Apua!!! Miten opin nukuttamaan vauvan?

Ei se ole mikään rakkaudettomuuden tai huolenpidon huonouden merkki jos lapsi itkee herrajumala!! Miettikää nyt vähän...

että lasta silitellään hänen sängyssään. Istumalla rauhassa sängyn vieressä ja koskemalla lasta hellästi äiti kertoo lapselle, ettei ole mitään peleättävää ja että nyt haetaan unta.



Nyt menee teidän lapsentahtisuus jo ihan hivenen överiksi.

Jos lapsi on terve ja ruokittu, ei itkeminen ole vaarallista. En tarkoita että pitäis huudattaa tuntikausia yksin jossain mutta vähän itkua sun vaan täytyy kestä. Vauvalla ei ole mitään hätää varsinaisesti, hän vaan protestoi kun kuvio muuttuu. Ja on kai se nukahtaminenkin pieni ero äidistä ja siksi vähän arveluttavaa :)



Mulla on kolme lasta. Kaks ekaa opetin nukkumaan lempeän päättäväisesti omaan sänkyyn ja ilman yösyöttöjä siinä puolen vuoden iässä kun iltapuuro oli tullut kuvioon. Ajattelin että sitten kyllä jaksaa ja en itketä nälkäistä vauvaa vaan yötissi oli siinä vaiheessa vaan tapa jonka tutti tarvittaessa korvaa.



Nyt eletään kolmannen kanssa juurikin näitä nukkumistapojen opetteluaikoja. Meillä alkoi mennä yösyönti ihan liiallisuuksiin, tissiä tunnin välein. Siis ihan pientä lupsuttelua vain, ei mitään kunnon syömistäkään. Olin tuttina siis vauvalle.

Niinpä päätin että saa riittää koko touhu, iltapalaksai menee kuitenkin puuroa ja päivällä soseita ja sormiruokailua sekä rintaa saa aina halutessaan. Nyt on vauva opetellut noin viikon nukahtamaan ilman tissiä. Illalla titysti puuron jälkeen vielä maitoa, sitten omaan sänkyyn, oli unessa tai ei ja tutti suuhun tarvittaessa. Neljä-viisi yötä oli enemmän ja vähemmän huutoa, välillä rauhoittelin minä, välillä mies mutta tissiä ei annettu. Tutti vaan ja sit hoen että nyt on yö, nyt nukutaan. Silittelen vähän ja vähän väliä sanon hiljasella, rauhallisella äänellä, nyt on yö, hyvää yötä, nyt nukutaan. Välillä laulan hiljaa. Typerältähän se tuntuu kun toinen karjuu,mutta uskon että kun mitään hätää ei ole, vauva kyllä oppii tämän uuden tavan mennä nukkumaan. Syliin otan vaan jos huuto yltyy ihan hurjaksi, silloinkaan ei mitään ylimäär. hoitotoimia tai jutteluja vaan sama nyt nukutaan-jankutus. Ja valot on koko ajan pois. Mies ei laula eikä puhu mitään vaan suhisee :) sama asia varmaan.

Nyt on tosiaan jo hurjat kaks yötä mennyt aika hyvin. Jokunen tutin laitto yöllä mutta ei mitään kovaäänistä eikä tunnin välein tai tunnin ajan, niinku aiemmin. Varovasti uskallan ajatella että ehkä piankin saa nukkua jo hyvin ja useita tunteja putkeen.

Pitää olla päättäväinen - nyt tehdään näin, ja sitten ei siitä lipsuta. Näinhän se lasten kanssa muutenkin on monessa asiassa parasta toimia! Poikkeuksia tietysti on jos lapsi kipeä. Ja eihän tätä saa liian pienen kanssa tehdä. Mutta uskon että kuitenkin aika pienenä kannattaa opetella nukkumaan ilman sen ihmeempiä temppuja, loppujen lopuksi varmaan pääsette helpommalla niin.

Päivällä tissiä ja muuta ruokaa ja syliä ja pusuttelua ja kikattelua ja itkuihin heti reagointi, yöllä sitten hys hiljaa ja palvelut pois käytöstä.

Sori sekava kirjoitus, täällä höpsö 7-kuiseni sylissä mukana kirjoittamassa!

Ja joku varmasti pitää tätä aivan julmana ja kamalana ja mitäs teette lapsia jos ette jaksa olla niiden kanssa ja tissi vauvan suussa ja toinen taaperon suussa jne mutta meitä on moneksi. Ovat muuten ne kaksi isompaa lasta iloisia ja tasapainoisia, ihan tavallisia koululaisia ja menevät nukkumaan iltalaulun jälkeen omiin sänkyihinsä.

Jos ei aidosti rakastavien ja elämää nähneiden äiten neuvot riitä..Lapset itkee se on normaalia.. ja ihan silti äitit usein miten tekee kaiken oikein.

