Onko päiväkotilapsilla yleensä harrastuksia?

mutta omalleni en halua, koska haluaisin rauhoittaa illat perheelle.

Meidän 4 veellä (tyttö) on kaksi viikoittaista harrastusta. Ne on otettu siksi, että lapsella riittää virtaa enemmän kuin vanhemmilla viikonloppuna. ;)



Eli lauantaina käy futiskerhossa klo 11-12 ja sunnuntaina perhejumpassa (koko perhe osallistuu) klo 16-17.



Nämä istuvat viikonloppuohjelmaamme hyvin ja sijaitsevat niin lähellä ettei niihin menoon vaadi sen kummempaa ponnistusta. Itse kärsin nuorena täydestä sohvaperunamaisuudesta joten kun lapsi on itse osoittanut kiinnostusta urheiluun niin olen ilomielin löytänyt hänelle urheiluharrastuksia.

Aika monella 5v:llä alkaa olla ohjattu harrastus. En osaa sanoa onko valtaosalla, mutta ainakin aika suurella osalla. Jos on ollut jo vuosia hoidossa on siihen jo niin rutiini, että jaksaa yhden harrastuskerran.



Meidän perheessä harrastukset ehdottomasti haluttaisiin arki-iltoihin. Viikonloppuisin on sekalaista ohjelmaa ja isovanhempien näkeminen on täysin meidän varassa. Nyt oli ekaluokkalaiselle pakko ottaa harrastus sunnuntai-iltapäivään, joka jo aika paljon viikonloppuja rajoittaa. 4v:lle mietin harrastusta ensi kevääksi.

baletti ja ratsastus, toinen kestää 30min ja toinen 45min

Meidän lapsella harrastuksena muskaria ja uintia. Nämä on viikonloppuna.



Uimakoulu on mun mielestä vähän pakollinen, jotta oppii uimaan, ja muskarissa on hyvää se, että pääsee sitä kautta soitinvalmennukseen ja saa jotain käsitystä siitä mitä soittotunnit tulee olemaan. Ja kyl se molemmissa tykkää olla, ei ole vain mun hyötynäkökulmat kyseessä.

uimahallikäynti kerran viikossa ja kenties jokin "elämys" käydä isossa leikkipuistossa tai kauppakeskuksessa hampurileisella.



Toisaalta lapsilla on 3 terapiaa viikossa, eli kotona täytyy vain saada olla ja kölliä. Rankkoja päiviä.

5-v. tyttö käy muskarissa kerran viikossa ja loppusyksystä menee jatkouimakouluun. Eli parhaimmillaan kaksi harrastusta arki-iltana. En koe tätä ongelmaksi ja lapsi haluaa harrastaa näitä. Onhan meillä sitä arki-iltaa siinä sitten ihan riittävästi. Muskariin mennään jo heti suoraan päiväkodista, joten kotona ollaan viiden jälkeen. Uimakoulun yhteyteen meinaan taas järkätä yhteistäkin tekemistä eli jäädään yhdessä uimaan uimakoulun jälkeen, saunotaan pitkään yms.

useamman kerran viikossa. On harrastanut 3-vuotiaasta saakka. Ensimmäinen vuosi meni 1-2 harjoituskerralla ja siitä ne määrät ovat sitten lisääntyneet. Samassa seurassa on useita 3-6-vuotiaita päiväkodissa olevia lapsia.



Kieltämättä määrät tuntuvat suurilta, mutta lapsi itse on niihin tottunut. Myös 3-vuotias pikkuveli aloittaa luistelukoulun viikon kuluttua.



Tuossa lajissa suositellaan aloittamista mahdollisimman nuorena. Meidän 5-vuotias menee tänä vuonna jo kilpailuihin, eikä se pienemmällä harjoitusmäärällä käytännössä onnistu.



Lapsella on kyllä lyhyet hoitopäivät, mutta usein mennään silti suoraan hoidosta treeneihin. Kertaakaan hän ei ole silti sanonut, ettei haluaisi mennä. Päinvastoin. Hänestä treenit ovat liian lyhyitä ja haluaisi olla kaksi jäätuntia peräkkäin niin kuin isommat tytöt.

on päiväkodissa neljänä päivänä viikossa. Soittotunnit on kaksi kertaa viikossa 30min kerrallaan. Lisäksi joka ilta soitetaan kotona pieni hetki. Äiti on väsyneempi kuin lapsi.

kuljettaa lastaan harrastuksiin viikolla, on turha väittää, että harrastuksissa kulkevat päiväkotilapset olisivat liian lujilla.



