Inhoan vanhempiemme ikäluokkaa (-45 jälk. syntyneet) koska

Mutta todellakin 40 luvulla syntyneet saivat kaiken ja saavat yhäkin mm. ruhtinaalliset eläkkeet.

Joo, vähän päälle 800 euroa.

näon se vain on, elämä on helppoa kun koko ajan saa lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja loppuelämän on ehkä maailman parhailla meidän nuorempiaen maksamilla eläkkeillä.



Me nuoremmat saamme purkaa koko homeisen maailman ja rakentaa sen kokonaan uusiksi, kilpailijoina kiinan halpatyövoima.



Olisivatpa eläkeläiset edes huolehtineet kansallisuusomaisuudestamme hyvin ja vastuullisesti, mutta ajatuksena oli että nuorempi sukupolvi joutuu purkamaan keikan ja rakentamaan uusiksi.

En minä ainakaan vanhempiani kadehdi yhtään. He ovat omat rahansa ansainneet kovalla työllä. Köyhistä oloista kotoisin molemmat, työtä tehneet pienestä pitäen. Äiti ei saanut kouluttautua, vaikka olisi halunnut, koska yh-äidillä (mies oli kuollut keuhkotautiin heti sodan jälkeen) ei ollut varaa kouluttaa kuin yksi lapsi - tietenkin se poikalapsi. Isäkään ei saanut kouluttautua, koska hänen isänsä yritys tarvitsi työvoimaa.



Minun lapsuudessani tulimme toimeen ihan ok, mutta esim. mihinkään etelänmatkoihin ei ollut todellakaan varaa. Ruotsissa käytiin, kotimaassa reissattiin. Ruokaan oli rahaa, vaatteetkin olivat ihan ok. Isä oli välillä työttömänä, ja silloin laskettiin aika lailla pennejä. Isä rakensi itse perheelle omakotitalon, joka nyt on tietysti jo velaton. Tällä hetkellä vanhempani ovat eläkkeellä, elelevät suhteellisen vaatimattomasti, mutta eläke on sen verran hyvä, että voivat kerran vuodessa käydä ulkomailla.



Jatkuvasti tunnen huonoa omaatuntoa siitä, kun vanhempani haluavat olla avuksi edelleen, mieluummin työntävät meille rahaa kuin ottavat sitä vastaan esim. lasten ruoista (jos lapset ovat heillä yökylässä). Aina ajattelevat meidän lasten parasta, sumplivat omia menojaan tarvittaessa jne.



Sama koskee appivanhempiani. Kovalla työllä ovat saaneet pienen omaisuuden ja nauttivat nyt ansaitusti eläkkeestä.



Olen kaikille heille sanonut, että nauttikaa nyt siitä rahasta, jota olette saaneet - meille ei tarvitse jättää. Me olemme saaneet ilmaisen akateemisen koulutuksen, vanhemmat ovat auttaneet kaiken aikaa. Meillä on toki asuntovelkaa rutkasti, ja minä olen pätkätöissä, mutta silti koen, että olemme huomattavasti paremmassa asemassa kuin vanhempani tämänikäisenä. Vaikka välillä joudumme tinkimään joistain taloudellisista asioista, ovat peruspuitteet kunnossa, elämä suhteellisen helppoa.



En todellakaan koe, että suuret ikäluokat olisivat ryöstäneet mitään minulta - päinvastoin ovat antaneet kaiken sen hyvinvoinnin, josta nyt voin itse iloita.

1945-jälkeen syntyneet eivät todellakaan kaikki ole saaneet kaikkea vaan pelkkää paskaa, vaikka olisi syntynyt kultalusikka suussa!



Lue vähän blogia abortti.blogspot.com niin näet minkälaisessa todellisuudessa täällä jotkut ovat eläneet... ja moni lähti koko maasta vetämään kun täällä EI VOINUT EDES HENGITTÄÄ...



JA KOULU OLI PASKA JA SORTTEERASI IHMISET JO LAPSENA ETTÄ SINÄ MENET SINNÄ JA SINÄ TONNE JA SITEN SAATIIN TOMMONEN MUUMIMAMMAKIN IHAN PRESIDENTIKSI, MUTTA ENTÄS NE MUUT...TUSKIN TE VIELÄ EDES TAJUATTE MITÄ TÄÄLLÄ ON TAPAHTUNUT, MUTTA KOHTA ALKAA TULLA JULKI...ANNELI AUERKIN ON NYT VAAN OIRE SIITÄ MITÄ TÄÄLLÄ ON MENEILLÄÄN...



