Mikä on hirveintä/piinallisinta vanhempainilloissa?
Kommentit (53)
Vanhempainyhdistyksen kokoukseen en mene koskaan, siellä saattaa joutua vahingossa johonkin luottamustehtävään ja siellä on aina ne muutamat telaketjuvanhemmat ajamassa omia ideoitaan muiden mielipiteistä piittaamatta. Mulla onkin aina sopivasti iltavuoro silloin.
Opettajien yhteisesti järjestämään vanhempainiltaan ei pidä mennä, jos on pyydetty pappi pitämään esitelmää jostain aiheesta. Se on niin-maan-perheellisen-hiidaastaaa-ja-harrasta-kidutusta. Sisältää ryhmäpuuhastelua.
Oman luokan vanhempainiltaan voi mennä, tosin sillä varauksella, että voi joutua johonkin ryhmäpuuhasteluun. Sen nyt jotenkin kestää, kun on edes vähän tuttuja paikalla.
Vanhempainvartit on parhaita, lyhyt ja ytimekäs.
Päiväkodin vanhempainilloissa pahinta on se sisällötön jeesustelu: "rajoja ja rakkautta". Se ei tarkoita mitään, koska se tarkoittaa joka ikiselle ihmiselle jotain vähän erilaista, koska joka ikinen ihminen mieltää ne soveliaat rajat ja soveliaat rakkaudenosoitukset vähän eri tavalla. Ja sitten siinä pari tuntia hymistellään miten rajoja ja rakkautta tarvitaan.
Päiväkodin vanhempainilloissa pahinta on se sisällötön jeesustelu: "rajoja ja rakkautta". Se ei tarkoita mitään, koska se tarkoittaa joka ikiselle ihmiselle jotain vähän erilaista, koska joka ikinen ihminen mieltää ne soveliaat rajat ja soveliaat rakkaudenosoitukset vähän eri tavalla. Ja sitten siinä pari tuntia hymistellään miten rajoja ja rakkautta tarvitaan.
lapsia ei ole enää koulussa, mutta opettajana voin sanoa, että rasittavimpia ovat vanhemmat, jotka ottavat puheenvuoron ja kertovat oman lapsensa koulunkäynnistä kaikkien vanhempien läsnäollessa. Tällöin en voi ottaa kantaa juuri hänen lapsensa asioihin, koska minulla on vaitiolovelvollisuus, ja kaikki muut vanhemmat istuvat samassa tilassa. Usein tuo vanhempi sitten kertookin lapsensa vahvuuksista ja kaikki joutuvat kuuntelemaan vain häntä. Yleinen tapaaminen on tarkoitettu yleisiä koulun asioita varten, vanhempainvartit yksittäisen lapsen asioille.
eräs siellä puhui vaan lapsen asioita suunapäänä ja muutenkin kokoajan äänessä. (hohhoijaa)
Päiväkodin vanhempainilloissa pahinta on se sisällötön jeesustelu: "rajoja ja rakkautta". Se ei tarkoita mitään, koska se tarkoittaa joka ikiselle ihmiselle jotain vähän erilaista, koska joka ikinen ihminen mieltää ne soveliaat rajat ja soveliaat rakkaudenosoitukset vähän eri tavalla. Ja sitten siinä pari tuntia hymistellään miten rajoja ja rakkautta tarvitaan.
Niinpä. Ihan kuin vanhemmat, jotka eivät siihen mennessä ole oppineet lapsiaan kasvattamaan (rakkaudella ja rajoilla), oppisivat sitä siellä vanhempainillassa. Mua ärsyttää sellainen "piilokoulutus" vanhemmuuteen, koska a) suurin osa ei sellaista tarvitse, vaan ovat ihan tavallisia ok vanhempia ja b) ne jotka sitä tarvitsisivat eivät ole paikalla tai yksi vanhempainilta ei todellakaan auta tilannetta pelastamaan.
lapsia ei ole enää koulussa, mutta opettajana voin sanoa, että rasittavimpia ovat vanhemmat, jotka ottavat puheenvuoron ja kertovat oman lapsensa koulunkäynnistä kaikkien vanhempien läsnäollessa. Tällöin en voi ottaa kantaa juuri hänen lapsensa asioihin, koska minulla on vaitiolovelvollisuus, ja kaikki muut vanhemmat istuvat samassa tilassa. Usein tuo vanhempi sitten kertookin lapsensa vahvuuksista ja kaikki joutuvat kuuntelemaan vain häntä. Yleinen tapaaminen on tarkoitettu yleisiä koulun asioita varten, vanhempainvartit yksittäisen lapsen asioille.
Jossa ope voi tahdikkaasti palauttaa oman lapsensa asioista avautuvan vanhemman maan pinnalle ja muistuttaa, ettei vanhempainilta ole oikea foorumi kyseisen asian esille ottamiselle?
ihan hirveästi. Ja pahempaa vielä jos joutuu kertomaan jotain tekohauskaa lapsestaan. HRRRrr..
olin 27v juuri valmistunut kielten ope, elämäni ensimmäinen vanhempainilta työsuhteen ekana syksynä (olin 8. luokan luokanvalvoja). Vanhempainillan jälkeen yksi vanhemmista haluaa jutella, kysee ohjeita ja neuvoja kasvatukseen (miten saan pojan pois tietokoneelta/tv:n äärestä/nukkumaan/syömään).
Nykyisin ei tekisi tiukkaa vastata moisiin, mutta silloin tilanne tuntui hankalalta.