Okei, jostain luin ettei alle 6 kk:n ikäistä pitäisi edes yrittää unikouluttaa, joten ehkä sp:n kannattaa vaan jatkaa tissillä nukuttamista.



Ymmärrän kuitenkin ap:n huolen. Minulla on nimittäin samankaltainen tilanne, tosin lapseni on nyt 1,5 vuotias, joka siis edelleen vaatii, että saa nukahtaa tissi suussa. Ei kivaa. Kysyisin siis palstan viisailta mammoilta mitä tehdä jos lasta ei saa huudattaa? Ns. tassuttelu ei auta, lempeät hyvänyön lässytykset ja laulamiset ei auta --> seuraa entistä pahempi huuto. Lapsi tajuaa joutuvansa pinnasänkyyn ja alkaa kirkua. Ei myöskään auta vaikka istun vieressä, samassa huoneessa ja silitän koko ajan, lapsi senkun huutaa.



Toimin nyt kuten ap, eli huudatan lasta sängyssään n. 15 min. kunnes se väsyy vähän, ja sitten annan tissiä, jolloin se nukahtaa, ja nukkuvana laitan sen takaisin sänkyynsä. Yöllä kun se herää huutamaan, niin otan viereen ja annan tissiä. Näin muuta perhettä ja naapureita häiritsevä huuto pysyy minimissä...mutta eihän tämä näin voi jatkua ikuisesti?!

Opettaa voi myös lempeästi. Kun lapsi on kylläinen, voi tissin tilalle tarjota tuttia ja syliä. Jos vauva nukahtaa tissille, herättelee vauvaa vain sen verran, että vauva havahtuu ja tajuaa, että hänet siirretään, mutta äiti on lähellä. Minä en ainakaan tarkoittanut, että vauvaa pitäisi huudattaa (en muista millä numerolla kirjoitin alkupäässä), vaan lempeästi tarjota näitä muita keinoja.



Meillä muuten vauva karjui joskus väsymystään ilman, että mikään auttoi. Ei edes se tissi. Sitten vaan oltiin rauhallisia ja lähellä.

en ole oppinut vieläkään, lapsi on 2,5v.

Annoin pullon sänkyyn. Oli korvikkeella muutenkin 2kk:n ikäisestä ->.

Tuppasi nukahtamaan iltavellille (pukli maidot nukkuessa) joten pullo sänkyyn oli aika "helppo" ratkaisu. Vierotin iltapullosta joskus 1,5v:n iässä. Se oli helpompaa kun olin kuvitellutkaan. Pikkuhiljaa vähemmän ja vähemmän maitoa ja lopuksi tarjosin puolisen viikkoa vettä kunnes ei enää kelvannut ollenkaan.

Toimin nyt kuten ap, eli huudatan lasta sängyssään n. 15 min. kunnes se väsyy vähän, ja sitten annan tissiä, jolloin se nukahtaa, ja nukkuvana laitan sen takaisin sänkyynsä.

[/quote]

En huudata vauvaa ilokseni tai siksi, etten jaksa pientä vaivannäköä, vaan siksi, että uskon että ihan kaikkien kannalta näin on pitkällä tähtäimellä parempi. Turhautumistakin vauvan pitää opetella.



Tutin vauva valitettavasti sylkee pois.



ap

Nyt täällä mammat päivittelee, et pientä huudatetaan, mut jos ap tulee muutaman kuukauden päästä samasta asiasta kirjoittamaan niin päivitellään, että miksi ei ole ajoissa lasta opettanut nukkumaan yksin... Meillä esikoinen nukkui kans aina vaan tissille ja nukkuikin 6 kk asti meidän välissä. Sitten aloitettiin unikoulu omaan sänkyyn ihan siitäkin syystä, että itse en saanut enää nukuttua vauvan vieressä kun vauva liikkui niin paljon. Ja tutin tarjoajille tiedoksi, kaikki vauvat eivät huoli tuttia milläään, meillä ei kumpikaan lapsi ole koskaan tuttia syönyt ja tarjottiin kyllä usein ja erilaisia. Myöskään tuttipullosta eivät syöneet.

Unikoulu siis aloitettiin 6 kk iässä ja kyllä vauva huusi pari ekaa yötä paljon. Mutta viikossa helpotti ja sen jälkeen kaikki nukuimme paremmin, myös vauva. Vinkiksi kerron neuvolasta saadun vinkin... Jos vauva on juuri syönyt, vaippa vaihdettu ja kaikki ok, olette autossa ja vauva huutaa turvakaukalossa. Pysähdyttekö hyssyttelemään joka huudosta, koska vauvahan ei saa huutaa..? Sama juttu "unikoulussa", jos tiedät vauvalla kaiken olevan hyvin, olet vieressä ja läsnä vaikket sylissä pidäkään, niin eiköhän se vauva selviä. Nyt esikoisemme on 5v eikä traumoja unikoulusta huudattamiseen ole tiedossa.

