Lue keskustelun säännöt.
Kuinka tasapuolinen pitää olla isovanhempien kesken?
24.08.2011 |
Tätä pohdin täällä, kun anoppini on niin sanotusti vetänyt herneen nenään. Periaatteessa olen ollut sitä mieltä että on tärkeää olla tasapuolinen miehen sukulaisten ja omien välillä, muttamutta..
Tosiasia nyt vain on se, että ihmiset ovat niin erilaisia. Meidän on paljon helpompaa mennä omien vanhempieni luokse, myös yöksi. Heillä on kotona syöttötuoli, lasten sänky, lasten leluja, potta, vaippoja jne. kaikkea ei tarvitse raahata kotoa. Vanhempani ovat riemuissaan, jos tulemme käymään. Haluavat puuhailla kauheasti vauvan kanssa, leikkiä, vaihtaa vaipat, syöttää, ulkoilla, kylvettää. Voimme lähteä miehen kanssa kahdestaan kävelylle, elokuviin, kauppaan jne..
Miehen vanhempien luona ei ole mitään lasten tarvikkeita, telkkari aina päällä, anoppi keskittyy esittelemään valokuvia sukulaisistaan tai uusia sisustushankintojaan. Eivät ikinä tee vauvan kanssa mitään. Lässyttävät vauvalle ehkä pari minuuttia, vaikka olisimme pidempäänkin. Mieheni meni koeajamaan veljensä uutta autoa, ja minut pyydettiin kyytiin. Olivat ehkä 15 min vauvan kanssa, ja ihan pulassa, olivat yrittäneet kuulemma vaikka mitä, mutta vauva vain itki. Kun tulin paikalle yrittivät hyssytellä 9kk-ikäistä vauvaa makuuasennossa sylissä, kuin vastasyntynyttä.
No joo, anoppi on nyt todella loukkaantunut ja suutuspäissään, kun he näkevät lastamme vähemmän kuin minun vanhempani. Vanhempani ovat olleet viimeaikoina paljon hoitamassa lasta ja meidän apuna, kun olemme tehneet remonttia ja pihatöitä.
Oikeassahan anoppi on siinä ettei kovin paljon lastamme nää, mutta vaikka menisimme kylään, ei hän juuri lapsemme kanssa edes ole.
Kommentit (7)
Meillä mennään isovanhempien luokse, olemaan heidän kanssaan, kysymään mitä heille kuuluu.
Isovanhemmat tulevat meille, olemaan meidän kanssa, kysymään mitä meille kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos teillä on YKSI lapsi? Tee itse omat pihatyösi ja remonttisi? Vai ootteko joku ls-teinipari???
miehen lapset lapsineen tykkäävät rampata. Olen siis ollut vasta viitisen vuotta naimisissa miehen kanssa, omia lapsenlapsia ei minulla vielä ole. Nuo miehen lapset tuovat lapsensa minulle hoitoon kysymättä mitään, vaikka mieheni ei olisi kotona. Eli minä, tavallaan vieras ihminen, joudun hoitamaan heidän pentunsa. Perhesovun nimissä en ole vielä mitään sanonut, mutta kohta sanon. Nuo ihmiset ovat minulle melko vieraita, koska asuivat aikaisemmin kaukana, emmekä ole kovin usein tavanneet. Ennenkuin nyt, kun lapsenpiikaa tarvii. :( He tulevat, lähtevät muina miehinä esim. kaupungille ja sanovat: katotko vähän tyttöjen perään, ne kyllä leikkii keskenään. Iät 2 ja 4.
emme me nyt koko ajan mitään apua tarvitse. Meillä on yksi helppo lapsi. Vanhempani ovat mielellään lapsen kanssa, haluavat nähdä häntä ja meitä myös. Kyllähän se elämää helpottaa, kun voi välillä puuhailla miehen kanssa ihan kahdestaan jotain.
En kaipaa anopilta mitään apua lastenhoitoon. Anoppi itse on suuttunut meille, koska he näkevät lastamme vähemmän kuin minun vanhempani. Minusta on tyhmä verrata tuolla tavalla, varsinkin kun sitten kun nähdään, niin eivät he viitsi lapsemme kanssa edes olla.
