Apua!!! Miten opin nukuttamaan vauvan?

Kyllä tulee surku kun nykynaisten ymmärrys on tätä tasoa että vauvakaan ei saa olla vauva ;(

Kyllä ennen oli kaikki paremmin, kun käytiin synnyttämässä heinätöiden ja navetan välissä. Kyllä siinä on ymmärretty ja vauva on saanut olla vauva.

Et siinä että annoit pienen vauvan nukahtaa turvallisesti äidin rinnalle. Jotain tolkkua nyt.. ÄLÄ vaan huudata noin pientä, ihan kamalaa. Anna vauvasi nukahtaa siihen maailman luonnollisimpaan paikkaan, ja sitten kun vieroitus on ajankohtaista niin SITTEN mietit miten toteutat asian - pullotouhuun turha mennä siinä vaiheessa, vaan sitten alat pikkuhiljaa totuttaa siihen, että lapsi ei nukahdakaan syödessään, vaan vedät aina rinnan pois kun alkaa silmä luppasta. Ja tätä toistat vaikka sata kertaa, mutta lapsi oppii siihen lopulta. Tämän lempeän vieroituksen aika on kuitenkin teillä vasta joskus pitkän ajan kuluttua, ei todellakaan nyt.

Juu, ei se enää tarvi läheisyyttä ei. Voishan se 5kk ikäinen keittää itse ne iltavellitkin. Ja vaihtaa lakanat. Mitä se siellä tissiä mamoilee, onpas aika vätys vauvaksi! Sanovat naapurin äiditkin...

Pehmeä matka höyhensaarille -kirja on oikeasti hyvä, ja siitä löytyy vinkkejä juuri näillekin vauvoille jotka ovat jo oppineet nukahtamaan vain rinnalle. Eikä tarvitse huudattaa vaikka pieni protestointi kyllä vauvalta hyväksytäänkin.

vielä sen verran neuvoisi, että jos jaksat vielä edes ihan pienen hetken 2-3kk niin saattaa olla helpompaa lapselle. Itse tein tuon sänkyyn totutuksen siis 7kk lapselle ja siinä mielestäni muutamakin kuukausi ratkaisee paljon, sillä lapsi ymmärtää koko ajan enemmän puhetta ja muutakin rauhoittelua kuiin pelkän rinnan ja sylin.



siksi saatatte lapsen kanssa päästä helpommalla parin kuukauden päästä.



Mutta: jos arvelet että koko perheen hyvinvointi ja jaksaminen oleellisesti paranee nukkumisjärjestelyiden muutoksesta nyt heti, niin toimi ilman mitään syyllisyyttä.



Olet vieressä, olet läsnä, viestität lapselle turvaa ja rauhaa, joten lapsella ei ole mitään hätää.

Toimin nyt kuten ap, eli huudatan lasta sängyssään n. 15 min. kunnes se väsyy vähän, ja sitten annan tissiä, jolloin se nukahtaa, ja nukkuvana laitan sen takaisin sänkyynsä. Yöllä kun se herää huutamaan, niin otan viereen ja annan tissiä. Näin muuta perhettä ja naapureita häiritsevä huuto pysyy minimissä...mutta eihän tämä näin voi jatkua ikuisesti?!

[/quote]

Anna sitä tissiä heti tai älä anna ollenkaan. Ihan turhaan huudattaa vauvaa 15min ja sitten kuitenkin antaa haluamansa. Tällä tyylillä opetat lapselle että kun vain tarpeeksi huutaa niin saa haluamansa. Ja totta kai siis toteuttaa tätä tyyliä yölläkin, koska on siihen tottunut.



Mutta 1,5-vuotiaan ja 5kk ikäisen vauvan tarpeiden tyydyttämisessä on vissi ero. Yli vuoden ikäinen osaa jo vaatia palveluja eri tavalla kuin pieni vauva. Isomman kohdalla ei enää ole pelkkien perustarpeiden tyydyttämisestä kyse ja tuon ikäinen vaatii paljon päättäväisemmin mitä on tottunut ennenkin saamaan.



