Lue keskustelun säännöt.
Harkitse tarkkaan, ennen kuin hankit lapsia lyhyellä välillä
24.08.2011 |
Vauvojen ja leikki-ikäisten tarvitsevuus toki vaihtelee, mutta on kyllä aika suurta pienimmilläänkin. Kun ikäeroa on reilusti, pystytään kaikkien tarpeet, myös äidin, huomioimaan. Jos lapsi saa alkunsa suunnittelematta, niin silloin toki sopeudutaan.
Kommentit (35)
Äidin kannalta järkevä ja helppo: Voi keskittyä täysillä, on itsellekin helppoa, kun voi vain paneutua hetkeksi lapsiin täysillä, on lyhyt aika olla pois työelämästä, edut säilyy, kukaan ei kysele vuosia koska se toinen tulee, tarvikkeet ja vaatteet käy molemmille jne.
En keksi kuin hyviä puolia tässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta lapset pitää hankkia ehdottomasti alle 4 vuoden välein. Muuten tulee liian suuria ikäeroja sisarusten välille. 2-3 vuotta on sopivin ikäero.
ja ovat jo koulussa ja hienoja poikia :)
Jokainen alkoi nukkumaan yönsä vasta 2v-3v iässä.
Oli koliikit ja korvatulehduskierteet, jokaisella putket.
Jos pitäisi aloittaa alusta niin lapset tehtäisiin taas pienillä ikäeroilla.
miten asiat kokee, miten kotityöt ja lastenhoito jaetaan vanhempien kesken, mitä odotuksia ja kuvitelmia vanhemmilla on, onko lapset "helppoja" vai vaativia...
Ei nämä jutut oo ikinä mustavalkoisia. Mä oon neljän pienen lapsen äiti, viidettä odotan. Vuoden välein ovat tulleet ja oon aina ehtiny jo valmiiks odottaa uutta raskautumista.. Me jaetaan miehen kanssa kotityöt ja lastenhoito. Mulla on omaa aikaa, oon ollu töissä, ku mies on pitäny vanhempainvapaata ja isäkuukausia. Mies pärjää lasten kanssa, aivan yhtä hyvin kuin minäkin, osaa laittaa ruokaa, osaa pukea lapset, ottaa syliin, vaihtaa vaipat, käyttää pesulla, laittaa nukkumaan, laittaa ruoat, pesee pyykkiä..
Tosi monesti äiti tekee itsestään niin ihmeellisen ja korvaamattoman, ettei mies edes uskalla yrittää pärjäämistä lasten kanssa. Sitten itse saan kuulla arvosteluja siitä, kun lapset on pienellä ikäerolla.. tai kauhisteluja, miten se lastaa äitiä. Oon sitä mieltä kuitenkin, että kun molemmat vanhemmat oivaltaa vastuun perheestä yhteiseksi, lapsiperhe-elämä on yhtä vaativaa kummallekin.
Täytyy olla tyytyväinen, että mieheni on, täysin päinvastaisesta esimerkistä huolimatta (tai juuri sen takia), ennakkoluulottomasti jääny lasten kanssa kotiin, ku ite oon käyny töissä.
Ei pieni ikäero ole todellakaan välttämättä mikään rasite. Lapsista on seuraa toisilleen, niiden on helppo ottaa huomioon toiset ihmiset ja leikit toisten lasten kanssa sujuvat mukavasti.
Mutta edelleen, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Niin ja voin samalla kertoa myös sen, että mulla on vuotta vanhempi sisko ja puolitoista vuotta nuorempi veli ja 3v nuorempi sisko. Ja niistä on ollu kyllä aina huomattavasti enemmän iloa kuin harmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis lapsuuden kodissani 3 lasta 4:ssä vuodessa. Minulle on ollut hyvin selvää, että itse en tule lyhyilä ikäeroilla lapsia hankkimaan. Minun äitini on aina ja jatkuvasti ihan loppu. Olihan hänellä meidät paljon työtä- Asuttiin talossa, jossa ei ollut viemäriä, ei vesijohtoa. Meillä ei ollut autoa jne.