Ihanko totta te luulette, että kaikki vauvat nukahtavat vain sievästi tuhahtaen? Voi kiesus.



Vaikka vauvan kaikki tarpeet on tyydytetty eli on puhdas vaippa, maha täynnä maitoa, läheisyyttä on saanut, niin vauva voi silti itkeä väsyneenä kun hakee unta. Näin on ollut meillä molempien lasten kanssa enkä suoraan sanottuna tiedä yhtään vauvaa, joka ei ainaki joskus huutaisi silkkaa väsymystään ennen kuin uni tulee.



Ja meillä varsinkin nuorempi suorastaan suuttui jos häntä alkoi vielä sylittelemään kesken unen tulon. Olimme siis läsnä, silittelimme tai jos vaunuihin piti nukahtaa, niin heijasimme. Mutta ei sitä lasta nyt jumankauta tartte sieltä puoliunessa ruveta syliin nostamaan. Ei se vauva mene rikki pienestä itkusta varsinkin jos siinä ollaan läsnä.

En huudata vauvaa ilokseni tai siksi, etten jaksa pientä vaivannäköä, vaan siksi, että uskon että ihan kaikkien kannalta näin on pitkällä tähtäimellä parempi. Turhautumistakin vauvan pitää opetella.

Tutin vauva valitettavasti sylkee pois.

ap

Ihanko totta te luulette, että kaikki vauvat nukahtavat vain sievästi tuhahtaen? Voi kiesus.

Vaikka vauvan kaikki tarpeet on tyydytetty eli on puhdas vaippa, maha täynnä maitoa, läheisyyttä on saanut, niin vauva voi silti itkeä väsyneenä kun hakee unta. Näin on ollut meillä molempien lasten kanssa enkä suoraan sanottuna tiedä yhtään vauvaa, joka ei ainaki joskus huutaisi silkkaa väsymystään ennen kuin uni tulee.

Ja meillä varsinkin nuorempi suorastaan suuttui jos häntä alkoi vielä sylittelemään kesken unen tulon. Olimme siis läsnä, silittelimme tai jos vaunuihin piti nukahtaa, niin heijasimme. Mutta ei sitä lasta nyt jumankauta tartte sieltä puoliunessa ruveta syliin nostamaan. Ei se vauva mene rikki pienestä itkusta varsinkin jos siinä ollaan läsnä.

Ei välttämättä aina, vaan saattaa valvoa ihan hiljaa pitkäänkin. Sellainen oli meidän ensimmäinen vauva.

Sitten voi huutaa ihan vaan huutamisen vuoksi, niin sängyssä kuin sylissä, illalla ja aamulla, ja ihan miten vaan vaikka tunnin kerralla. Huutaa se toisinaan vieläkin, mutta harvemmin (minun tietääkseni) sängyssä, ikää melkein 20 v.

Jotkut sitten vaan nukkuvat kun se aika koittaa, ilman mitään sen ihmeellisempää ja erikoisempaa.

Yksi kysymys teille, jotka ette voi antaa lapsen olla omassa rauhassa "koska se huutaa", sekä teille, joiden mielestä lasta ei saa jättää sänkyyn huutamaan:

Entä sitten, kun se lapsi huutaa sylissäkin täyttä kurkkua kuivassa vaipassa, hyvinsyöneenä ja terveenä, muutenkin nähtävästi ilman mitään asiallista syytä? Joku lapsi saattaa huutaa tunnin tai enemmänkin. Mikä sitten neuvoksi?

Sellaisiakin lapsia on nähty, ilmeisesti te ette vielä.

Yksi kysymys teille, jotka ette voi antaa lapsen olla omassa rauhassa "koska se huutaa", sekä teille, joiden mielestä lasta ei saa jättää sänkyyn huutamaan:

Entä sitten, kun se lapsi huutaa sylissäkin täyttä kurkkua kuivassa vaipassa, hyvinsyöneenä ja terveenä, muutenkin nähtävästi ilman mitään asiallista syytä? Joku lapsi saattaa huutaa tunnin tai enemmänkin. Mikä sitten neuvoksi?

Sellaisiakin lapsia on nähty, ilmeisesti te ette vielä.

Kysytkö ihan tosissasi? Hylkäätkö tunnin jälkeen huutavan vauvan? Itku on vauvan puhetta, ei vanhempien kiusaamista. Itkulla vauva yrittää jotain kertoa. Vanhemman tehtävä on vastata vauvan tarpeeseen parhaansa mukaan. Mitä vanhempi kertoo vauvalleen, jos hylkää tämän yksin huutamaan jonnekin? Mietipä sitä.