KUKAAN EI VOI PUHUA! KATSOKAA MAAMME KERMAN NAAMOJA JA ILMEITÄ - NE KERTOVAT ENEMMÄN KUIN TUHAT SANAA... ÄLKÄÄ UNOHTAKO, ETTÄ ELÄMME NEUVOSTOLIITON NAAPURISSA JA MINNE LUULETTE SIELTÄ TULLEEN PASKAN VALUNEEN...NIIN SIIS MINNE LUULETTE...?????

Mutta suuret ikäluokat hoitivat itse lapsensa! Ei saanut esikoista päiväkotiin, jos itse oli vauvan kanssa kotona! Tosin 70-luvulla päivähoidossa oli alle 35% lapsista, joten ainakin naiset tekivät ahkerammin töitä kotona kuin nykyäidit.

Kun aloitin koulun 70-luvulla, olin 30-päisestä luokasta ainoa, jonka äiti oli kotona.Päivähoitopaikkoja tosin ei ollut, seimi- ja tarhapaikat menivät pienituloisille. Meilläkin olinaapurin lapsi hoidossa.

Omat vanhempani (syntyneet 60-luvulla) kolmekymppisinä:

-omakotitalo, (omistusasunto, 240 neliötä), 2 lasta, 2 autoa, molemmat duunarityössä



Puolisoni vanhemmat (syntyneet 40-luvulla) kolmekymppisinä:

-asunto-osake (omistus, 3h+k), 2 lasta, auto, nainen kotirouva koko ikänsä, molemmilla lapsilla päivähoitopaikat, mies duunarityössä



Me kolmekymppisinä:

-vuokra-asunto 3h+k (ei ole varaa omistusasuntoon), 3 lasta, ei autoa (ei varaa), mies akateeminen, minä duunari



Eniten kuitenkin ärsyttää se, että sekä omat että miehen vanhemmat saivat omilta vanhemmiltaan merkittävästi lastenhoitoapua, vaikka lapsilla oli päivähoitopaikat, mutta nyt itse isovanhempina eivät osallistu lastenlastensa hoitamiseen olleenkaan.

"Omat vanhempani (syntyneet 60-luvulla) kolmekymppisinä: -omakotitalo, (omistusasunto, 240 neliötä), 2 lasta, 2 autoa, molemmat duunarityössä"



Autoja olikin 3. Unohdin laskea mukaan sen matkailuauton. Siis 2 autoa + asuntoauto.

"Omat vanhempani (syntyneet 60-luvulla) kolmekymppisinä: -omakotitalo, (omistusasunto, 240 neliötä), 2 lasta, 2 autoa, molemmat duunarityössä"

Autoja olikin 3. Unohdin laskea mukaan sen matkailuauton. Siis 2 autoa + asuntoauto.

Jos molemmat ovat töissä tai toinen on hyväpalkkaisessa töissä, niin onhan nyt edullisempaa maksaa lainaa kuin vuokraa. Mutta luultavasti haluatte asua jonkun suuren kaupungin keskustassa, ettekä siksi suostu sitä omistusasuntoa hankkimaan jostain kaupungin liepeiltä.

Ei ole vanhempienne syy, jos te ette tee itsellenne edullisia ratkaisuja. Silloin tilanne oli toinen, ja jotkut tekivät hyviä ratkaisuja. Minun vanhempani eivät tehneet. Asuttiin pikkukaupungissa ja muutettiin 80-luvulla pääkaupunkiseudulle. Kallista oli jo tuolloin, joten rahaa riitti vain pieneen kerrostalo-osakkeeseen. Isäni oli ajoittain työtön 90-luvulla, mutta teki kaikenlaisia hommia, että pärjättiin. Äiti oli pienipalkkaisessa työssä eikä ole ikinä ollut kotiäiti. Nyt omistavat paritalon puolikkaan ja kaksi autoa, käyvät kerran vuodessa ulkomailla ja huolehtivat iäkkäistä vanhemmistaan.