En sen sijaan voi sietää ryhmätöitä, joissa pohditaan esim. koulun arvoja. Ryhmätyöskentelyä saa harjoittaa ihan tarpeeksi töissäkin.
Apua, onneksi olen itse välttynyt niiltä ,vaikka jo kaksi lasta on ollut useamman vuoden koululaisia.
Ärsyttävintä on se, että tilaisuus venyy ja venyy - korkeintaan tunnin saisi kestää. Ei kukaan jaksa työpäivän päälle istua tuntitolkulla siellä. Seuraavaksi ärsyttävimpiä ovat nämä "minä-ja-minun-nicopetteri"-vanhemmat, jotka jo heti alussa tonkivat lapsensa pulpetin ja suureen ääneen kertovat mitä kivaa sieltä löytyy ja sitten tilaisuuden lopuksi kuunteluttavat muilla näitä sankaritarinoita omasta ihmelapsestaan.
todella antoisaa ja kiinnostavaa, kun saa tutustua toisiin ja opettajaan ja kuunnella koulun kuulumisia.
Niitä pitäisi olla kaksi lukuvuodessa.
se kestäisi liian vähän aikaa ja opettaja vain nopeasti sanoisi asiansa ja lähdettäisiin pois. Tulisi ajatelleeksi, että tuo ope vaan halusi päästä nopeasti kotiin ja ei välitä vähääkään oppilaista.
vanhempainillasta pitäisi selvitä alle kolmen tunnin. Ihmettelen. Oletteko AHDH-aikuisia? Eikö lapsenne kiinnosta teitä sen enempää. Kyllä nyt luulisi sen verran työpäivän jälkeen jasavan, että muutaman tunnin jasaa lapsen asioista kuunnella.
Olisi hyvä, että vaikka kuukausittain järjestettäisiin vanhempainilta. Siinä tutustuisi hyvin toisiin vanhempiin ja opettajalta saisi vinkkejä, missä mennään ja miten tukea lasta.
Eikö lapsenne kiinnosta teitä sen enempää. Kyllä nyt luulisi sen verran työpäivän jälkeen jasavan, että muutaman tunnin jasaa lapsen asioista kuunnella.
Vanhempainillat alkavat yleensä klo 18. Jos koululla vietettäisiin 3 t olisimme kotona 21 jälkeen. Lapset olisivat yksin siis koko illan ja iltatoimien tekokin luultavasti aloitettaisiin vasta vanhempien kotiintulon jälkeen. Nukkumaanmeno menisi siis varsin myöhäiseksi.
Päiväkodin vanhempainilta loppui kerran vasta reilusti iltakahdeksan jälkeen. Olin vielä kävellen liikkeellä, joten kotiin pääsin vasta puoli ysin jälkeen, jolloin lapsi oli jo isänsä kanssa nukkumassa. Siinä vanhempainillassa muuten tehtiin niitä kaikkien inhoamia ryhmätöitä pk:n arvoista..
Yksi ainoa lapsi.
Äiti on natsi, joka mielestään tietää Ainoan Oikean Tavan Kasvattaa ja isä on opettaja (opettaa aikuisia), joka ei voi käsittää Miten Joku Ei Saa Pidettyä Auktoriteettia, kun hänkin saa. Hänellä noin 10 hengen ryhmä aikuisia englannin naisopiskelijoita, lapsen luokassa 25 tokaluokkalaista, poikaenemmistö...
vanhemmat jotka kertovat suureen ääneen koko ajan lapsensa asioista antamatta muille vuoroa. Tai vielä pahempaa, kertovat omista asioistaan! Minusta vanhempainiltojen tarkoitus on saada yhteistä tietoa opettajalta luokan asioista.
En ole vielä pitänyt tämän syksyn vanhempainiltaa omille kakkosluokkani vanhemmille. Luin sen vuoksi mielenkiinnolla, mitä tähän ketjuun on vastattu. En ole koskaan teettänyt ryhmätöitä. Vanhempainillan pitäminen on mielestäni äärettömän vaikeaa. Yleensä vanhemmat ovat niin jäykkiä ja varautuneen oloisia, ettei auta vaikka kuinka itse olisi rento ja välttäisi kaikkia kiellettyjä kasvatustieteen termejä jne. Kukaan ei puhu eikä naura, minua vain katsotaan ja istutaan paikallaan. Olen pyrkinyt myös välttämään aikuisten istuttamista oppilaiden pulpetteihin, joten usein meillä on tuolit kaaressa ja piirissä. Ei sekään oikein auta asiaa. Viimeksi en enää viitsinyt siirrellä tuoleja ja vanhemmat olivat sitten oman lapsensa pulpetin ääressä. Omat vanhempainiltani eivät yleensä kestää kuin vajaan tunnin, se on mielestäni avian sopiva aika. Mutta se mitä tosiaan toivoisin olisi keskustelu tai edes pari kommenttia johonkin väliin. Tuntuu todella vaivaannuttavalta kertoa asia toisensa perään, kun muut vaan kuuntelevat. Minusta ainakin osittain tuntuu, ettei kuuntelijoita silloin oikein edes kiinnosta. Antakaa lisää ideoita! terv. tokaluokan ope
Jos joku on suuna päänä jatkuvasti, niin opettajan pitää keskeyttää kuuluvalla äänellä: "Nyt keskustelemme asiasta xxx", että hölöttäjä vaikenee. Muuten koko ilta menee turhaan.
Jopa esittäytymiskierrokset on mulle liikaa. Mä en kertakaikkiaan voi käydä vanhempainilloissa, kun pelkään niin näitä tilanteita. Mulle riittäisi ihan ne kalvosulkeiset.