Miten rohkaista ekaluokkalaista?

jos kerran siihen on mahdollisuus. Joku päivä voitte sitten yrittää sitä, että hän jäisi pihalle yksin siinä vaiheessa, kun joku kaverikin on siellä. Ja joku aamu voit koittaa saattaa jonkun matkaa ja lapsi voisi itse kävellä loppu matkan.



Meillä auttaa myös se, että edellisenä iltana jutellaan siitä, miten seuraavana aamuna toimitaan (esim. että äiti ei jää pihalle enää sitten, kun sulla on viellä kavereita) ja keskustellaan, onko se lapsesta ok.

Meidän tyttö oli ekalla arka ja kaikki alkoi pikkuhiljaa sujua. Jos saattaminen ei aiheuta teille ongelmia, jatkaisin sitä sinuna jonkun aikaa. Mä oon tehnyt meidän tytölle rohkaisusysteemiksi kuvataulukon, piirrän kuvan aina kun on selvinnyt jostain vaikeasta asiasta ja kun kuvat täyttyvät, tyttömme saa euron, se voisi kyllä olla joku muukin kuin raha. Sopisiko tuollainen rohkaisusysteemi teille, että tyttönne kävelisi ensin esim. portilta pihalle ja myöhemmin osan koulumatkasta itse jne. Täytyy kuitenkin jotenkin edetä niin, että tyttönne tuntee itse vahvistuvansa eikä ahdistu.

joihin minäkin yhdyn.

Anna lapselle aikaa.

Hyväksy lapsi sellaisena kuin hän on, vaikka olisikin arka ja ujo, se riittää! Älä vertaile muihin, jotka sinusta vaikuttavat reippaamilta.

Vertailu ei kannata jo senkään takia, ettet tiedä millaisia ongelmia muilla on - usein muiden elämät näyttävät jotenkin täydellisiltä, vaikka totuus on ihan toinen. Mutta vertailla ei saa siksikään, että sinun lapsesi on juuri sinun rakas lapsesi, vaikka olisi millainen.



Kyllä ne kaverit jossain vaiheessa menevät äidin seuran ohi, ja sitten se tuntuu haikealta. Jos ongelma pahenee, tai lapsi ei halua kouluun tai ei vielä vuodenkaan päästä uskalla mennä portiltakaan, sitten voit ottaa yhteyttä esimerkiksi koulun erityisopettajaan. Mutta tässä vaiheessa mitään ongelmaa lapsen kannalta EI OLE, jos vain itse kykenet saattamaan.



Terveisiä pikku ekaluokkalaiselle, jonka elämässä on suuri muutos ja paljon opittavaa

Muutaman vuoden kuluttua se ei halua enää olla sun kanssa missään tekemisissä, eikä todellakaan halua, että tulet sen mukana koulun pihaan! Miten nolooo :)



Mutta siis, meilläkin tyttö halusi, että olen siellä pihalla niin kauan, kunnes kello soi. Ja minähän olin.

Nyt tyttö tokalla ja kulkee matkat alusta loppuun itse.

Kyllä se itsenäistyy, kun tuntee olevansa siihen valmis. Pakottamisella et tee kun vahinkoa!

Menee siis esim. vaikeuksitta mukaan vieraisiin harrastus- tms. ryhmiin.

Mutta silti toivoo, että jään koulun pihalle siihen asti, kun kellot soivat tai ainakin kunnes hyvät kaverinsa ovat pihalla.



Ja kolmasluokkalaisemmekin pitää siitä että odottelen pihalla, vaikka on myös rohkea, käy kaupassa yksin jne.



Kun se antaa lapselle turvallisen olon, se auttaa. Ja lapsi saa olla arka ja kouluhan on vasta alkanut!

Silläkään ei ole mitään väliä, vaikkei siellä olisi muita äitejä.

Ei ollut meidän koulullakaan tänä aamuna kun mentiin sinne, lasten kavereita, tuttuja ja vieraampia, kokoontui sitten meidän ympärillemme.

Toki annan lapsen olla pieni. En "pakota" häntä olemaan rohkea vaan päinvastoin, puhun usein siitä että hän saa olla juuri sellainen kuin on, eikä haittaa vaikka on ujo ja arka.



N. kk päästä meillä on tilanne, että minun on pakko viedä hänet aina autolla kouluun töihin mennessä, ellei siihen mennessä ole tottunut kävelemään matkaa yksin. Yhtä aikaa kuitenkin voidaan lähteä kotoa. Mietin vaan, että jos aina vien autolla kouluun, niin ei ikinä opi kulkemaan matkaa yksin. Reitin hän kyllä jo osaa, mutta ei uskalla mennä yksin. Haluaisin totuttaa hänet kävelyyn, en autokyytiin.



ap

Ei lapsesi koko elämä siitä pilalle mene, että kuljetat häntä kouluun ekalla! Aivan varmasti osaa viimeistään teininä suunnistaa tuon matkan;-)



Hän oppii matkan aivan varmasti vielä ekan keväälläkin tai tokan keväällä tai vaikka kolmoselle mennessään. Älä tee asiasta ongelmaa, luota siihen että kyllä se siitä suttaantuu. Lapsesi nauttiin turvallisuudesta kanssasi, anna nauttia. Asioilla on yleensä tapana järjestyä (viisastelijoita varten: juu, poikkeuksia on, tuskin liittyvät tähän tapaukseen).



Mukavia koulumatkoja!



t. 6

Ehkä pitää vaan sietää paremmin epävarmuutta ja tosiaan luottaa siihen että kyllä ne asiat siitä suttaantuu! :)



ap

Toki annan lapsen olla pieni. En "pakota" häntä olemaan rohkea vaan päinvastoin, puhun usein siitä että hän saa olla juuri sellainen kuin on, eikä haittaa vaikka on ujo ja arka. N. kk päästä meillä on tilanne, että minun on pakko viedä hänet aina autolla kouluun töihin mennessä, ellei siihen mennessä ole tottunut kävelemään matkaa yksin. Yhtä aikaa kuitenkin voidaan lähteä kotoa. Mietin vaan, että jos aina vien autolla kouluun, niin ei ikinä opi kulkemaan matkaa yksin. Reitin hän kyllä jo osaa, mutta ei uskalla mennä yksin. Haluaisin totuttaa hänet kävelyyn, en autokyytiin. ap

viet vaan autolla ja harjoittelette kulkemaan matkaa vaikka illalla. Ensin kävelette yhdessä ja siinä on samalla kiva jutella rauhassa. Myöhemmin tyttö voi kävellä yksin ja sinä ajat autolla perässä/vieressä. Kyllä se siitä lähtee menemään.