Lue keskustelun säännöt.
Tyttöni kaverin äiti soitti minulle tuohtuneena
23.08.2011 |
Tyttöni oli yhden kaverinsa kanssa meillä tänään koulun jälkeen. Kyse ei ole mistään sydänystävästä, vaan kaverista, jonka kanssa tyttöni on satunnaisesti silloin tällöin. No, meillä oli ruoka-aika ja tyttöni tuli syömään. Kaveri odotti sillä aikaa hänen huoneessaan ja lähti vähän myöhemmin kotiinsa.
Illalla sitten tämän tytön äiti soitti minulle kovin tuohtuneensa siitä, että tyttö ei ollut saanut meillä päivällistä vaan oli joutunut lähtemään omaan kotiinsa syömään. Matkaa hänellä on kotiin meiltä noin 500 metriä.
Kerroin kaverin äidille ihan ystävällisesti, että meillä on sellaiset säännöt, että päivällinen on meidän perheen yhteinen hetki eikä siihen osallistu kaverit. Joskus poikkeustapauksia on, mutta niistäkin sovitaan etukäteen. Lisäksi tänään oli mieheni syntymäpäivä, jota juhlistimme hyvällä pihvipäivällisellä. Ruokaa ei ollut varattu ylimääräisille suille.
Kypsän aikuisen tapaan kaverin äiti totesi tähän että jaaha, ja löi minulle luurin korvaan. Ihan uskomatonta. Ja kerrottakoon tähän vielä se, että kyse on 13-vuotiaista seiskaluokkalaisista, ei mistään pienistä alakoululaisista!
Kommentit (146)
Kyllä varmaan on siitä tytöstä tuntunut pahalta kun on sitten vielä äidilleenkin asiasta sanonut.Koetappa ap laittaa itsesi tuon tytön asemaan. Aina ei vanhemmat tiedä lapsen kotimatkan pituutta varsinkin jos vähän harvinaisempi vieras kyseessä. Porsaita ootte ja hyvä että huomasitte, itse en olisi kyllä soittanut. Eikä tää tarkoita sitä että pitää ruokkia 10 lasta tai teiniä joka päivä.
Munko siis pitää ruokkia tämä yksi lapsi siksi, että sillä tulee paha mieli, ja jättää lapsen muut puolenkymmentä kaveria ruokkimatta?
Minä kyllä tiedän tuon tytön kotimatkan pituuden. Ja kyse oli nyt siitä, että hän joutui kävelemään tuon 500 metriä edestakaisin kotiinsa ja meille takaisin ruuan takia. Äitinsä oli soittanut autolla hakemaan, mutta äiti ei ollut ehtinyt tulla. Siitä tämä hässäkkä syntyi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... muuten se on sit aina teillä ja lihoo kun syö tuplat ateriat :)
usein koulun jälkeen mennään kylään jonnekin ja tullaan kotiin vasta seitsemän pintaan. Minä ruokin kaikki ja aina on lapseni ruokittu.
Minusta on typerää, jos kaveri asuu 20 min. päässä, että lapset ramppaa kotiin syömään yksin ja takaisin.
Kaikista järkyttävintä minusta on, että kaveri odottaa pihalla? Huh huh.
Karjalaisena verenperintönä, meillä ruokitaan vaikka naapurin koirakin, jos se näyttää nälkäiseltä.
lasten kaverit mahtuis syömään. Eilenkin meillä oli 6 vierasta lasta, omien kolmen lisäksi.
Koominen ajatus että päivittäin pitäis ruokaa varata ja tehdä niin että sitä riittää jokaiselle muksulle joka täällä sattuu olemaan, varsinkin kun teinin kaverit tulee ja menee niin että ei sitä edes huomaa.
Mun mielestä on ihan ok, että joskus tarjotaan lämmintä ruokaa, mutta ettäkö se olisi joku velvollisuus tai hyvän emännän merkki? ei tosiaan. Tai että se sulkisi pois sen että lapsi ei saa hyvä ystäviä kun sen kaverit ei saa istua päivittäin meidän ruokapöydässä? höpöhöpö!
että voin kuvitella hänen nauttineen siitä tilanteesta, että heillä on ollut outo tyttö, joka ei ole tiennyt käytäntöjä.
Ap on kutsunut lapsensa juhlapöytään. Kun vieras lapsi on ilmestynyt siihen myös, on ap ivallisella ja venyttelevällä äänellä sanonut, että "etkö sinä ymmärrä, ettei meillä ole tapana JUHLAruokaa tarjota kaikenmaailman kylän kakaroille. Voisitko poistua huoneeseen siksi aikaa kun me juhlimme mieheni syntymäpäiviä ja et häiritse meitä sinä aikana"
Tämän jälkeen ap on tuohtuneena pilannut juhlan haukkumalla huonostikasvatettua kakaraa, joka luuli, että saa ruokaa täällä. Vieras tyttö on kuullut tämän ap.n paasauksen ja on sitten kertonut siitä kotonan itku kurkussa.