Itse en pitäisi ihan pienelle unikouluja vaan antaisin nukahtaa tissille jos on kaikille helpointa. Ap:n tapauksessa taustalla kummittelee aiemmat huonot kokemukset mutta voithan tällä kertaa toimia toisin. Sitten kun on aika kokonaan luopua yösyötöistä, et siirrykään pulloon vaan vieroitat kokonaan. Vaikkapa 8kuukauden ikäinen voi hyvinkin oppia siihen että illalla saa tissiä ja nukahtaa siihen, mutta sitten yöllä tulee vain tuttia ja silityksiä.



Tsemppiä ja pitkää pinnaa joka tapauksessa ap:lle, sitä tulet tarvitsemaan.

Taidan olla kovin vanhanaikainen, kun en käsitä tätä hirmuista nukutushysteriaa.



Onhan minun nuorimmainenkin jo yläasteella, mutta kyllä minä silti ne ajat vielä muistan. En minä lapsiani suotta huudattanut, mutta en myöskään tehnyt nukuttamisesta mitään elämää suurempaa sirkusta.



Vauva sänkyyn ja se oli siinä. Tuttia tai vesipulloa, mutta ei muuta. Jos joku huusi enemmän, silloin oli kyse jostakin muusta hädästä kuin pelkästä nukkumisesta, ja silloin tietenkin huolehdittiin vauvasta sen mukaan.

Kokeilepa laittaa puoli tuntia/tunti aikaisemmin nukkumaan. Kylpyyn illalla ja rauhoitat muutenkin illan. Olet paljon lapsen kanssa. Eli tavallaan teet eron päivälle ja yölle. Illalla voi olla vaikka hämärämmät valot.

Mitäs mies? Voisiko hoitaa parin illan nukutukset? Menet vaikka lenkille tai kauppaan siksi aikaa... Oikeastaan vasta 6kk ikäisenä aletaan unikouluttamaan...

Olen varmaan ihan natsiäiti monen mielestä, mutta vauvaa täällä huudatettiin tänään. Olin koko ajan vieressä, silittelin ja heijasin vauvaa, yritin laittaa tuttia suuhun. Otin pari kertaa syliin ja tarjosin tissiäkin.



Minä päätin tehdä tämän lapsen kanssa näin, sillä esikoisen kanssa toimin juuri av-mammojen neuvojen mukaan ja lohdutin aina vauvaa sen itkiessä, annoin tissiä, nukuin perhepedissä, jne. Tuloksena oli, että esikoinen haluaa vieläkin nukkua meidän vieressä (on pian 4), mutta sängyssä vaan potkii ja kiukuttelee, kun tilaa ei ole tarpeeksi, meidän parisuhde oli mennä, kun miehen kanssa aikanaan riideltiin lapsen nukkumisesta. Esikoinen heräili parivuotiaaksi monta kertaa yössä ja hänet piti AINA saattaa takaisin uneen sylissä, koska minä olin tällä palstalla oppinut, että vauvat saa traumoja, jos ne itkevät. Niinpä minun lapseni ei itkenyt, mutta voin sanoa että itse olin ihan hermoraunio.



En aio tehdä tämän toisen lapsen kanssa samoja virheitä kuin esikoisen. En halua, että lapsi täytyy aina nukuttaa tissille niin illalla kuin päivälläkin, että se aina havahtuessaan hamuaa tissiä ja jos ei sitä löydä, alkaa parkua.



