Mistä ihmeestä tämä vanhemmat hoitakoon itse kersansa -ajattelu kumpuaa?

että muut ovat lopultakin kyllästyneet hoitamaan toisten lapsia.

joilla ei ole tuliverkkoa.

Miksi hankitaan paljon lapsia, jos niiden hoitamiseen ei riitä resurssit? Kannattaa ajatella, onko lapsiin varaa taloudellisesti ja onko tukiverkkoja. Kellään ei pitäisi olla mitään subjektiivista oikeutta saada lapsia, joista sitten yhteiskunnan pitää kantaa vastuu, kun vanhemmat eivät siihen kykene.

Mistä ihmeestä tämä vanhemmat hoitakoon itse kersansa -ajattelu kumpuaa? Toki kasvatusvastuu ja päätyö on aina ollut vanhemmilla, mutta ei todellakaan ole mitenkään luonnollista, että yksi aikuine yksinään hoitaa lapset täysin. Suku ja naapurusto on Suomessakin ollut tukena jne.

Suosittelen lämpimästi!

Tukiverkot kuntoon ja auta kaveriakin vastavuoroisesti!

ainakin englanninkieliset varmaan ovat kuulleet tämän: "it takes a village" - tarkoittaa siis että lapsen kasvatukseen tarvitaan koko kylä, eli yhteisö. ja on mielestäni niin totta! vanhemmilla toki päävastuu ja päätäntävalta, mutta esimerkiksi rajojen asettaminen on helpompaa, kun lapsi kuulee samat säännöt myös kodin ulkopuolella. muilta yhteisön aikuisilta saa (vertais-)tukea ja erilaisia näkökulmia omiin ajatuksiin, tavoitteisiin ja menetelmiin kasvattajana. sosiaalisten taitojen oppiminen on huomattavasti helpompaa, kun ympärillä on ihmisiä eri sukupolvista, ja kyllä se auttaa myös hahmottamaan omaa roolia ja paikkaa maailmassa, kun kokee kuuluvansa johonkin yhteisöön ja esimerkiksi ymmärtää sen historiaa myös.



lapsen kasvatus on sen verran rankka ja vastuullinen tehtävä, ettei siitä toivottavasti kenenkään tarvitse yksin selviytyä. ja jos ajatellaan asiaa evoluution kannalta, niin ihminen on kautta aikojen asunut "laumoissa", jolloin lapsiakin on kasvatettu koko yhteisön voimin.

On yhteiskunnan etu, että lapset tulevat hyvin hoidettua ja kasvatettua ja että lapsia syntyy. Afrikkalaisen sanonnan mukaan lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä.

Odotan innolla tätä nuorta lastenhoitovastuun koko suvulle jakavan sukupolven vastuuta myös läheisistä vanhuksista. Koko suku hoitaa niin vauvat kuin vaaritkin, ihan siellä kotona. 20 vuoden kuluttua ei vanhuksille tarvita laitoksia lainkaan.

On yhteiskunnan etu, että lapset tulevat hyvin hoidettua ja kasvatettua ja että lapsia syntyy. Afrikkalaisen sanonnan mukaan lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä.

kun siellä kuollaan nuorena hiviin ja muihin tauteihin.

Yhteisöllisyyteen kuuluu myös vanhuksista huolehtiminen siinä missä lasten kasvattaminenkin. Suomessa vaan ei elätetä perhettä yhden ihmisen palkalla ja asunnotkin ovat ainakin isommissa kaupungeissa niin ahtaita ettei vanhuksia voida hoitaa kotona.

että enen myös ne naapurit saivat puuttua nico-Pettereiden touhuihin, esim. isälleni antoi talonmies ja naapurit useamman kerran ympäri korvia kun oli tötöillyt. EIkä siinä vanhemmat silloin menneet silmille hyppimään, että nyt on meidän Nico-Petterillä paha mieli ja pylly kipeä.



