Lue keskustelun säännöt.
Mikä on hirveintä/piinallisinta vanhempainilloissa?
Kommentit (53)
itsestäänselvyyksien lateleminen, pitkät paasaukset, teennäisyys sekä opettajaa että muita vanhempia kohtaan. Pahinta mitä olen yhden lapsen vanhempainillassa tehnyt niin ryhmätyö! Piti pohtia jotain toiveita tulevalle vuodelle tai jotain, kiva siinä sitten tuntemattomien ihmisten kanssa vääntää. Hirveää.
Haluaisin sen sijaan kiertää paikkoja, moikata kaikki työntekijät ja rupatella mukavia.
Eli asialliset tiedot lyhyesti ja ytimekkäästi ja persoonallisuutta peliin, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi hyvä, että vaikka kuukausittain järjestettäisiin vanhempainilta. Siinä tutustuisi hyvin toisiin vanhempiin ja opettajalta saisi vinkkejä, missä mennään ja miten tukea lasta.
Et pärjää ilman auktoriteetteja? Aivan hirveä ehdotus. Etkö pysty keskustelemaan koulunkäynnistä puolisosi ja lapsesi kanssa? Miksi koko luokan vanhemmat pitää rahdata kouluun sitä varten?
Voi luoja, toivottavasti kukaan lapsistani ei ole samalla luokalla sinun jälkikasvusi kanssa.
syksynä tokaluokan vanhempainillassa luokanope alkoi esitellä kirjoja ja miten niitä käydään läpi. Siis miten aukeama käydään tunnilla läpi, mitä sitten tehdään jne. Sama jokaisen oppiaineen kohdalla. Meinasi oikeasti jo alkaa hermot kiristyä. Mitään varsinaista asiaa ei käyty läpi. Yhden pojan äiti yritti aloittaa keskustelua kiusaamisesta, jota luokalla oli ollut, mutta opettaja sivuutti aiheen. Ei kai ollut varautunut siihen. Ensi viikolla taas pitäisi mennä kuuntelemaan tämän vuoden epistolaa. Se yleisesti ärsyttää meidän koululla, kun vanhempainilta on koko koulun osalta samana iltana. Ensin yhteinen koko koulun osuus, jonka jälkeen siirrytään luokkiin. Meillä on kolme alakoululaista, joten vaikka molemmat vanhemmat pääsisi koululle, niin joku luokka jää väliin. Arvotaan sitten se vähiten ongelmia aiheuttava lapsi ja sen vanhempainilta jää pakosta väliin. Tästä on useampi vanhempi kritisoinut, mutta tuloksetta.
Lasten väliset suhteet ovat tärkeä aihe.
Yh:t jotka yrittävät iskeä minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotain viinaa ja puhuivat vain keskenään, joku niistä laittoi sitten kännykästään soimaan musiikkia ja lauloi mukana voi että meitä muita hävetti ja toiset siinä ryhmässä nauroivat ääneen, vitsailivat kokoajan miten jonkun lapsi on kuulemma vähän yksinkertainen onneksi se ei ollut siinä luokassa es se poika loppujenlopuksi, opettajakin oikein sanoi että on oikein mukavaa kun löytyy näin samanlaisia vanhempia kuin hän on, sitä me arvuuteltiin että mitähän tarkoitti.
Sellaiset ihmiset, jotka tekevät tikusta asiaa ja hidastavat muiden asioiden käsittelyä päästäkseen ääneen (ja usein kertomaan omasta lapsestaan).