Sopiva ikäero on ollut 4v. ja meillä on nyt 5 lasta
viiden vuoden välein. Äiti oli koko ajan ihan loppu - ja niiden isojen elämä meni pilalle, koska joutuivat apulaisiksi jo lapsina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin lapset kaikki lähes kertarysäyksellä niin sitten nopeammin alkaa helpottamaan.
Liian iso ikäero ei minusta ole hyvä. On rasittavaa jos ollaan perheen kesken lomalla jossain ja sisaruksista ei ole seuraa toisilleen ikäeron takia.
Enkä haluaisi kasvattaa lapsia 25-30 vuotta, vaan olisi mukavaa kun lapset aikuistuisivat kaikki suunilleen samoihin aikoihin.
Mutta liian pienikään ikäero ei ole hyvä. On mukavaa kun voi rauhassa seurata yhden lapsen kehitysvaiheita kuten kävelemisen opettelu ja puheen tuottaminen. Jos tississä roikkuu uusi vauva, moni asia jää väkisin huomaamatta, joka on sääli.
Sellainen asia kannattaa myös ottaa huomioon, että jos meinaa oikein pienellä ikäerolla lapsia, niin kantsii ottaa huomioon, että sieltä voi tulla useampi kuin vain yksi..
Ei ole itsestään selvää että lapset syntyvät 1 kerrallaan. Onko voimanvaroja, aikaa, energiaa hoitaa pientä taaperoa ja kahta tai jopa kolmea vastasyntynyttä?
Meillä on kolme lasta. Esikoinen oli 2v10kk kun kaksoset syntyivät. Syntyivät vielä keskosina ja ensimmäinen vuosi oli todella rankka.
Ajatuskin siitä että esikoinen olisi ollut yhtään pienempi on kamala!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikäero on, kun edellisen saa pois vaipoista ja pukee auttavasti itse. Sitten sopii taloon jo taas vauva. Eli 2-3 v.
Noita 1 vuoden ikäeroja en jaksa ymmärtää. Ensimmäinen lapsi ei saa rauhassa olla perheen vauva. Jossain ketjussa eräs äiti kirjoitti, kuinka se reilu vuoden vanha oli synnytyssairaalaan tuotaessa alkanut itkemään ja tarrautunut isään. Sen jälkeen ollut täysin isän lapsi ja äiti ei kelpaa enää. Onko se sitten hienoa, jos sulla on vauva ja se isompi vauva kokee tulleensa hylätyksi/syrjäytetyksi.
Tosin tuli meille vähän liian myöhään, lapset nyt 12, 13 ja 15 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikäero on, kun edellisen saa pois vaipoista ja pukee auttavasti itse. Sitten sopii taloon jo taas vauva. Eli 2-3 v.
Noita 1 vuoden ikäeroja en jaksa ymmärtää. Ensimmäinen lapsi ei saa rauhassa olla perheen vauva. Jossain ketjussa eräs äiti kirjoitti, kuinka se reilu vuoden vanha oli synnytyssairaalaan tuotaessa alkanut itkemään ja tarrautunut isään. Sen jälkeen ollut täysin isän lapsi ja äiti ei kelpaa enää. Onko se sitten hienoa, jos sulla on vauva ja se isompi vauva kokee tulleensa hylätyksi/syrjäytetyksi.
vauva ja kumpaakin vauvaa hoidettiin yhtä hartaasti. Joiltakin tämäkin asia onnistuu :)
Heillä on lämpimät ja läheiset välit. Suhde on hoivaava, ei tapella juuri koskaan, lapset rakastavat toisiaan ja viihtyvät toistensa seurassa. Itse en olisi jaksanut riittävästi huomioida kaikkia, jos olisivat syntyneet pienillä ikäeroilla, vaikka kaikki lapset ovat terveitä eivätkä mitenkään hankaliakaan. Työelämään olen ehtinyt lasten välillä ja lasten jälkeen. Meille tämä sopi hyvin. Jos tuntuu, että vauvavaihe on ikävä rumba, ei kannata ainakaan useita lapsia hankkia mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyt ikäero on paras. Äidin kannalta järkevä ja helppo: Voi keskittyä täysillä, on itsellekin helppoa, kun voi vain paneutua hetkeksi lapsiin täysillä, on lyhyt aika olla pois työelämästä, edut säilyy, kukaan ei kysele vuosia koska se toinen tulee, tarvikkeet ja vaatteet käy molemmille jne.