Meidän lapset ainakin menevät tosi mielellään harrastuksiin myös päiväkodin jälkeen. Tällä hetkellä 4 vuotiaalla on kahtena arkipäivänä ja lauantaina ja sunnuntaina harrastus. Eipä ole ikinä kieltäytynyt lähtemästä.

Mietin tätä siksi, että pikkusisko on kateellisena katsellut veljensä treenejä ja taitojen karttumista. Uskaltaisiko sitä jo sanoa että sitten 5-vuotiaana voidaan hakea samaan harrastukseen? Ehkä aikaa venytetään ainakin sinne eskarivuoteen. Kyllä se ilta aika tehokkaasti menee toiselta vanhemmaltakin "hukkaan" kun kuskailee lasta.



Meillä on kivaa ihan vaan kotonakin ja tietenkin ne kaikki kotityötkin on hoidettavana.



ap

Onhan toki aikusissakin eroa siinä kuinka paljon haluavat harrastaa. En ikinä haluaisi ohjattua, aikataulutettua harrastusta vaikkapa kolme kertaa viikossa. Kuulostaa ihan liian kiireiseltä ja stressaavalta. Toinen taas saa lisää voimaa itselleen noista harrastuksista.



Voikohan lapsen opettaa haluamaan harrastuksia tai vastaavasti nauttimaan kotilöhöämisestä? Vai onko tuo synnynnäistä? Jonkinnäköinen keskitie tuossakin asiassa varmaan on parhaaksi.

On vastsa kaksi, mutta korkeintaan viikonloppuna voi "harrastaa" jotain yhtä juttua ennen kouluikää. Joku perhejumppa tai uimakoulu vois olla jees.



Kyllähän nuo kasvatustieteiden ja psykologian ammattilaisetkin ovat varoitelleet pk-ikäisten harrastusrumbasta. Eivät siis todellakaan suosittele, eikä ole mitenkään tarpeellista harrastuttaa viisivuotiasta. Lapsi haluaa myös miellyttää vanhempiaan, joten saattaa käyttäytyä niinkuin olisi harrastuksesta tosi innoissaan, vaikkei oikeasti niin olisi.

Jos olen oikein ymmärtänyt, suurin ongelma noissa harrastuksissa on juuri kuljettaminen. Harva lapsi oikeasti on niin väsynyt, ettei jaksaisi harrastaa (ja silloinhan lapsi ei pyydäkään päästä harrastukseen joten ongelmaa ei ole). Yleensä me aikuiset ollaan kyllä niitä väsyneitä.

Minulla ainakin oli yhdessä vaiheessa kauhea tuska lasten harrastuskuljetuksista, kun välillä tuntui että omat jutut alkoivat kärsiä kohtuuttomasti. Kun sitten avasin suuni harrastuksessa, huomasin että muilla vanhemmilla oli ihan samat ongelmat. Niinpä sovimme neljän perheen kesken kuljetusringistä, jossa itselle tulee vain joka neljäs kuskausvuoro. Se toimii tosi hyvin ja kaikkien elämä on nyt paljon mukavampaa. Suosittelen lämpimästi!

Mietin tätä siksi, että pikkusisko on kateellisena katsellut veljensä treenejä ja taitojen karttumista. Uskaltaisiko sitä jo sanoa että sitten 5-vuotiaana voidaan hakea samaan harrastukseen? Ehkä aikaa venytetään ainakin sinne eskarivuoteen. Kyllä se ilta aika tehokkaasti menee toiselta vanhemmaltakin "hukkaan" kun kuskailee lasta. Meillä on kivaa ihan vaan kotonakin ja tietenkin ne kaikki kotityötkin on hoidettavana. ap

Sinne vietiin joka tapauksessa ekaluokkalainen, joten tää pienempi olisi notkunut käytävällä.

Ja sitten taas toisaalta...

Jos ei 5-6-vuotiaana saa motorista kehitystä tukevaa harjoitusta, voi moni taito jäädä kokonaan oppimatta. Ja kun sitten tokaluokkalaisea tyttö keksii, että minun suurin unelmani on tulla balettitanssijaksi tai taitoluistelijaksi tai voimistelijaksi, ei mitään sopivaa aloittavaa ryhmää enää ole.

Kyllä lapsen on hyvä saada kokeilla erilaisia lajeja jo päiväkoti-iässä, jotta hän itsekin voi sulatella, mikä olisi kivaa ja mihin omat taipumukset viittaavat. Ja samalla motoriikka kehittyy niin, että jos keksii kouluikäisenä haluavansa jonkun tietyn lajin pariin ihan tosissaan, valmiudet ovat oikeasti olemassa.