Ei se ole mikään rakkaudettomuuden tai huolenpidon huonouden merkki jos lapsi itkee herrajumala!! Miettikää nyt vähän...

mutta nää on just niitä mammoja, jotka kaupassakin ostaa karkkihyllyt tyhjiksi, ettei lapsi itsek. Ja murkulle kassin olutta, ettei sille tule paha mieli.

Tsemppiä AP, hyvä että olet oppinut edellisestä kokemuksesta ja haluat tehdä nyt toisin - kaikkien parhaaksi.



Minä olin hyvin nukkuvan esikoisen kanssa sitä mieltä, että unikoulut ja huudatukset pitäisi kieltää. Kunnes totesin esikoisen ollessa reilun vuoden, että ihan oikeasti voin tehdä illalla muutakin kuin seurustella nukutettavan taaperon kanssa 1,5 tuntia. Tein niin kuin joku täällä aikaisemmin mainitsi eli siirryin pikku hiljaa makkarissa kauemmas ja sitten viikon jälkeen taisin jo päästä pois makuuhuoneesta. Ja lapsi muuten kiljui kiukkuaan reilusti! Mutta reilussa viikossa kaikki oli paremmin, esikko jäi itse sänkyyn nukkumaan ja nyt kolmivuotiaana nukahtaa edelleen mainiosti itsekseen. Ihmettelen vaan, miten olisin tehnyt tämän lapsentahtisesti ja lempeästi? Sanonut Nico-Petterille, että hei älä nyt viitsi itkeä, ei ole mitään syytä ja kas - itku olisi loppunut? No huhhuh!



Toisen kanssa sitten pidettiin Tracy Hoggin unikoulu, jossa lasta pidetään sylissä, jos lapsi itkee ja jos rimpuilee, lasketaan takaisin sänkyyn ja heti syliin uudelleen, jos itku jatkuu. Unikoulu pidettiin puolivuotiaana, kaikki soseateriat olivat jo paikoillaan eli nälkä ei ollut. Unikoulu, tämä minun aikaisempi kauhistus, oli pakko pitää, kun meillä alettiin syömään tunnin välein ja päivä ja yö uhkasivat mennä ihan sekaisin. Kahden yön aikana huutoa muutama tunti ja vauva alkoi nukkumaan ilman syömistä.



No nyt sitten, kun tuo kuopus on reilut 10 kk, olenkin huomannut, että vauvahan nukahtaa tuttipullo suussa sänkyynsä eli aina sen pullon kanssa. Niinpä minulla on edessä sama kuin ap:llä eli nukahtamisen opettelu ensin ilman pulloa äiti vieressä ja pikku hiljaa ilman äitiä. Tosin luulen, että odotan vielä kuukauden, että päästään pahimman äiti-ikävän ohi, nyt kun on vahva mammavaihe.



Tsemppiä siis ap, edessä se on ennemmin tai myöhemmin ja parempi ennemmin, jos lapsella on ruokarytmit kohdallaan eikä itke nälkää! Ja eiköhän sitä neuvolassakin nykyään opeteta, että lapsella on useita erilaisia itkuja, joista meillä unikouluaikaan oli lähinnä esittelyssä "raivo koska asiat muuttuvat enkä saa mitä haluan". Se on aika eri settiä kuin hätääntynyt itku. Mutta lapsentahtisille kaikki itku kuullostaa varmaan ihan samalta :)

alle 6kk unikoulua ei edes hellää sellaista. tutti on sitä varten ettei äiti ole tutti. samassa huoneessa vauvan voi opettaa nukahtamaan perhepetiin tai omaan sänkyynsä niin ettei äiti väsähdä ihan kokonaan. silittely ja tassuttelu ja tarvittaessa "hellä unikoulu" myöhemmin. ei vauva taivu äidin tahtoon ja kyllä jokainen äiti tajuaa että vauva ei manipuloi äitiä eikä kyseessä ole tahtojen taisto vaan tarpeiden täyttäminen.

totuus on myös se ettei mikään kikka toimi kaikille persoonallisuuksille=vauvoille joten parasta on kokeilla teille sopivaa metodia. minusta symbioosivaiheessa vauvaa ei tule vieroittaa nukkumaan yksi ja nukahtamaan yksin jos tarve on läheisyydelle..

Voi jeesus sentään. Ei se vauva siihen kuole, jos se joutuu itkemään. Herää pahvi!

Niinpä. Vauva on vauva ja se huutaa. Antakaa niitten itkeä.

Kuulostaa todella järkevältä. Olisipa kaikilla vanhemmilla järkeä noinkin paljon päässä. Vauvat eivät kaipaa curling-vanhempia.