Äiti on sitten soittanut ap.lle ja ap nyt edelleen tuohtuneena kiillottaa kruunuaan ja kirjoittaa tänne, että se äiti soitti ja haukku mut kun en antanut sen tytölle ruokaa, vaikka sillä on tissit ja meikkaa.
Hyvällä mielikuvituksella pääsee pitkälle :) Näin homma ei kuitenkaan mennyt.
1. Tyttö ei ollut meillä ensimmäistä kertaa, eikä ole mikään ihan vieras lapsi. Ruokaa hänelle ei ole tarjottu aikaisemmillakaan kerroilla.
2. "Vieras" lapsi ei missään vaiheessa "ilmestynyt" mihinkään, vaan jäi tyttöni huoneeseen katsomaan leffaa loppuun. Hän ei edes käynyt alakerrassa muutoin kun kotiin lähtiessään.
3. Kuten jo avauksessa kerroin, meillä on sama käytäntö joka päivä oli juhlat tai ei. Meillä syödään oman perheen kesken. On ihan merkityksetöntä mikä päivä oli ja mitä ruokaa oli, pöytä olisi silti katettu vain meidän perheelle.
Silloin kun lapset oli pienempiä, meillä oli sovittu mihin kellonaikaan asti vieraat saivat meillä olla. Ennen ruokaa kaikki lähtivät koteihinsa. Nykyään meidän lapset kavereineen kulkee jo itsenäisesti eikä mitään kellonaikoja enää sovita. Ei tämä silti mikään hotelli tai majatalo ole, jossa voi odottaa täyttä huonepalvelua.
ap
jotka nyt sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan, mutta meillä ei kyllä ole kuin kaksi omaa ja satunnaisesti max. kaksi ylimääräistä lasta. Mun toisella lapsella on kaveri, joka saattaa ruokäpöydässä ilmoittaa, että hän ei tykkää tästä ruuasta, saisko vaikka leipää tilalle?! (Selvennykseksi: meillä ei syödä ruuan kanssa leipää kuin keittopäivinä.)
Kyselee myös, oisko jäätelöö tai karkkia. Aiemmin kurkki kaappeihinkin ja kyseli, että saako ottaa sitä tai tätä. No kysyi sentään edes, mutta kuitenkin... Ei muuten saanut ottaa. 12v. kyse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin kerran alakouluikäisenä käymässä naapurissa, jossa perheen äiti käski minun odottaa lastenhuoneessa kun he syövät. En ollut ollut heillä aikaisemmin, enkä törmännyt sellaiseen käytäntöön aikaisemmin. Menin huoneeseen, mutta sitten minulle tuli jotain mieleen ja meninkin keittiöön kertomaan iloisesti jotain havaintoani joko ko. kaverilleni tai koko perheelle. Joo, häiritsemään kesken ruokailun siis. Se oli minulle eka kerta kun oli lähetetty muualle isäntäperheen aterian ajaksi, enkä tajunnut pysyä näkymättömissä. Perheen äiti keskeytti lauseeni ja sanoi hymyttömästi "minähän sanoin että odota siellä lastenhuoneessa". Häpesin kuollakseni, koska tajusin tehneeni etikettivirheen. Koskaan en kuitenkaan mennyt sinne kylään enää, koska tulkitsin, etten ollut alkujaankaan tervetullut, koska emäntä oli niin tyly. Lisäksi kun minut käskettiin nimenomaan odottamaan lastenhuoneessa, ei minulle lapsena tullut mieleen, että minulla olisi vaihtoehtona myös poistua siinä vaiheessa ja mennä kotiin.
Tänä päivänäkin olen sitä mieltä, että sen perheen äiti olisi ehkä voinut sen tilanteen hoitaa paremmin. Minä tein virheen joo, mutta minä olin lapsi ja hän aikuinen. Olisin oppinut enemmän ja ilman häpeää, jos hän olisi ollut ystävällisempi. Toisaalta - jos perheen äiti ei tosiaan missään vaiheessa pitänytkään minua toivottuna kävijänä, niin haluamansa ainakin sai.
ellei ne sitten ole meillä sovitusti pidemmän aikaa. Mutta on muutama lapsi joita pidän poikkeustapauksina ja ne saa tulla meidän ruokapöytään. Oon näiden lasten kohdalla huomannut että heillä ei ilmeisesti tehdä ruokaa? Koskaa lähde kotiin ruoka-aikoihin, ei koskaan heidän vanhemmat soita ja pyydä lapsiaan kotiin syömään.
