten lasten kanssa,kyllä pitä nostaa hattua että jaksat hoitaa kaikki! arrrrrrrrrrggggggggghhhhhhhhhhhh!

Asiaa ei muutoin kun oli jotain vailla. Oman aseman ja statuksen korostaminen on idioottimaista. Myöskin mun elämän valintojen ja ratkaisujen arvostelu alkoi tympiä. Joten se oli goodbye ko tyypille.

olen viime aikoina pohtinut usein miksi kaikki kaverisuhteeni ovat tuntuneet väljähtyvän viime aikoina. voi tietysti johtua osittain siitä että kaikilla on pieniä lapsia, mutta uskon että johtuu myös osittain siitä, että näin vanhemmiten (35v) alkaa ihmisissä huonot puolet tulla enemmän esille kun elämä on kiireistä ja stressaavaa eikä voi enää vain pitää hauskaa kavereiden kanssa.



joidenkin kavereiden kanssa on välit etääntyneet siksi että koen heidän pitävän tosi vähän yhteyttä minuun päin ja siksi olen itsekin vähentänyt yhteydenpitoa. tämä taas on aiheuttanut sen että mitä harvemmin tavataan ja soitellaan, sitä vähemmän on puhuttavaa.



sitten on niitä ihmisiä joissa olen kyllästynyt siihen että he ovat aina tulossa meille mutta eivät koskaan kutsu meitä kylään. joo meillä on monta lasta mutta he käyttäytyvät hyvin kylässä enkä ole yökylään meitä tuppaamassakaan mihinkään vaan ihan vaan kahville arkisesti, mutta aina nämä tietyt tyypit vain kutsuvat itsensä meille. kyllästyttää olla aina se joka siivoaa ja tarjoaa.



parin kaverin kanssa on mennyt jopa välit poikki kun ovat tunkeneet meille kylään ilman mitään tuomisia ja odottaneet että vahdin samalla heidän lapsiaan kuin omiani ja tietenkin tarjoan kaikki ateriat. en siis tästä mitään kommentoinut mutta en sit enää viitsinyt pitää yhteyttä varsinkin kun iloisesti olisivat vaan tulleet meille vielä uudestaankin huonosti kasvatettuine lapsineen.



joidenkin kavereiden kanssa ei vaan ole enää mitään yhteistä ja mulla ei oikein löydy enää mitään juteltavaa kaupunkilaisten sinkkujen kanssa kun heidän elämänsä on niin kaukana omastani.



toisaalta olen huomannut senkin että vanhemmiten ei tarvitse niitä kavereita niin paljon enää ja ymmärtää etteivät kaikki ihmissuhteet vaan kestä hautaan asti.

mutta kun selvisi millainen itsekäs, pilalle hemmoteltu, pikku prinsessa onkaan niin alkoi ärsyttää.



Yritti maksattaa muilla kaikki menonsa, asuivat ilmaiseksi omakotitalossa, anoppi hoiti lapset ilmaiseksi ja ruokki vielä kälyn perheen joka päivä, käly nosti kotihoidontuen.

Ostatutti vanhemmillaan kaikki lasten tarvikkeet, mieheni maksoi hänen puhelinlaskun ja auton korjaukset, kinusi vielä mieheltäni rinnakkaiskorttia huoltoaseman luottokortille, siinä vaiheessa pistin stopin sille touhulle. Hitto vie me tienattiin vähemmän kuin kälyn perhe, maksettiin asuntolainaa ja lasten hoitokulut ja vielä ruuatkin ihan itse, ei meillä ollut varaa enää kälyn menoja maksaa. Ja siitäkös käly möllähti.



