Miksi nimikointi pilaa vaatteen jälleenmyyntiarvon?

Kuka niin on väittänyt ?

Meillä on lähinnä tosi hyvänlaatuisia ja/tai merkkivaatteita ja täältä opin, että niiden nimikoimisen jälkeen niistä ei enää kukaan halua maksaa juuri mitään. :o

haluaisi myydä vielä eteenpäinkin ne vaatteet ja väittää, että "näitä on käyttänyt vain meidän Nico-Petteri". Jos siellä on jonkun "Jani-Petterin" nimi entuudestaan, ei tuo huijaus onnistu.

Jos myyt kirpparilla eurolla, nimikointi ei haittaa. Jos haluat huutiksessa paremman hinnan, haittaa.



Itsekään en tykkää jos lastenvaatteissa on toisten lasten nimiä.

sama nimi kuin omalla tytölläni :)

Itse en edes mainitse nimikointiA, koska kaikkien tarhalasten vaatteet on nimikoituja ja uskoakseni suurin osa lapsista käy ulkopuolisessa hoidossa.

Minulle on se yksi ja sama vaikka olisi viisi nimeä lapussa jos vain vaate on siisti.

Mä ostan vaatteet lasteni käyttöä varten ja on aivan sama mitä "tienaan" sen jälkeen. Ehkei kannata ostaa niin kalliita vaatteita lapsille, jos täytyy miettiä, mitä niistä saa myydessä.



Toki mäkin lasten vaatteita myyn/annan, mutta en koskaan osta mitään sillä ajatukseella, että mitä siitä saan myydessä.



Itse ostan harvoin käytettyjä vaatteita, mutta joskus joku kaveri niitä antaa ja niitä käytetään, mitä tarvitaan (ja ovat hyvässä kunnossa) riippumatta montako nimeä niissä lukee.

jos pk:ssa huomataan, että nicojessican vaatteet ei olekaan uutena kallilla rahalla ostettu.

jos pk:ssa huomataan, että nicojessican vaatteet ei olekaan uutena kallilla rahalla ostettu.

Ei minua ainakaan haittaa tippaakaan että onko vaate nimikoitu vai ei. Kunhan vaan saan sitten aikanani sen oman lapsen nimen johonkin mahdutettua :)

joku huomaa, että lapsella onkin jonkun toisen vanhoja vaatteita. Katsovat vielä köyhäksi tai jotain....

kirpparilta pojalle sadetakin, niin kotona huomasin että siinä oli nimikointina avokkini etunimi ja sukunimensä eka kirjain ;-) Eli tyyliin "Janne S."

mulle toi on ihan fiilispohjainen juttu.



Meillä tytöllä on paljon serkuilta SAATUJA vaatteita, joissa on nimi ja se ei haittaa pätkääkään, serkut kun ovat minullekin tuttuja ja rakkaita (toinen on kummityttöni).



Mutta jos olen OSTAMASSA jotain, niin laitan rahani mieluummin uuteen vaatteeseen kuin sellaiseen, jossa on jonkun ihan ventovieraan lapsen nimi.

Jaa, jälleenmyyntiarvon laskemisesta se johtuukin, että päiväkodissa pyörii niin pirusti nimikoimattomia vaatteita... ;) Ollaanki aina ihmetelty duunikavereiden kanssa, miten se lapsen nimen raapustaminen on joillekin vanhemmille ylitsepääsemättömän vaikeaa!



t. helsinkiläinen "pk-täti"

saatta lukea parinki toisen lapsen nimet oman nimen lisäksi. Ja joskus se oma nimi puuttuu perästä, kun ei aina muista kirpparivaatteisiin sitä kirjottaa. Varmaan kiva hoitajille, ku vaatteissa on sellasia nimiä, joita ei edes ole koko pk:ssa. Mutta se on sitten oma vika jos ne vaatteet jää sille tielleen...

Ollaanki aina ihmetelty duunikavereiden kanssa, miten se lapsen nimen raapustaminen on joillekin vanhemmille ylitsepääsemättömän vaikeaa! t. helsinkiläinen "pk-täti"

kun oot ensinnäkin kiireessä keksinyt, että ne saatanan kumisaappaat on pienet ja huomenna on metsäretki. Sit rynnit Etolaan etsimään kumppareita, löydät sopivat ja oot tyytyväinen. Vasta yömyöhällä pälkähtää päähän, että niihin pitää laittaa nimi, mutta se saatanan musta tussi on kadonnut kymmenennen kerran tän suoden aikana. Tai itseasiassa niitä tusseja on ostettu ainakin viisi, mutta ikinä et yhtäkään löydä. Sit alat sutkuttamaan siihn saappaankylkeen kuulakärjellä nimeä, mutta vitut se mihinkään näy, eikä tartu limasen uutukaiseen saappaankylkeen. Sit menee hermot ja ajattelen, että ihan sama, ostan uudet saappaat jos nää vanhat nimenpuutteen takia jonnekin katoo. Sit kun ne on viety tarhaan, niin et koskaan muista tuoda niitä takaisin kotiin nimikoitavaks, vaikka se tussi oliskin löytynyt.

kun mä olen kirjoittanut nimen sadetakin selkään kissankokoisin kirjaimin. Ulkopuolelle. Kukas sitä nyt enää tahtois ostaa... Mut ihan sama.

