Lue keskustelun säännöt.
Mikä on hirveintä/piinallisinta vanhempainilloissa?
Kommentit (53)
Opettaja kertoo koulun käytänteistä ja luokan asioista, mutta kukaan muu ei puhua pukahda ollenkaan. Sitten opettaja odottelee ikuisuuksia niitä kysymyksiä. Piinallista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsia ei ole enää koulussa, mutta opettajana voin sanoa, että rasittavimpia ovat vanhemmat, jotka ottavat puheenvuoron ja kertovat oman lapsensa koulunkäynnistä kaikkien vanhempien läsnäollessa. Tällöin en voi ottaa kantaa juuri hänen lapsensa asioihin, koska minulla on vaitiolovelvollisuus, ja kaikki muut vanhemmat istuvat samassa tilassa. Usein tuo vanhempi sitten kertookin lapsensa vahvuuksista ja kaikki joutuvat kuuntelemaan vain häntä. Yleinen tapaaminen on tarkoitettu yleisiä koulun asioita varten, vanhempainvartit yksittäisen lapsen asioille.
joutuu pähkäilee jotain juttua.Sitten jonkun pitää siitä ryhmästä vielä esittää se.Mulle tulee noissa hirvee paniikki, kun en tykkää esiintyä todellakaan siinä luokan edessä. Onneksi vaan kerran on ollut tälläinen, toivottavasti nyt seuraavasssa v:illassa ei tollasta olis!!!
vanhempainyhdistyksen kokouksiin. Joskus on ollut innokkaita menijöitä tai edellisen vuoden ollut on jatkanut, mutta yleensä se on kiusallista.
on yksi ope-äiti joka kertoo pikkutarkasti oman Tiinansa asioista, kyllä on kamalaa kuunnella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiallinen lyhyt esittelykierros on parempi kuin villankarullan heittely vanhemmalta toiselle.
että, kun meillä on ne seitsemän lasta, niin aina meillä on ennenkin tehty näin, ja on se nyt kumma jos tällä kertaa ei voida tällä luokalla ihan eri asioiden kanssa tehdä aivan samalla tavalla...
Voi sitä myötähäpeän määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät Pertti-Einon asiat kiinnosta muita.
Ja yhtä piinallista on se, ettei kukaan vanhemmista sano tai kysy mitään. Eikä vastaa kun kysytään. Itse olen aika ekstrovertti ja kyselen ihmisiltä vanhempana mielipiteitä monistakin asioista, niin ei jumaliste tuu vastausta. Pelkkää hyminää ja nyökytystä.
Silmät pyöreinä katsotaan, kun joku uskaltaa sanoa ääneen, millaisia vaikutuksia luokan heikolla yhteishengellä on tyttöjen keskinäisiin suhteisiin. Ai jaa... Oho. Ei kommentteja. Ope yrittää lypsää lisää. Ei kommentteja.
Ei kukaan sano juuta ei jaata aletaanko keräämään luokkaretkeen rahaa vai ei.. joo joo, nyökytellään ja kun lupaudun organisaattoriksi, joo joo.. mutta siihen se jää. Perkule! Antaa olla sitten, pitäkää peukut peffassanne, mutta meidän lapset ei sit lähde retkelle!
Mä olen itse varmaan muiden vanhempien painajainen, mutta mä koen tän näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kai sitä olisi jotain sellaista kysyttävää, joka saattaisi kiinnostaa muitakin.
Ja jos jotain kysytään, niin ihmisten pitäisi vastata. Mistä sitä muuten tietää, haluavatko ne muut maksaa retkistä/luokkaretkestä/järjestää jotain luokan yhteisiä tapahtumia.
Lisäksi (yleensä) isät, jotka kysyvät käsittämättömän tyhmiä (milläs luokalla nää lapset nyt onkaan, pitääkö kouluruuasta maksaa jne.) Vanhemmat, jotka alkavat puhua omiaan, eikä opettajalla ole kanttia keskeyttää. Siinä me muut kärsitään ja katsotaan minuuttiviisarin liikkumista, kun jotkut puhuvat tär-keis-tä asioista, jotka eivät 1. liity käsiteltävään asiaan millään tavoin 2. kiinnosta ketään, paitsi ehkä naapurin Mirkkua, jonka kanssa tulee muutenkin juoruttua joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaja kertoo koulun käytänteistä ja luokan asioista, mutta kukaan muu ei puhua pukahda ollenkaan. Sitten opettaja odottelee ikuisuuksia niitä kysymyksiä. Piinallista!
ja tilaisuus venyy ja venyy ja paukkuu...
kaikki haluais oikeasti jo kotiin.
eivät Pertti-Einon asiat kiinnosta muita.