On vastsa kaksi, mutta korkeintaan viikonloppuna voi "harrastaa" jotain yhtä juttua ennen kouluikää. Joku perhejumppa tai uimakoulu vois olla jees. Kyllähän nuo kasvatustieteiden ja psykologian ammattilaisetkin ovat varoitelleet pk-ikäisten harrastusrumbasta. Eivät siis todellakaan suosittele, eikä ole mitenkään tarpeellista harrastuttaa viisivuotiasta. Lapsi haluaa myös miellyttää vanhempiaan, joten saattaa käyttäytyä niinkuin olisi harrastuksesta tosi innoissaan, vaikkei oikeasti niin olisi.

Että viimeistään koulun alkaessa on lapsellakin paljon mukavampaa, kun osaa jo uida, luistella, soittaa tms. Mun ei ainakaan tulisi yhtä säännöllisesti harjoiteltua lasten kanssa itsekseen kuin mitä he tekevät harrastuksissa, eivätkä lapset äidin "jumppapiiristä" tai uintikoulusta niin innostuisikaan.

Ja sitten taas toisaalta... Jos ei 5-6-vuotiaana saa motorista kehitystä tukevaa harjoitusta, voi moni taito jäädä kokonaan oppimatta. Ja kun sitten tokaluokkalaisea tyttö keksii, että minun suurin unelmani on tulla balettitanssijaksi tai taitoluistelijaksi tai voimistelijaksi, ei mitään sopivaa aloittavaa ryhmää enää ole. Kyllä lapsen on hyvä saada kokeilla erilaisia lajeja jo päiväkoti-iässä, jotta hän itsekin voi sulatella, mikä olisi kivaa ja mihin omat taipumukset viittaavat. Ja samalla motoriikka kehittyy niin, että jos keksii kouluikäisenä haluavansa jonkun tietyn lajin pariin ihan tosissaan, valmiudet ovat oikeasti olemassa.

On vastsa kaksi, mutta korkeintaan viikonloppuna voi "harrastaa" jotain yhtä juttua ennen kouluikää. Joku perhejumppa tai uimakoulu vois olla jees. Kyllähän nuo kasvatustieteiden ja psykologian ammattilaisetkin ovat varoitelleet pk-ikäisten harrastusrumbasta. Eivät siis todellakaan suosittele, eikä ole mitenkään tarpeellista harrastuttaa viisivuotiasta. Lapsi haluaa myös miellyttää vanhempiaan, joten saattaa käyttäytyä niinkuin olisi harrastuksesta tosi innoissaan, vaikkei oikeasti niin olisi.

koska usein koetan saada häntä luopumaan kalliista ja aikaa vievästä harrastuksestaan. Se vain on niin tärkeä hänelle, että toistaiseksi koetamme venyä. Kauhulla ajattelen tulevaisuutta, jos lapsi oikeasti osoittautuu niin lahjakkaaksi kuin miltä nyt näyttää, että miten kaikki treenit, varusteet ja maksut hoidetaan, kun harjoituskertoja alkaa kouluikäisenä olla tuplasti enemmän kuin nyt...



On se niinkin, että kannattaa varoa mihin lajiin tarhaikäisensä ilmoittaa, koska kun antaa pikkusormen, voikin mennä koko käsi niinkuin meillä.

Ja mitään muutako ei ole kuin käpylehmät tai harrastusrumba?

Sanoisin, että valtaosalla eskari-ikäisistä on joku harrastus, esim. 1 x viikossa jumppaa, tanssia, liikuntaleikkikoulua, pallokoulua tms.



Sitten on näitä, jotka ovat jo 5-vuotiaana kilparyhmissä just taitoluistelu on tyypillinen laji, koska ikärajat kilpasarjoissa ovat niin mielipuoliset - eipä kai tuota vanhempia juuri edes nykyään valita kilparyhmiin.



Meillä kolmesta lapsesta 2 vanhempaa (tyttöjä) ovat harrastaneet 2-vuotiaasta alkaen, ensin lapsi-vanhempi jumppaa ja sitten itsenäisesti omia lajejaan. Ovat aina halunneet harrastaa ja pikemminkin on pitänyt toppuutella ettei aika riitä kaikkeen. Ekalla molemmat ovat olleet jo kilparyhmissä lajeissaan ja harkkoja on ollut useammat viikossa.



Kuopuksemme (poika) taas on kokeillut pariin kertaan jumppaa ja liikuntaleikkikoulua, mutta ei ole halunnut jatkaa enkä ole tietenkään pakottanut. Menee ensi vuonna ekalle ja toivon että silloin haluaisi aloittaa jonkun harrastuksen. Nyt panostan siihen, että käymme pyöräilemässä ja uimassa perheen kanssa.



Ei mun mielestä 1-2 x viikossa ole ollenkaan paha jos lapsi itse haluaa.