Olkaa vain onnellisia te, joiden ongelmana on vanhempien suomalainen ujous joka ilmenee tuppisuisuutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vielä pitänyt tämän syksyn vanhempainiltaa omille kakkosluokkani vanhemmille. Luin sen vuoksi mielenkiinnolla, mitä tähän ketjuun on vastattu. En ole koskaan teettänyt ryhmätöitä. Vanhempainillan pitäminen on mielestäni äärettömän vaikeaa. Yleensä vanhemmat ovat niin jäykkiä ja varautuneen oloisia, ettei auta vaikka kuinka itse olisi rento ja välttäisi kaikkia kiellettyjä kasvatustieteen termejä jne. Kukaan ei puhu eikä naura, minua vain katsotaan ja istutaan paikallaan. Olen pyrkinyt myös välttämään aikuisten istuttamista oppilaiden pulpetteihin, joten usein meillä on tuolit kaaressa ja piirissä. Ei sekään oikein auta asiaa. Viimeksi en enää viitsinyt siirrellä tuoleja ja vanhemmat olivat sitten oman lapsensa pulpetin ääressä. Omat vanhempainiltani eivät yleensä kestää kuin vajaan tunnin, se on mielestäni avian sopiva aika. Mutta se mitä tosiaan toivoisin olisi keskustelu tai edes pari kommenttia johonkin väliin. Tuntuu todella vaivaannuttavalta kertoa asia toisensa perään, kun muut vaan kuuntelevat. Minusta ainakin osittain tuntuu, ettei kuuntelijoita silloin oikein edes kiinnosta. Antakaa lisää ideoita! terv. tokaluokan ope
Ymmärrän näkökantasi. Pidän itse koulutuksia yrityksissä ja joskus törmää samaan ilmiöön. Se ei ole kivaa silloin tilaisuuden vetäjälle. Uskon kuitenkin, että jos olisi jotain oikeasti kommentoitavaa tai kysyttävää, joku vanhemmista niin tekisi. Useinkaan vanhempainilloissa ei vain ole sen kummempia asioita, joita tekisi mieli erityisesti kommentoida. Joka vuosi lähinnä kerrataan samat asiat. Jos on vain simppeli lista asioista, miten koulussa toimitaan jne. niin ei siitä minusta tarvitse mitään hedelmällistä keskustelua saada aikaiseksi. Onhan se kivaa, jos keskustelua luontevasti syntyy, mutta en mä myöskään ymmärrä tätä nykyajan vuorovaikutteisuuden ja keskustelun pakkoa. Jotkut tilaisuudet on ihan hyväkin vetää tehokkaasti niin, että yksi kertoo ja muut kuuntelee. Asiasta riippuen sitten voi kysyä mielipiteitäkin, mutta ellei niitä ole tai ketään kiinnosta Keskustella, niin ei se maata kaada. Tsemppiä vain teille opettajille :) Sama meininki on aika usein monissa muissakin palavereissa muualla työelämässä eikä siitä ongelmaa tehdä. Välillä keskustelua syntyy, välillä ei.
Lisään vielä, että kommenttien, mielipiteiden ja keskustelun puuttuminen voi johtua myös siitä, että monet ovat yksinkertaisesti väsyneitä. Työpäivästä ja muuten. Pienten lasten vanhempien arki kun voi olla ajoittain aika raskasta. Itselläni ainakin silloin kun oli vielä yöheräilyjä, olin ihan muumiona vanhempainilloissa ja meinasin nukahtaa kun kerrankin sai istahtaa ja olla tekemättä mitään! :D Sitä voi vain haluta myös pian pois, koska väsyttää ja haluaa vielä nähdä lapsensa ennen nukkumaanmenoa ja siksi ei kysy mitään koska ei ole mitään tärkeää kysyttävää ja se mikä venyttäisi tilaisuutta :)
Toinen syy kysymysten ja keskustelun puuttumiseen voi olla se, että asiat ovat jo tuttuja. Useimmat kun kuuntelevat vuosikausia niitä samoja asioita joka vuosi ja monilla meillä on vielä monta lasta. Ei vain tule mitään uutta, mutta siis silti on minusta hyvä käydä siellä. Joskus kun voikin olla jotain erikoista ja erityisen tärkeää, mikä ei ollut tiedossa. Kyllä nämä silti tärkeitä tilaisuuksia ovat järjestää. Näkee opettajan ja muut vanhemmat ja onpa ainakin mahdollisuus nostaa asioita esiin, jos on tarve.
Täälläpäin vielä noissa vanhempainilloissa on jotain oppilaiden ohjelmaa, rehtorin puhetta, opon puhetta, seurakunnan nuoriso-ohjaajan puhetta, hyvä etteivät pappiakin sinne aina tunge...
Eli noihin ohjelmiin ja puheisiin menee se 1,5h, sitten on kahvitus, joka kestää 0,5h, ja sitten, vihdoin ja viimein mennään niiden luokanvalvojien luokkiin kuuntelemaan siitä kun eräät vanhemmat jauhavat Nicoliinoistaan ja EmmicaJeminastaan sekä paasaavat että "ei kyllä meidän lapset sitten minnekään ahvenanmaalle lähde luokkaretkelle. Vähintään Ranskaan pitää päästä".