Anoppi ja appi taas hankkivat omakotitalon 70-luvun lopulla käytännössä metsästä, rakensivat isomman kuin oli varaa ja tekivät hurjana töitä koko lasten kasvuajan. Appi oli pitkään työttömänä ja anoppi elätti perheen tekemällä hurjia työvuoroja (16 tuntisia). Nyt omakotitalo on suositulla alueella puolen tunnin matkan päässä Helsingistä. Kahden auton lisäksi omistavat kasan osakkeita, metsää yms. Mutta ovat todellakin tehneet töitä tuon kaiken saadakseen.

En ikinä voisi sanoa, että he eivät olisi ansainneet omaisuuttaan. Tyhjästä ovat kaikki lähteneet liikkeelle, opiskelleet töiden lomassa, raataneet hurjia työvuoroja ja eläneet 20-30 ikävuodet mielettömässä työn ja pikkulapsiarjen rumbassa. Vanhemmiltaan eivät saaneet pätkääkään apua, nämä olivat sodan runtelemia ja köyhiä, opiskelemattomia maanviljelijöitä tai duunaritöissä.

Vanhempani eivät ole edelleenkään rikkaita, ja kaiken omaisuuden ovat hankkineet omalla työllä. Perintöä ei ole tulossa.

Meilläkin on nyt velkaomakotitalo ja pari autoa. Omaksi saamme talon 15 vuoden päästä. Sitten olemme ehkä samassa iässä vanhempiemme kaltaisia. Tosin erona on se, että meidän ei ole koskaan tarvinnut raataa samassa tahdissa, ja jonakin päivänä tiedämme saavamme perintöä (tosin jaettuna monella lapsella), joten uskallamme laittaa taloutemme melko tiukoille ja tiedämme selviävämme.

Jos ei osaa, uskalla tai pysty, on turha valittaa. Työllä ne useimmat on omaisuutensa hankkineet, ne, jotka eivät ole, ovat varmasti pelkkä harvinaisuus, koska sotaa edeltävillä sukupolvilla ei keskimäärin sitä rahaa ollut. Harva suurten ikäluokkien jäsen on saanut perintöä.

"Jos molemmat ovat töissä tai toinen on hyväpalkkaisessa töissä, niin onhan nyt edullisempaa maksaa lainaa kuin vuokraa. Mutta luultavasti haluatte asua jonkun suuren kaupungin keskustassa, ettekä siksi suostu sitä omistusasuntoa hankkimaan jostain kaupungin liepeiltä. Ei ole vanhempienne syy, jos te ette tee itsellenne edullisia ratkaisuja."



Nykyaikana korkeakoulutettu ei ole sama kuin hyväpalkkainen, ikävä kyllä. Toiseksi määräaikaisilla työsuhteilla ei saa asuntolainaa, varsinkaan kun on vielä osa opintolainoista lyhentämättä. Omistusasunnon hankkimista vaikeuttaa myös se, että olemme joutuneet muuttamaan työn perässä ja joudumme luultavasti muuttamaan vielä uudelleen samasta syystä, toisin kuin vanhempamme, joilla oli turvattu työpaikka alusta alkaen. Aikoinaan oli todella tavallista saada vakituinen työ nopeasti, toisin kuin nykyisin. Sinäkö suosittelisit, että hankkisimme omistusasunnon ja jäisimme sitten ruikuttamaan kun paikkakunnalta siirtyivät työt pois? Tällaista vaihtoehtoa ei tosin ole, koska työt määräaikaisia, ja tulot kuitenkin niin pienet, ettei asuntolainaa niin vain saa.

sori vaan, sun ongelmat on ihan sun itse aiheuttamiasi eikä muitten syytä. Tee jotain asialle.

Olen TÄYSIN samaa mieltä



M37

Inhoat vanhempiesi ikäluokkaa, koska eivät ole sotaa kokeneet? Miksi? Miksi heidän olisi pitänyt joutua sota kokemaan? Ja joutuivathan he pula-ajan elämään, me saimme syntyä melkoiseen hyvinvointiin jo pieninä.



Samoin mitä järkeä on niitä asuntolainoja kadehtia, siihen aikaan lainat söivät kuitenkin paljon isomman osan tuloista kuin nykyään, ja asunnot olivat paljon pienempiä ja yksinkertaisempia.



Me nimenomaan pääsemme nauttimaan siitä kohonneesta elintasosta, miksi siitä pitäisi ketään inhota?