Rakensimme joku vuosi sitten talon, hirveällä vaivalla saimme jotensakin kohtuu hinnalla tehtyä vaikuttavan näköisen talon. Käly asuu vanhassa talossa, joka on aika epäkäytännöllinen. Joka kerran kun käly käy meillä on hän naama norsun vitulla kun "hyvähän teillä on kotia laittaa kun on uusi talo " jne jne... Meillä oli yli 200.000€ lainaa ja neiti sai ilmaiseksi talon, viddu ottais lainaa ja remppais sen talonsa... Mutta kun se maksaa!!!! Viime talvena tekivät pakosta jotakin remppaa ja hakivat meiltä yli jääneitä rakennustarvikkeita. Ei edes sisällä käynyt. Kysyin mieheltä, että paljonko maksoi niistä tarvikkeista, ei mitään, mutta ei edes kiitosta saatu. ARGGH!



Tämä on sitten ihan murto-osa kaikesta tapahtuneesta. Mutta nyt loppui meidän lypsäminen, lastensa lahjatkin ostan jostain poistomyynneistä tai annan jostain arpajaisista voittamia tavaroita heille.

hän käyttäytyy erittäin poikkeavasti.

Esimerkiksi yhden ystäväni kuulo on alkanut heikentyä ja se ilmenee siten, että hän ei huomaa paiskivansa ovia. Hänellä on sangen kovaääniset keittiön kaappien ovet, ei vaimentimia. Estoton ovien mäiskiminen ärsyttää, kun olen hänen luonaan iltaa viettämässä. Samoin se, kun hän mässyttää syödessään. En usko, että hän huomaaa sitäkään itse.



Oikeastaan annan vain pienten asioiden ärsyttää: lopetan yhteydenpidon, jos jokin iso juttu on pielessä. En esimerkiksi anna käyttää itseäni hyväksi enkä pidä yksipuolisesti yhteyttä kehenkään.

Yksi kaveri on sellainen että tosi usein kun järjestetään että ne tulee kylään tai mennään yhdessä jonnekkin, ei vaan ilmesty ja ei vastaa puhelimeen. Eikä selitä seuraavalla kerralla miksi teki oharit, jos ei erikseen kysy.

joiden kanssa olen vähentänyt tapaamisia reilusti.



- eka tapaus:

on aina myöhässä tapaamisista, 1,5 - 2 tuntia. Esim. ollaan sovittu että käydään yhdessä shoppailemssa ilman lapsia, lähdetään klo 14. Olen sanonut selkeästi että mun on pakko päästä lähtemään siihen kellonaikaan koska kotona takaisin pitää olla 17 (mies sopinut menosta tms.) No ystävä tulee pimputtelemaan ovikelloa klo 16, jolloin ei enää kannata lähteä kun kauppakeskukseen on 20min matka, eli ehtisimme olla shoppailemassa 20min.



- toinen tapaus:



Kun tutustuu, on niin empaattisen ja ymmärtäväisen oloinen tapaus, kiinnostunut elämästäsi jne. Myötäilee lähes kaikkea mitä sanoo. Myöhemmin selviää, että oikeasti onkin vain helvetin utelias ja haluaa kuulla KAIKEN elämääsi kuuluvan vain juorutakseen sen eteenpäin, maustettuna omilla hatusta vetämillään lisäkäänteillä. Valehtelee pokkana, esim. mies joi lauantaina saunan jälkeen 1 oluen, tämän tutun puheissa keittiön tiskipöytä oli täynnä tyhjiä kaljapulloja.



Tai lapsi niin pahassa mahataudissa, että joutui osastolle tiputukseen (vesiripulia, kymmeniä oksennuksia päivässä). Tutun puheissa lapsen silmiinpistävä laihtuminen johtui siitä että perheessä ei anneta ruokaa.



Kakkostapaukseen katkaisin välini kokonaan.

Myöhästely: Ymmärrän että aina ei voi toimia kellontarkasti ja yllätyksiäkin tulee, mutta kun joku on AINA myöhässä sovitusta ajasta, alkaa nyppiä.



Besserwisseröinti ja mustavalkoisuus; Kun hän meni naimisiin, pitäisi minunkin miehineni mennä. Kun erosi, meidänkin kannattaisi harkita eroa. Kun tuli raskaaksi, oli varma että että mekin haluamme vielä yhden lapsen (hopi hopi, kello käy ja ikääkin tulee). Toisin sanoen hän elää elämäänsä kuten kuuluu, ja minun pitäisi tehdä samoin. Antaa erittäin suoria neuvoja kaikille ystävilleen, miten tulisi elää. Ei arkaile sanoa mielipidettään, eikä kaunsitele asioita, vaan on ylpeä sitä että sanoo, niinkuin asiat ovat.