Miksi ette suo sitä hänelle? kuskaa sinne anoppilaan potta, leluja valmiiksi ja varavaippoja, ei voi olla niin vaikeata? Voithan kysyä myös että haluaako he hommata noita tavaroita vai tuotteko te itse niitä olemista helpottamaan. Me on kyllä kuljetettu matkasyöttötuolia ihan itse auton takaluukussa ja hyvin on mennyt vierailut niin anoppilassa kuin isänikin luona, missä ei varusteluja ole. Leluja löytyy kyllä kummastakin, kirpparilta ovat toiset hakeneet ja toiset ostaneet kaupasta. Yhtä hyvin kelpaavat kummatkin.
Ehkä anoppi ei vaan enää osaa olla vauvan kanssa eikä uskalla niin tulla sinun reviirillesi? Anna hänelle mahdollisuus tutustua lapsenlapseensa jos hän kerran sitä haluaa! Auta häntä tässä - meillä appi on sellainen, ettei jotenkin "tohdi" olla lapsen kanssa jos ei häntä patista ja sitten kun patistaa niin tulee viestejä jälkikäteenkin kuinka mukava päivä oli jne. Itse lykkään lapsen apelle niin että ikäänkuin puhun lapsen kautta että menepäs ukin syliin kuule vähäksi aikaa, kun äiti käy juttelemassa xx:lle / vessassa / pihalla / mikä vaan tekosyy tulee mieleeni. Tai näytäpäs ukille miten osaat hienosti vierittää palloa nooiin... ja sitten homma lähtee itsellään käyntiin kun vähän auttaa.
emme me nyt koko ajan mitään apua tarvitse. Meillä on yksi helppo lapsi. Vanhempani ovat mielellään lapsen kanssa, haluavat nähdä häntä ja meitä myös. Kyllähän se elämää helpottaa, kun voi välillä puuhailla miehen kanssa ihan kahdestaan jotain.
En kaipaa anopilta mitään apua lastenhoitoon. Anoppi itse on suuttunut meille, koska he näkevät lastamme vähemmän kuin minun vanhempani. Minusta on tyhmä verrata tuolla tavalla, varsinkin kun sitten kun nähdään, niin eivät he viitsi lapsemme kanssa edes olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ette suo sitä hänelle? kuskaa sinne anoppilaan potta, leluja valmiiksi ja varavaippoja, ei voi olla niin vaikeata? Voithan kysyä myös että haluaako he hommata noita tavaroita vai tuotteko te itse niitä olemista helpottamaan.
Anopilla on muitakin lastenlapsia. Hän ei halua mitään lasten tavaroita kotiinsa, kun sisustaa sitä koko ajan. Meillä ei ole autoa, joten ei ole ihan helppoa aina pakata kaikkea tarpeellista mukaansa. Silti niin teemme aina säännöllisesti. Pakkaamme itsemme anoppilaan, kun niin kovasti haluavat nähdä lastamme. Sitten tv pauhaa koko ajan taustalla, appi yleensä keskittyy sen katsomiseen.
Anoppi esittelee uusimpia sisustushankintojaan ihan kun edes muistaisin mitkä verhot siellä viimeeksi olivat. Sitten näytetään kameran pieneltä ruudulta kaikki sukulaisvierailut, kerrotaan mitä kuuluu sellasille ihmisille, joita emme ole edes nähneet. Sitten ehkä otetaan pari pakollista kuvaa lapsesta. Ja loppuilta kuluu sitten siinä, kun kerrotaan mihin ovat seuraavaksi päättäneet matkustaa tai miten menee heidän eri harrastuksissaan.
Eivät siis edes juurikaan huomioi lasta. Siksi olinkin lievästi yllättynyt, kun anoppi rupesi puhumaan että miten epäreilua on se, että käymme minun vanhempieni luona useammin kuin heidän luonaan.. Anoppi kyllä innoissaan selittää lapsestamme muille sukulaisilleen. Olen aina laittanut sen vain sen piikkiin että anoppi ylipäätänsä tykkää "juoruilla" ja kertoa muiden ihmisten kuulumia toisille. Anoppi ei myöskään hoida koskaan muita lapsenlapsiaan, mutta puhuu heistäkin innoissan.
voihan vauvan kanssa tehdä vaikka mitä! Pitää sylissä, lukea, leikkiä, hoitaa, syöttää, vaihtaa vaipat, työnnellä rattaissa, keinua, rakentaa palikoilla, jutella, laulaa, jumpata.
Aplle sanoisin, että jotkut eivät ehkä oikein enää vanhempana osaa olla vauvojen kanssa. Ja kysymykseen vastaisin että ei, ei tarvitse olla tasapuolinen. Jos saa apua jostain suunnasta kannattaa se ottaa vastaan! Tyhmää verrata jotain tapaamistiheyksiä..