Ja yhtä piinallista on se, ettei kukaan vanhemmista sano tai kysy mitään. Eikä vastaa kun kysytään. Itse olen aika ekstrovertti ja kyselen ihmisiltä vanhempana mielipiteitä monistakin asioista, niin ei jumaliste tuu vastausta. Pelkkää hyminää ja nyökytystä.
Silmät pyöreinä katsotaan, kun joku uskaltaa sanoa ääneen, millaisia vaikutuksia luokan heikolla yhteishengellä on tyttöjen keskinäisiin suhteisiin. Ai jaa... Oho. Ei kommentteja. Ope yrittää lypsää lisää. Ei kommentteja.
Ei kukaan sano juuta ei jaata aletaanko keräämään luokkaretkeen rahaa vai ei.. joo joo, nyökytellään ja kun lupaudun organisaattoriksi, joo joo.. mutta siihen se jää. Perkule! Antaa olla sitten, pitäkää peukut peffassanne, mutta meidän lapset ei sit lähde retkelle!
Mä olen itse varmaan muiden vanhempien painajainen, mutta mä koen tän näin.
Kun on monta vuotta kuunnellut ne samat litaniat, niin sitä haluaa vaan mahdollisimman pian pois. On kiva nähdä ope joo ja muita vanhempiakin, mutta ne keskustelut on aina vähän väkinäisiä eikä vain jaksa työpäivän jälkeen olla enää hirveän aktiivinen ja keskusteleva, kun on tehnyt sitä koko päivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..ja puhutaan muutenkin kuin lapsille. Tahti on kuin hidastetusta filmistä verrattuna siihen, miten asiat käydään esim töissä läpi palavereissa. En tiedä käykö jotkut sitten niiin hitaalla, mutta ainakin oma kapasiteetti kykenisi ottamaan vastaan ja käsittelemään niinkin simppelit asiat aika nopeaan tahtiin. Etenkin kun niitä samoja jauhetaan joka vuosi.
vaikka tutustumisleikki, jaiks. Nopea tavallinen esittelykierros on fine ja riittävä.
Ja siellä oli yksi mamma joka ei hetkeäkään osannut istua paikoillaan. Liikkui ja mumisi, köhi tai teki ihan mitä tahansa muuta kuin kuunteli rauhassa. Ei muuten mutta istui mun vieressä.
Sitten siellä oli yksi äiti joka koko aika puhui Jessicastaan, meinas hermo mennä. Arvosteli opettajia ja kyseenalaisti koko aika asioita vaikka me muut oltiin siinä ihan hiljaa ja tyytyväisiä.
Perusjutut voi mahdollisimma pitkälti jakaa vanhemmille paperilla, ei tarvitse tavata niitä koulun arkirutiineita yhdessä vuodesta toiseen.
Opettaja esittäytyy, kertoo jotain kaikkein tärkeimpiä juttuja, vanhemmat voi esittäytyä myös niin että tietää kuka on kenenkin äiti/isä (mutta ei kengännumeroa ja lempiruokaa), ja sitten kotiin. Vanhempainillan ideaalikesto on 30 min, kolme varttia menee, tunti on kidutusta.
Kärsin paniikkihäiriöstä, ja opettelen jonkun litanian, jota uskon kysyttävän.Viimeksi vanhempainillassa kysyttiin vain oma nimi, ja kenen äiti/isä on ? Mutta minä olin tietenkin varautunut muuhun, ja esittelin itseni ulkoaopetellun kaavan mukaan: Olen se ja se, lapseni on se, perheeseen kuuluu myös isä ja sisko, työskentelen siellä ja siellä.Ja tajusin vasta ladeltuani koko litanian, ihmisten hölmistyneistä ilmeistä...
Perusjutut voi mahdollisimma pitkälti jakaa vanhemmille paperilla, ei tarvitse tavata niitä koulun arkirutiineita yhdessä vuodesta toiseen.
Opettaja esittäytyy, kertoo jotain kaikkein tärkeimpiä juttuja, vanhemmat voi esittäytyä myös niin että tietää kuka on kenenkin äiti/isä (mutta ei kengännumeroa ja lempiruokaa), ja sitten kotiin. Vanhempainillan ideaalikesto on 30 min, kolme varttia menee, tunti on kidutusta.
Just näin. Meilläpä kesti vanhempainilta päiväkodissa kaksi tuntia! Jokaikinen trivaali asia käytiin huolellisesti perustellen läpi.
eivät Pertti-Einon asiat kiinnosta muita.