Se katsokaas on niin, että ihmiset ottaa vastuuta, jos siihen liittyy oikeuksia. Mutta nykyäänhän jos puutu 14-vuotiaiden touhuihin, kun heittelevät kivillä autoja, niin isukki tulee huutamaan.

ja hoisi muiden lapset kun olin kotihoidontuella. Mammat säästi iltapäivähoidossa ja minä olin se kylä.



Ei kiitos. Minä kasvatan kuule nykyisin vain omat lapseni.

Yhteisöllisyyteen kuuluu myös vanhuksista huolehtiminen siinä missä lasten kasvattaminenkin. Suomessa vaan ei elätetä perhettä yhden ihmisen palkalla ja asunnotkin ovat ainakin isommissa kaupungeissa niin ahtaita ettei vanhuksia voida hoitaa kotona.

Vanhus saa eläkkeen, kyllä sillä jo korvaa osansa. Säästöä tulee siitä, että vanhuksella ei ole omaa asuntoa vaan asuu esim. poikansa luona. Monella iso asunto vaihdetaan pienempään, kun lapset kasvavat. Mummo kun muuttaa sinne, ei vaihtoa tarvita.

omissani on mulle ihan tarpeeksi hommaa.

Jos sen hankin, niin sen itse hoivaan ja kasvatan, lukuunottamatta aikoja jolloin laitetaan hoitoon vaikka työn tai matkan ajaksi. Ilmaiseksi ja huvin vuoksi en oleta todellakaan kenenkään hoitavan minun koiraani tai minun lastani.



Minun koirani tai minun lapseni kasvattamiseen ei tarvita koko kylää, olen itse heistä täysin vastuussa. Ja molempia hankitaan meille vain sen verran, kuin mitä resurssit ja oma into kasvattaa jotakuta antavat myöten. Sitten taas kyläilyt, harrastukset yms. kasvattavat ja ohjaavat kyllä omalla tavallaan, koulu, opinnot jne.

omissani on mulle ihan tarpeeksi hommaa.

muut voisi myös sitten auttaa sun lasten kasvattamisessa.

hyvä olisikin, sillä taidat kasvattaa heidät samanlaisiksi omaan napaan tuijottajiksi, kuin itse vaikutat olevan.

omissani on mulle ihan tarpeeksi hommaa.

muut voisi myös sitten auttaa sun lasten kasvattamisessa.

hyvä olisikin, sillä taidat kasvattaa heidät samanlaisiksi omaan napaan tuijottajiksi, kuin itse vaikutat olevan.

No itse olen sen päätöksen tehnyt että muut eivät minun lapsia hoida. Ja nyt tarkoitan kaikenmaailman mummoloissa yökyläilyjä, kummikyläilyjä, täti/setä/kumminkaimanserkun luona kyläilyjä.

Toki sen hyväksyn että jos lapset ovat yleisellä leikkipaikalla ja tekevät väärin niin joku heitä saa komentaa ja pitääkin, kunhan vain ottaa sen huomioon ettei kyseessä ole heidän lapsi, eli komentavat hienovaraisesti eikä kuten eräs sotanorsu karjui eilen lapselleni "ole sinä perkeleen äpärä kunnolla ja painu vittuun siitä kiikusta että muut pääsevät siihen". Joo ei omillekaan noin saa puhua, mutta oikeasti meinasin kuristaa sen ämmän siihen paikkaan.

Entisellä paikkakunnalla käytettiin ihmisten hyvyyttä hyväkseen. Oli aika, jolloin naapurien lapset saivat olla meillä leikkimässä ja saivat syödäkseenkin, mutta sitten alkoi se hyväksikäyttö vaihe. "hei me tuodaan nicoliina teille pariksi tunniksi, mutta eihän se kai sit haittaa jos venähtääkin pidempään?" Sitten lapsi haettiin vasta aamulla.

"Hei me kuultiin että te ootte menossa LInnanmäelle niin voisko meidän essipetteri päästä mukaan? " Rahaa eivät tietenkään antaneet että saataisiin heidän pikku essipetterille rannekkeet ja ruoat.

Kun sanoin essipetterin äidille että ovat summan x velkaa, niin silmät pyöristyi "ai, ei mulle tullu mieleenkään että te tarviisitte rahaa takasi".