Miksi muutenkaan pitäisi ketään kadehtia, kun meillä on kuitenkin kaikki paremmin. Ja tiedoksesi, että on sitä työttömyyttä ollut ennenkin, siksihän esim Ruotsiin piti aikoinaan monen lähteä.



Pullamössöt vain valittavat, eivätkä lähde minnekään.

jotka vähänkin viitsivät kouluttautua, saivat erittäin hyvät, vakituiset työpaikat. Esim. isäni on tehnyt ihan tavallisena, laiskanpulleana rakennusmestarina huikean uran, palkka oli ennen lama-aikaa 30.000 mummon markkaa kuussa, eikä siis ole ollut edes ylioppilas...



Asuntolaina kuivui inflaatiossa kasaan, ja oli varaa matkustella jne.



Tänäpäivänä yliopistokouluteut naiset saavat vain pätkätöitä, varsinkin jos ovat ns. hedelmällisessä iässä, ja työnantajat pelkäävät että jäävät heti äitiyslomalle, jos vakinaistetaan. Huoh!

Niukkuus on ollut aivan toista luokkaa. Lisäksi sukupolvellani on ollut aivan toisen luokan koulutusmahdollisuudet ja sitä kautta uran ja omaisuudenluonti tilaisuus. Vanhempieni sukupolvi alkaa nyt 60v iässä olla taloudellisesti vastaavassa pisteessä kuin itse velat maksettuani 10-v päästä. Tosin 80-lukulaisena lama ei vienyt työpaikkojani vaan työllistyin heti yliopistosta valmistuttuani.

Vanhempiensa, omansa ja lastensa.

Kiva köllötellä 30 vuotta hyväkuntoisena korkealla eläkkeellä ja pelata talvet golffia Marbellassa. Kerran talvessa kortti Suomeen, että voi kun on ikävä lapsenlapsia.



Mun vanhemmat ovat pykälää vanhempia, sota-ajan nuoria, isä ehti käymään rintamallakin. Hekin pääsivät hyötymään inflaatiosta ja devalvoinneista, mutta elämä nuorena oli tosi rankkaa verrattuna näihin isoihin ikäluokkiin.

jotka vähänkin viitsivät kouluttautua, saivat erittäin hyvät, vakituiset työpaikat. Esim. isäni on tehnyt ihan tavallisena, laiskanpulleana rakennusmestarina huikean uran, palkka oli ennen lama-aikaa 30.000 mummon markkaa kuussa, eikä siis ole ollut edes ylioppilas...

Asuntolaina kuivui inflaatiossa kasaan, ja oli varaa matkustella jne.

Tänäpäivänä yliopistokouluteut naiset saavat vain pätkätöitä, varsinkin jos ovat ns. hedelmällisessä iässä, ja työnantajat pelkäävät että jäävät heti äitiyslomalle, jos vakinaistetaan. Huoh!

ja samoin aika monella muullakin tuntemallani akateemisella naisella.

on ainakin ollut tosi kova elämä. Heidän vanhemmat ja sukulaiset oli sodan traumatisoimia ja rampauttamia pienviljelijöitä ja elämä tosi niukkaa. Jos olen heille jostain kateellinen ja katkera niin heikosti menee.

Vanhempiensa, omansa ja lastensa.

Kiva köllötellä 30 vuotta hyväkuntoisena korkealla eläkkeellä ja pelata talvet golffia Marbellassa. Kerran talvessa kortti Suomeen, että voi kun on ikävä lapsenlapsia.

Mun vanhemmat ovat pykälää vanhempia, sota-ajan nuoria, isä ehti käymään rintamallakin. Hekin pääsivät hyötymään inflaatiosta ja devalvoinneista, mutta elämä nuorena oli tosi rankkaa verrattuna näihin isoihin ikäluokkiin.

omaisuutta nuoremmille sukupolville.

* näkivät nälkää ensimmäiset 10 vuotta elämästään

* omat vanhempansa -jos ylipäätään selvisivät sodasta elossa- sodan rampauttamia vähintään henkisesti tai myös fyysisesti --> vanhemmuutta eivät kokeneet

* Suomi oli ankaran uskonnollinen pitkään 60-luvulle asti

Oletko seurannut ikinä työttömyyslukuja, nuorisotyöttömyyttä ja miten se on kasvanut? Onhan se kiva että suurilla ikäluokilla menee hyvin. Kukapa sitä saavutetuista eduista luopuisi, varsinkin kun on ne varsin helposti saanut ;P