Tulevat meille esim. lauantaina puolenpäivän aikaan ja saattavat olla vielä ilta kahdeksankin aikaan meillä ilman että vanhemmat ovat edes soittaneet lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässähän on nyt kyse kutsumattomista ruokavieraista. Jos ei kaikkia kavereita ruoki, niin ei se tarkota sitä ettei pidä lapsista huolta.
Eikä kai kukaan oo väittänyt 13 v. aikuiseksi, mutta kyllä tossa iässä osaa jo huolehtia omasta syömisestään. Ja ap:han tossa sanoi, että likka ei jaksanu kävellä kotiinsa syömään.
1. Tyttö ei ollut meillä ensimmäistä kertaa, eikä ole mikään ihan vieras lapsi. Ruokaa hänelle ei ole tarjottu aikaisemmillakaan kerroilla.
3. Kuten jo avauksessa kerroin, meillä on sama käytäntö joka päivä oli juhlat tai ei. Meillä syödään oman perheen kesken. On ihan merkityksetöntä mikä päivä oli ja mitä ruokaa oli, pöytä olisi silti katettu vain meidän perheelle.
Mutta nyt vasta 15. kerrallako sen äiti kilahti kun ei tyttönsä saanut teillä ruokaa?
Entä miksi otit koko synttäri- ja pihviasian esille sekä tytön äidin kanssa että täällä, jos sillä ei ollut mitään merkitystä mihinkään?
Se nyt vaan olisi ollut paras lähettää tyttö kotiinsa kun aloitte syödä. Jos se kerran on niin iso ja itsenäinen, ei varmaan olisi kehdannut sulle naukua ettei jaksa kävellä 500m, vaikka soittelikin äidiltään kyytiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässähän on nyt kyse kutsumattomista ruokavieraista. Jos ei kaikkia kavereita ruoki, niin ei se tarkota sitä ettei pidä lapsista huolta.
Eikä kai kukaan oo väittänyt 13 v. aikuiseksi, mutta kyllä tossa iässä osaa jo huolehtia omasta syömisestään. Ja ap:han tossa sanoi, että likka ei jaksanu kävellä kotiinsa syömään.
Ja ton "ei jaksanut kävellä edes takaisin kotiin syömään" ap kertoi viestissä numero 125 tässä ketjussa. Ehkä toi tieto olis kannattanut kertoa heti alussa. Alkaa vähän haiskahtaa provolle. Nuori on heillä ollut lukuisia kertoja eikä koskaan saa siellä ruokaa, mutta nyt kerralla x äiti kilahti ja soitti, vaikka oli erityisen tietoinen ettei lapsi tule saamaan siellä tälläkään kertaa ruokaa koska tätä äitiä oli pyydetty hakemaan tyttö kotiin syömään.
Kauan tää toimikin :)
että tässä ketjussa verrataan aikuisia vieraita ja lapsia. Aikuisten ja lasten kyläilyssä kuitenkin on ihan eri pelisäännöt.
Meillä ainakin on jatkuva trafiikki ovella ja kotona pyörii lasten kavereita koko ajan useampia. Useimminten töistä tullessa saa kiivetä kenkävuoren yli, että pääsee edes sisään. En tiedä kenenkään heitä erityisemmin kutsuneen KYLÄILEMÄÄN. Ei meillä siis mitään erityistä tarjoiluakaan heille ole, eikä sitä kukaan tunnu odottavankaan (lapset on jo yläasteikäisiä).
Aikuiset taas tulevat vain kutsusta tai sovittuna, ja heille yleensä tarjoilen jotain. Osaanhan varautua heidän tuloonsa. Yllätysvieraista en erityisemmin tykkää ja jos sellaisia sattuu tulemaan, niin tarjoan kahvin kanssa jotain makeaa mitä sattuu kaapeista löytymään. Jos lapset on ratsanneet kaikki kaapit, niin sanon yllärivieraille ihan suoraan, että meillä ei harmi kyllä ole nyt mitään tarjota kahvin kanssa. Lämmintä ruokaa en tarjoile ikinä ellei kyläilystä ole ole sovittu hyvissä ajoin. Oli vieraan ikä mikä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuori on heillä ollut lukuisia kertoja eikä koskaan saa siellä ruokaa, mutta nyt kerralla x äiti kilahti ja soitti, vaikka oli erityisen tietoinen ettei lapsi tule saamaan siellä tälläkään kertaa ruokaa koska tätä äitiä oli pyydetty hakemaan tyttö kotiin syömään.
