Hankala isoäiti
Hei,
toivottavasti viestini ei ole liian suorasukainen, mutta minulla on aika hankala äiti. Hän on kyllä ollut hyvä Mummo lapsilleni, mutta minua hän kohtelee ajoittain aika törkeästi. Hänen ilkeät kommenttinsa satuttavat minua joskus pahastikin. Ehkä hän on vain ajattelematon, mutta hän kommentoi minua/lastenhoitotaitoani ym. myös ulkopuolisille välillä todella negatiiviseen sävyyn. Sitten yritän puolitutuille jotakin soperrella tyyliin, että kyllä meillä hyvin lapsista pidetään hyvää huolta ym. Ja, että kyllä äiti hyvin jaksaa, kun tulee kommenttia äidiltäni, että ei jaksa hoitaa lapsiaa. Tällaiset kommentit on ihan puppua ja tuntuvat pahalta. Hoidan lapseni hyvin ja rakastan heitä todella paljon, eikä jaksamisessani ole mitään vikaa. Olen virkeä ja huolehtivainen ja samoin ovat lapseni; virkeitä ja puuhakkaita. Eivät nämä kommentit tuohon rajoitu. Sieltä saattaa tulla mitä ivaavampia kommentteja minusta henkilönä, ja on vaikea pehmentää sellaisia kommentteja. Nyt toivon lisää lapsia ja äitini ilmoitti, että jos lapsia tulee lisää niin hän ei enää tule kylään. Hiljaa mielessäni huokaisin helpotuksesta ja toivoin, että hän todella pitää tuon lupauksen, niin vaikeaa häntä on kohdata. Aina kun hän tulee kylään saa olla varpaisillaan, että millaisella tuulella hän on. Jos Mummo on yhtään väsynyt, en säästy hänen ivaltaan. Toisinaan menee ihan hyvin ja hän kohtelee minua kuin toista ihmistä, mutta aina pelottaa, että milloin se solvaus alkaa. Aika ilkeä ihminen, mutta minulle kuitenkin niin rakas, onhan hän minun äitini.
Kommentit (2)
Olen pahoillani puolestasi, että joudut kokemaan tuollaista. Ymmmärrän mielentilasi, sillä minulla on samanlainen tilanne, kiusaajana on vain anoppi. Hänen ilkeilyt, vihjailut, syyttelyt ja toisille ihmisille minusta pahan puhuminen satuttaa. Tätä on nyt jatkunut kohta kaksi vuotta. Aikaisemmin pystyimme tulemaan ihan hyvinkin toimeen, mutta saimme mieheni kansa lapsen, niin suhtautuminen minuun muuttui. Sen jälkeen olen saanut osakseni suoranaista piruilua. Olen miettinyt mitä niin pahaa olen tehnyt ansaitakseni tälläista käytöstä, pyytäisin mielelläni anteeksi jotta saisin tilanteen rauhoitteua, ihan lapsenkin vuoksi! Kysyinkin, mutta selkeää vastausta en saanut. Hän vain kehui olevansa hyvä ihminen, mutta samaan hengenvetoon haukkui, kuinka minä siivoan omassa kodissani..Minä kun tykkään siivota.
Minä olen valvonut öitä ja itkenyt, mutta nyt ei enää jaksa toista poskea kääntää. Raja tuli vastaan.
Nyt tilanne on se, että mieheni suuttui ja käski häntä lopettamaan sekä yhteydenotot perheeseemme tehdään vain mieheni kautta. Silti pahat sanat ja teot ei poistu mielestä, tänäänkin olen itkenyt pahoja sanoja.
Toivon sinulle voimaa ja jaksamista! Kenenkään ei tarvitse kuunnella haukkumista omassa kodissa, joten voit pyytää äitiäsi poistumaan. Lapset kuulevat mummon jutut, joten heitä tilanne ihmetyttää ja varmasti satuttaa! Mummous tulisi olla lahja, ei oikeus puuttua toisten elämään taikka kiusata.
Äiti-tytär -suhde on usein eräs elämän kimuranteimmista suhteista. Ja kuten kerroit, ei se muutu välttämättä edes silloin, kun tyttärestä tulee äiti.
Mutta tässäkin muistutan monessa paikassa ilmennyttä sanaa RAJA. Sinun ei tarvitse, etkä saa sietää suoranaista solvausta tai loukkausta.
Joskus on vaikea mieltää, mikä on tavallista elämään kuuluvaa riitelyä ja mikä solvaamista. Noin nyrkkisääntönä minulle tulee mieleen, että normaali riita on sellaista, missä molemmille yhteisessä asiassa tasa-arvoisesti riidellään - otetaan nyt vaikka esimerkki, jossa toinen tahtoo mennä viikonloppuna mökille ja toinen taas olla kotona. Tässä on yhteinen teema (mitä tehdään viikonloppuna) ja molemmilla on yhtäläinen, tasaveroinen oikeus puhua. Puhutaan mökistä tai kodista, mutta ei satuteta toisen persoonaa!
Mutta loukkaus on sellainen, jossa toinen henkilö hyökkää, loukkaa, astuu kunnioituksen reviirin yli ja siten kajoaa persoonaan. Näitä rajanylityksiä ei tule sallia.
Et oikein kertonut, miten olet asiaa äitisi kanssa elämän varrella käsitellyt.
Ehdotan, että seuraavan kerran kun hän sanoo sinulle jotain, joka loukkaa sinua, sanot sen ihan selkeästi. Äiti, tuo pahoitti mieleni ja loukkasi. En salli, että puhut minulle tuohon sävyyn.
Mitä luulet, että siitä seuraisi? Jos et ole niin koskaan tehnyt, arvelen, että äitisi menee tolaltaan ja suuttuu. Mutta samalla hän tajuaa, ettei voikaan kohdella sinua enää miten tahansa. Sinä puolustat itseäsi ja nykyistä perhettäsi.
Rakkauden vuoro on alkaa oikeastaan vasta sitten, kun kumpikin kunnioittaa toistaan, eikö niin? Rakkaus ei saa olla mielivaltaista, vaan siihen pitää voida luottaa.
Miltä kuulostaa?
terveisin diakoni Meiju
Vantaan seurakunnat