En keksi kuin hyviä puolia tässä!
ei tarvita vuosikymmenen vauvakurjuutta ja vaipparallia. Kolmannen kanssa oli tosi helppoa, kun kaksi vanhempaa (ikäero 1 v 2 kk) puuhasi omiaan esim. imetysten aikaan. Lapsista on tullut myös erittäin läheiset toisilleen. Meillä 3 lasta 3,5 vuodessa.
Miten niin ei saisi lasten suhteessa olla hoivaavuutta, siis huomaavaisuutta, hellyyttä jne.? Sisaruus ei ole vain yhdenlaista.
Lyhyt ikäero on paras. Äidin kannalta järkevä ja helppo: Voi keskittyä täysillä, on itsellekin helppoa, kun voi vain paneutua hetkeksi lapsiin täysillä, on lyhyt aika olla pois työelämästä, edut säilyy, kukaan ei kysele vuosia koska se toinen tulee, tarvikkeet ja vaatteet käy molemmille jne.
En keksi kuin hyviä puolia tässä!
Mikä ihmeen vauvakurjuus? Ei kannata hankkia lapsia ainakaan sitä yhtä enempää, jos kokee vauvavaiheen kurjuudeksi.
ei tarvita vuosikymmenen vauvakurjuutta ja vaipparallia. Kolmannen kanssa oli tosi helppoa, kun kaksi vanhempaa (ikäero 1 v 2 kk) puuhasi omiaan esim. imetysten aikaan. Lapsista on tullut myös erittäin läheiset toisilleen. Meillä 3 lasta 3,5 vuodessa.
tyttöjä ovat ja koulussa jo. Aina on kaveri omasta takaa,silti molemmilla paljon myös ihan omia ystäviä. Tytöt ovat erilaisia luonteiltaan, joten täydentävät sopivasti toisiaan.
Vauva-aikana oli hetken vähän työläämpää, jo pitkään on päinvastoin ollut tosi helppoa. Ja täysin tasavertaisesti rakastetaan ja huolehditaan molemmista. Tyytyväisiä ovat ja tukea saavat toisiltaan. Meille tämä on sopinut. Jokainen miettiköön tykönänsä, mikä sopii itselle.
pahinta ainakin minun mielestäni olisivat vuosikymmenen katkonaiset yöunet. Pikkulapsilla voi olla sairastamisia, hampaidentekoa, liikkumisen opettelua jne. jotka tekevät kaikkien unen katkonaisiksi, esimerkiksi. Liikkeelle lähtemiset ovat työläitä, kun koko porukka pitää varustaa ja ottaa mukaan valtavasti tavaraa. Pienellekin reissulle tarvitaan varavaatteet, vaipat, muut hoitovarusteet, ruoat, matkasängyt, rattaat/vaunut jne. Ja yritäpä itse pukata lumikinoksessa vaunuja, joissa on vauva, sisaristuimessa isompi sisarus ja seisomalaudalla kolmas, ja väitä että se on silkkaa nautintoa, niin nauran.
Meillä lapset olivat ja ovat onneksi hyväunisia ja hyvin terveitä, niin että pääsimme siinä suhteessa helpolla.
ja kyllä me ainakin leikittiin yhdessä, joskin minun eli vanhemman ehdoilla. Varsinkin mökillä ja matkoilla, kun ei muita kavereita ollut. Ja kotona pelattiin ja leikittiin legoilla. Eli ei se isompikaan ikäero tarkoita, etteikö mitään yhteistä olisi koskaan.
4 vuotta tai enemmän ikäero on äidin/vanhempien kannalta hyvä ja mukava. Käytännöllinen. Mutta sitä pienempi ikäero on lasten kannalta paljon kivempi.
Meille on ikäeroksi tulossa melkein 5 vuotta. Tiedän, että lapsista ei ole seuraa toisilleen kuin aikuisina (yli 20 vuotiaina. :-P ). Sitä ennen he ovat tod.näk. ne parhaat riitapukarit.