Kauan tää toimikin :)
Niin siis tyttö oli itse soittanut äidilleen ja pyytänyt hakemaan, koska tyttö ei ollut itse jaksanut kävellä kotiinsa syömään.
Näin mä ainakin ymmärsin ton ap:n jutun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ruoka on PERHEEN yhteinen hetki. En tarjoa sitä vieraille. Leipiä tms välipalaa vien lapselleni ja hänen kaverilleen lapseni huoneeseen tai jotain herkkuja, mutta ruokapöytään ei tarvita ylimääräisiä.
Miten te käytännössä muuten lähetätte jonkun kotiin..?
että kerroin mihin asti meillä saa olla. Siis kun lapset oli pienempiä. Saatoin sanoa esim. että Kerttu voi olla meillä siihen asti kun syödään. Sitten vähän ennen ruuan valmistumista kävin sanomassa, että kohta on ruoka, nyt on aika laittaa leikit pois ja Kertun lähteä kotiin.
Nyt lapset on teinejä, ja toi ei enää oikein toimi ;) Käytännössä en tiedä miten lähettää joku pois, yleensä noi 14 v. lähtee omia aikojaan. Ja odottelee huoneessa sillä aikaa kun miellä syödään ;)
pihalla heitä on ainakin parikymmentä. Oletatteko tosiaan, että aina ruoka-aikaan minulla pitäisi olla ruokaa vähintään viisinkertaisesti enemmän kuin olin olettanut????
En oikein ymmärrä teidän ajatuksenjuoksua tässä. Johan kauppalaskukin moninkertaistuisi. Ja kaikki kaverit tosiaan asuvat n. 100m säteellä meidän talosta..
Haluaisin oikeasti nyt kuulla, jos jonkun mielestä käyttäydyn väärin kutsuessani vain oman lapseni ruokapöytään. Ja hyvät perustelut, kiitos. Tähän mennessä sellaisia ei ole näkynyt.
eikö ap:lla olisi löytynyt jotakin vierastarjottavaa tälle? Meillä on aina jotakin hyvää pientä suolaista tai makeaa vieraille, sen verran välitämme ja haluamme olla huomaavaisia ja kohteliaita. Voit ap ostaa sellaista tarjottavaa, että rahasi riittävät, ei mitään liian kallista teille, jollette edes pysty ostamaan koskaan yhtään ylimääräistä lihanpalaa. Toivottavasti ne pihvinne maistuivat hyviltä ja riemuitsitte synttäreistä eikä sinua kiusannut huono käytöksesi.
Jos rahanne ovat lopussa suosittelen teille puuroa, silakkalaatikkoa, makaronilooraa jne jotka ovat ravitsevia ja hyvin halpoja, niistä riittää vieraallekin.
Jos olet rahaton kotiäiti, mene vaikka siivoon illalla, että saat sen yhden pihvin lisää :).
Lisäksi tänään oli mieheni syntymäpäivä, jota juhlistimme hyvällä pihvipäivällisellä. Ruokaa ei ollut varattu ylimääräisille suille..
No on se hienoa että noin tasan teillä menee eväät, ihanko yksi piffi per peppu teille oli ostettu?
Vantaallahan kuulemma niitä vähävraisia taitaakin asua?
Mutta ostan kyllä ruuan tarpeiden mukaan eli miehelle kaks, koululaiselle yks ja taaperoille puolikas. Itse olen kasvissyöjä.
Näin teen, koska meillä ei kukaan syö etukäteen valmistettua ruokaa: eli siis eilen tehdyt pihvit ei enää tänään mene kaupaksi päivällisellä. Olen kai itse näin perheeni hemmotellut pilalle. Mutta päivällisyllätysvieraat saa mut aivan sekaisin laskuissa. Yleensä siirretäänkin vain päivällistä myöhemmäksi (kunnes vieras on lähtenyt)
Mitä jos kylässä onkin isän tai äidin kaveri, laitetaanko hänet makuuhuoneeseen odottamaan siksi aikaa kun on syöty, vai tarjotaanko ruokaa?
Mutta jos vieras on tullut yllätysvisiitille juuri ennen syömistä ja ruokaa ei ole varattu hänelle, niin luultavasti joo. Normaalisti aikuisella on sen verran tilannetajua... Paitsi että tuskin makuuhuoneeseen sentään laitetaan odottamaan :)
Eikö se olisi reilua?
kaveria ruokapöytään?! Kyllä minäkin olisin tuohtunut; en ruuan, vaan käytöksen puutteesta..!