Ollaanki aina ihmetelty duunikavereiden kanssa, miten se lapsen nimen raapustaminen on joillekin vanhemmille ylitsepääsemättömän vaikeaa! t. helsinkiläinen "pk-täti"

kun oot ensinnäkin kiireessä keksinyt, että ne saatanan kumisaappaat on pienet ja huomenna on metsäretki. Sit rynnit Etolaan etsimään kumppareita, löydät sopivat ja oot tyytyväinen. Vasta yömyöhällä pälkähtää päähän, että niihin pitää laittaa nimi, mutta se saatanan musta tussi on kadonnut kymmenennen kerran tän suoden aikana. Tai itseasiassa niitä tusseja on ostettu ainakin viisi, mutta ikinä et yhtäkään löydä. Sit alat sutkuttamaan siihn saappaankylkeen kuulakärjellä nimeä, mutta vitut se mihinkään näy, eikä tartu limasen uutukaiseen saappaankylkeen. Sit menee hermot ja ajattelen, että ihan sama, ostan uudet saappaat jos nää vanhat nimenpuutteen takia jonnekin katoo. Sit kun ne on viety tarhaan, niin et koskaan muista tuoda niitä takaisin kotiin nimikoitavaks, vaikka se tussi oliskin löytynyt.

Ollaanki aina ihmetelty duunikavereiden kanssa, miten se lapsen nimen raapustaminen on joillekin vanhemmille ylitsepääsemättömän vaikeaa! t. helsinkiläinen "pk-täti"

kun oot ensinnäkin kiireessä keksinyt, että ne saatanan kumisaappaat on pienet ja huomenna on metsäretki. Sit rynnit Etolaan etsimään kumppareita, löydät sopivat ja oot tyytyväinen. Vasta yömyöhällä pälkähtää päähän, että niihin pitää laittaa nimi, mutta se saatanan musta tussi on kadonnut kymmenennen kerran tän suoden aikana. Tai itseasiassa niitä tusseja on ostettu ainakin viisi, mutta ikinä et yhtäkään löydä. Sit alat sutkuttamaan siihn saappaankylkeen kuulakärjellä nimeä, mutta vitut se mihinkään näy, eikä tartu limasen uutukaiseen saappaankylkeen. Sit menee hermot ja ajattelen, että ihan sama, ostan uudet saappaat jos nää vanhat nimenpuutteen takia jonnekin katoo. Sit kun ne on viety tarhaan, niin et koskaan muista tuoda niitä takaisin kotiin nimikoitavaks, vaikka se tussi oliskin löytynyt.

Meillä löytyy se saatanan musta tussikin päiväkodin eteisestä, mutta joidenkin on silti siihen niin vaikea tarttua.

t. se "pk-täti"

Ollaanki aina ihmetelty duunikavereiden kanssa, miten se lapsen nimen raapustaminen on joillekin vanhemmille ylitsepääsemättömän vaikeaa! t. helsinkiläinen "pk-täti"

kun oot ensinnäkin kiireessä keksinyt, että ne saatanan kumisaappaat on pienet ja huomenna on metsäretki. Sit rynnit Etolaan etsimään kumppareita, löydät sopivat ja oot tyytyväinen. Vasta yömyöhällä pälkähtää päähän, että niihin pitää laittaa nimi, mutta se saatanan musta tussi on kadonnut kymmenennen kerran tän suoden aikana. Tai itseasiassa niitä tusseja on ostettu ainakin viisi, mutta ikinä et yhtäkään löydä. Sit alat sutkuttamaan siihn saappaankylkeen kuulakärjellä nimeä, mutta vitut se mihinkään näy, eikä tartu limasen uutukaiseen saappaankylkeen. Sit menee hermot ja ajattelen, että ihan sama, ostan uudet saappaat jos nää vanhat nimenpuutteen takia jonnekin katoo. Sit kun ne on viety tarhaan, niin et koskaan muista tuoda niitä takaisin kotiin nimikoitavaks, vaikka se tussi oliskin löytynyt.

No, vaikkei vaate olekaan, muistan itse, että ei tuntunut kaikista ihanimmalta olla n. ekaluokkalainen ja luistimissa oli neljä, viisi nimeä ennen omaa nimeä. Vauvaikäisellä ja pikkulapsella ihan sama, mutta itse ostaisin nimikoimattomia vaatteita siinä vaiheessa, kun lapsi ymmärtää jotain jostain.