Olen varmaan todella julma ja sydämetön äiti, mutta kuuntelin tunnin verran lapseni itkua tänään. Olin ihan koko ajan vieressä. Vauva oli nukahtanut tissille iltaunille mennessään, mutta puolisen tuntia myöhemmin heräsi ja olisi taas tarvinnut samaa unilääkettä. Sitten alkoi itku. Olihan se kamalaa, mutta silittelin vauvaa ja tarjosin tissiäkin pari kertaa, mutta kun se ei juonut lainkaan, laitoin takaisin sänkyyn. Jossain välissä vauva sitten heräsi kokonaan ja silloin annoin taas tissiä, se meinasi nukahtaa, mutta havahtui ennen kuin laitoin sen sänkyyn. Lopulta se nukahti syliini, kun huuto yltyi liian kovaksi.



Minä en tiedä mikä on paras tapa toimia, mutta nyt toimin näin. Huonompi tapa tämä ei varmastikaan ole kuin se, jonka mukaan viimeksi toimin.



ap

Se vielä, että tuota nukahtamista isompi ongelma on se, että vauva havahtuu usein hereille, ja tahtoo sitten aina lutkutissin suuhun. Siitä tavasta tahdon eroon jo heti nyt ja siksi en ole valmis odottamaan, että vauva kasvaa.



ap

Kokeilepa laittaa puoli tuntia/tunti aikaisemmin nukkumaan. Kylpyyn illalla ja rauhoitat muutenkin illan. Olet paljon lapsen kanssa. Eli tavallaan teet eron päivälle ja yölle. Illalla voi olla vaikka hämärämmät valot.

Mitäs mies? Voisiko hoitaa parin illan nukutukset? Menet vaikka lenkille tai kauppaan siksi aikaa... Oikeastaan vasta 6kk ikäisenä aletaan unikouluttamaan...

Voisikin olla mielenkiintoinen kokemus antaa isän nukuttaa vauvaa. Siis jos se "nukuttaminen"-operaatio jostain syystä koetaan välttämättömäksi.

Mutta eihän semmoinen sovi, kun äidin kirkas sädekehä himmenee olemattomiin kun havaitaan, että jopa mies saa lapsen nukahtamaan naurettavan helposti.

Mitäs te huudattamista vastustavat sanotte siihen, että on olemassa lapsia, jotka huutavat sylissä ja tissilläkin hyvinkin tunnin, ja ihan ilman mitään suurempaa syytä?

Se vielä, että tuota nukahtamista isompi ongelma on se, että vauva havahtuu usein hereille, ja tahtoo sitten aina lutkutissin suuhun. Siitä tavasta tahdon eroon jo heti nyt ja siksi en ole valmis odottamaan, että vauva kasvaa.

ap

Miksi et ota tuttia käyttöön?

Kolme iltaa meni vauvan ollessa jotakuin 10kk että oppi nukahtamaan hyvin itse. tehtiin siis niin, että ensin istuin vieressä ja sitten vähän kauempana ja lauloin niin että vauva koko ajan kuuli ääneni, kävin silittelemässä jne. Nykyään nukkuu täydet yöt, itseasiassa jo tuosta alkoi nukkua yöt heräämättä. Kullanarvoista, koska seuraava vauva syntyi aika tiheään.



Tämä kuopus on nyt sitten 9kk. Nyt olen tehnyt kutakuin samalla tavalla. Tähän asti on nukahtanut tissille, mutta nyt olen alkanut ensin imettää sohvalla uniseksi, sitten siirrän sänkyyn. Istun vierellä ja silittelen. Lopetan silittämisen heti kun rauhoittuu. Ekana iltana itki, ei enää sen jälkeen. Nyt en ole vielä jättänyt yöimetystä, joten herätykset eivät ole loppuneet vielä. Silti nukahtaa itse unille, joten edistystä on ilmassa!



Enhän minä tietenkään voi vannoa etteikö lapseni ole saaneet jotain sisäisiä piileviä traumoja itkemisestä. Reippaita ja iloisia ja onnellisia kuitenkin vaikuttavat olevan. Ja se on varma, ettei kukaan elämästä traumoitta selviä. Eikä myöskään unetta, joten hyvät nukkumistaidot ovat ensiarvoisen tärkeitä mielestäni.