Ja tuota jatkui. Kunnes ärähdin että hoitakaa omat lapsenne, ja hoitakaa omat linnanmäkireissunne.

Täällä en ole naapureihin viitsinyt tutustua ettei tuo sama toistuisi.

Joten tuosta tuo kumpuaa minulla ainakin. Siitä että ihmiset ovat omahyväisiä paskoja ja siitä että auttaa kerran, saa vain lipun kaulaansa jossa lukee "hyväuskoinen hölmö".

ITselleni ei tulisi mieleenkään hoidattaa lapsia muilla. (ja ei, lapset eivät ole olleet kerhossa, teen kotona töitä.)

Jos sen hankin, niin sen itse hoivaan ja kasvatan, lukuunottamatta aikoja jolloin laitetaan hoitoon vaikka työn tai matkan ajaksi. Ilmaiseksi ja huvin vuoksi en oleta todellakaan kenenkään hoitavan minun koiraani tai minun lastani. Minun koirani tai minun lapseni kasvattamiseen ei tarvita koko kylää, olen itse heistä täysin vastuussa. Ja molempia hankitaan meille vain sen verran, kuin mitä resurssit ja oma into kasvattaa jotakuta antavat myöten. Sitten taas kyläilyt, harrastukset yms. kasvattavat ja ohjaavat kyllä omalla tavallaan, koulu, opinnot jne.

Mietipä semmoista tilannetta, että lapsia ei enää syystä tai toisesta syntyisikään. Olis varmaan sitten kiva vanhana ihmetelle, että kuka meidän eläkkeet maksaa ja kuka meistä huolehtii.

Olisko jännää ollaa maailman viimeinen elossa olevan ihminen?

Yhteiskunta tarvitsee myös niitä lapsia ja vauvoja. Tulevaisuudessa.

tosta sanonnasta tulee aina mieleen, että lapset on kuin jotain elukoita, eikä ihmisiä jotka haluavat luoda suhteita sukulaisiin ja ystäviin.

Mun mielestä toi sanonta sopii paremmin vaikka koiranomistajiin.. jotain tuttavan rakkia ei todellakaan jaksaisi kauaa kaitsea, mutta lapset on eri juttu, heistä kun kasvaa joskus aikuisiakin.

Se että sysää lapsensa täysin muille hoitoon päästäkseen itse niistä helposti eroon on sitten taas eri juttu..

Onneksi meillä on kunnon tukiverkot. Isovanhemmat, kummit ja ystävä, jotka haluaa osallistua elämäämme. Toisaalta se on vastavuoroista. Ihan yhtälailla mekin autamme heitä ja olemme kiinnostuneita heidän elämästään.



Totta kai vanhemmat aina kantavat päävastuun lapsistaan ja heidän kasvatuksestaan. Mutta oman mausteensa ja näkökulmansa elämään tuovat myös tukiverkot. Ja minä en häpeile myöntää, että välillä väsyn lapsiin ja tähän arkeen. Silloin on kivaa, että joskus edes pääsee muutamaksi tunniksi hengähtämään miehen kanssa kaksin kun lapset menevät mummolaan. Ei vanhemmatkaan mitään koneita ole, eikä tarvitsekaan olla!

Minua itseäni harmittaa, kun en koskaan oppinut tuntemaan sukulaisiani. He eivät koskaan hoitaneet minua, harvoin kävin heillä kylässä.

Kun mummoni kuoli, tunsin olevani vieraan ihmisen hautajaisissa, vieraiden ihmisten kanssa. Kun sain lapsen, joku sukulaisnainen rupesi soittelemaan innoissaan "kun on pikkumaija jo aikuiseksi kasvanut.. oijoi" Minulla on hänestä pari valokuvaa, pitäisikö minun tuntea hänet?

Miehellä on ihanan lämpimät välit sukulaisiinsa ja joihinkin vanhempiensa ystäviin. samanlaiset haluan omille lapsillenikin, eikä se tarkoita sitä että väkisin tuppaisin lapset hoitoon muille päästäkseni itse helpolla.