Yhteydenpito. Tai enemmänkin pitämättömyys. Puhuu kyllä innoissaan tunnin, jos soitan, mutta ei koskaa soita minulle.

on jostain syystä alkanut matkia minua viimeisen parin vuoden aikana. Ostin uuden puhelimen, melko kalliin. Hänen mielestään se oli turhake, mutta muutaman viikon päästä kun näimme hän oli ostanut samanlaisen ja vielä maksanut siitä paljon enemmän kuin minä omastani (tiesi kyllä mitä maksoin puhelimestani). Ostin (minulle) uuden auton ja muutaman kuukauden kuluttua hänen pihallaan oli samanlainen. Vaatetustyylimme oli ennen aivan erilainen, nykyään hän pukeutuu samaan tyyliin kuin minä (pukeutui ennen jakkupukuihin yms., minä kuljen farkuissa ja huppareissa, nykyään hänkin kulkee vaikka on edustustehtävissä töissä, minulla on töissä työvaatteen, joten työmatkani voin kulkea vaikka jätesäkissä). Tässä vain muutama esimerkki. Jostain syystä hän on myös alkanut kehuskelemaan rahoillaan, tienaa hiukan paremmin kuin minä ja sillä kehuskelee ja joka kerta muistaa kertoa miten menee pyytämään palkankorotusta taas. En todellakaan tiedä mikä tähän on hänet ajanut, ennen en ainakaan huomannut mitään matkimista eikä rahoista tällälailla puhuttu. En edes tiedä tiedostaako hän matkivansa minua. Ja olemme kyllä edelleen ystäviä- asia ei minua ihan niin paljon ärsytä (vielä) että laittaisin välit poikki.

joka kuvittelee, että omat valintansa ovat ainoita ja oikeita ja on jatkuvasti pätemässä, neuvomassa milloin mistäkin, vaikka itse oikeastaan on aika säälittävän yksinkertainen omine vahvoine mielipiteineen.

Mukavaa seuraa muuten, mutta sitten kun pääsee vauhtiin niin -ei ole kivaa.

Ja oikeasti hän on itse niin kateellinen, etten uskalla kertoa mitään mukavia asioita omasta elämästäni, kun pelkään hänen suuttuvan. Yleensä hän siis pääsee jotenkin pätemään ja annan hänen päteä, kun en jaksa vastailla tai väitellä tai riidellä :) Tapaamisemme ovat luonnollisesti harventuneet.

Hän saa sanoa ja haukkua toisia kuinka paljon vaan ja kenenkään ei pitäisi siitä loukkaantua, kun kaikkien pitäisi kestää kuulla myös negatiiviset jutut itsestään ettei tarvitse paskaa puhua selän takana.. Noh,meneppä hänelle sanomaan jotain negatiivista niin on muuten oksat pois :D Ei näe kuin oman navan..

Se on ärsyttävää, kun kaveri ei ota itse yhteyttä. Mulla on mm. lapsuudenkotikaupungissa muutama kaveri, joita tapaan aina sillä suunnalla ollessa. Tietysti silloin se olen mä, joka tekstaan ja kysyn, että käykö. Mutta se, ettei ikinä ite laita mitään viestiä ja kysy, että mitä kuuluu.

Toinen tapaus on sellainen, että jos ne kutsuu tekstarilla kylään perjantaiksi, niin vastausta ei kuulu tai se on, että "mietitään". Sitten viesti voi tulla milloin tahansa, mutta yleensä joko perjantaina klo 18, et nyt me sit lähdetään tulemaan tai sit ei kuulu mitään ja myöhemmin vain tokaistaan ,että ei sitten tultu. Ärsyttävää, kun ite tykkäisi mm. leipoa vieraille. Argh.