Samaa mieltä on tietenkin lapset jotka eivät tietenkään tee mitään sen rahankeruun eteen.
No, ei siinä jos asuttaisiin ihan koulun vieressä, mutta kun matkoihin menee vielä se 45min, niin hoppista, se on keskiyö kun ollaan kotona (kyllä, ihan oikeasti)..
Eli mun mielestä niissä ei tarvitsisi olla mitään ohjelmaa ja turhaa lässytystä. Kahvit korkeintaan pöytään ja sitten puhuttaisiin sitä asiaa.
Ja joo, ne hölöttäjät "meidän tyttö/poika" tyypit kuuluu hiljentää heti kun eksyvät aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aaaaarrrgggh! Kuunnellaan 1,5 tuntia joka lässynlässyä terveellisistä elämäntavoista, liikunnasta, netinkäytöstä, pelaamisesta, päihteistä... mistä tahansa. EVVK! Tärkeitä asioita, mutta kyllä niistä kunnon vanhempi on muutenkin tietoinen.
Vasta luennon jälkeen mennään omiin luokkiin ja se onkin sitten sellainen pintaraapaisu, kun opetkin haluaa jo kotiinsa.
Kiusallisinta minusta on se, että puhutaan jotain sellaista, jota kaikki eivät ymmärrä.
Olen kuullut niin vanhemman kuin opettajan käyttävän sanoja, joista minun teki mieleni huomauttaa, että "saisiko saman suomeksi".
Mitään typeriä tutustumis- tai lankakeränheittelyleikkejä ei ole koskaan ollut, vaikka sentään yli kymmenen vuotta on vanhempainiltoja nähty.
Sekin on noloa, jos on joku todella tärkeä asia, niin kuin esimerkiksi kiusaaminen, mutta kukaan ei halua puhua siitä mitään. Olen itsekin kokenut kiusallisena tilanteen, jossa avasin suuni mielestäni tärkeästä asiasta, mutta kaikki muut, opettaja mukaan luettuna oli kuin ei olisi lainkaan kuullutkaan koko asiaa. Vika ei ollut ilmaisussa, koska olen jokseenkin tottunut esittämään asioita isommallekin yleisölle, myös opettajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ketjua lukeville opettajille: olisi kiva nähdä kaikki lasta opettavat opettaja siellä vanhempainillassa. Meidän kolmasluokkalaisella on oman open lisäksi ilmeisesti ainakin neljä muuta opettajaa (en edes tarkalleen tiedä kuka opettaa itäkin ainetta), en ole heitä ikinä tavannut. Joskus vaan tupsahtaa esim. Wilmaan viesti joltain kasvottomalta opelta. Tietysti vaikea varmaan olisi järjestää heitä kaikkia paikalle vanhempainiltaan, mutta kiva olisi.
Ymmärrän näkökantasi. Pidän itse koulutuksia yrityksissä ja joskus törmää samaan ilmiöön. Se ei ole kivaa silloin tilaisuuden vetäjälle. Uskon kuitenkin, että jos olisi jotain oikeasti kommentoitavaa tai kysyttävää, joku vanhemmista niin tekisi. Useinkaan vanhempainilloissa ei vain ole sen kummempia asioita, joita tekisi mieli erityisesti kommentoida. Joka vuosi lähinnä kerrataan samat asiat. Jos on vain simppeli lista asioista, miten koulussa toimitaan jne. niin ei siitä minusta tarvitse mitään hedelmällistä keskustelua saada aikaiseksi. Onhan se kivaa, jos keskustelua luontevasti syntyy, mutta en mä myöskään ymmärrä tätä nykyajan vuorovaikutteisuuden ja keskustelun pakkoa. Jotkut tilaisuudet on ihan hyväkin vetää tehokkaasti niin, että yksi kertoo ja muut kuuntelee. Asiasta riippuen sitten voi kysyä mielipiteitäkin, mutta ellei niitä ole tai ketään kiinnosta Keskustella, niin ei se maata kaada. Tsemppiä vain teille opettajille :) Sama meininki on aika usein monissa muissakin palavereissa muualla työelämässä eikä siitä ongelmaa tehdä. Välillä keskustelua syntyy, välillä ei.