Koulu alkoi: vanhemmat potkaistiin ulos lapsen elämästä.

Opettajan aika menee opettamiseeen ja muuhun. Lisäksi on opettajalla välitunti valvontoja.

Kaikki tekee erityisopettajan kanssa töitä. Myös omani ja osaa laske, lukea ja kirjoittaa.

Erityisopettaja löytää myös joukosta ne, jotka tarvitsee apua.

Tosin omani on erityisoppilaan papereilla, mutta pärjää hyvin.

Koulussa painajainen on äiti, joka ei ymmärrä, että vanhempien säätimiseen ei ole aikaa.

Itse olin keväällä töissä erityiskoulussa ja töitä oli helppo tehdä, kun sieltä puuttui ne äidit.

Opettamisesta ei tulisi mitään, jos 20 äitiä haluaisi keskustella opettajn kanssa siitä omasta kullannupusta.

Sellaiseen ei ole varattu aikaa.

Kait osaat laittaa reissuvihkoon kysymyksen miten koulu sujuu?

Oikeesti monet äidit on tosi rasittavia ja sekoittasivat koko koulunkäynnin.

Koulun (vain alakoulu) oppilaat kokoontuvat ekana koulupäivänä juhlasaliin. Vanhat oppilaat ovat ensin menneet luokkiinsa joista tulevat opettajiensa kanssa. Ekaluokkalaisille ja vanhemmille on varattu tietyt penkit. Rehtori pitää puheen, mm toivottaa ekaluokkalaiset tervetulleeksi kouluun, sanoo muutaman infoasian. Vanhemmat oppilaat poistuvat opettajiensa johdolla luokkiinsa.



Tämän jälkeen ekaluokan opet yksitellen tulevat eteen ja esittelevät itsensä ja kutsuvat omat oppilaansa eteen vanhenpineen. Siitä sitten ope, lapset ja vanhemmat posituvat kukin omaan luokkaansa (4 ekaluokkaa) Luokassa lapset menevät pulpetteihin istumaan ja vanhemmat seisovat luokan takaosassa. Lapsille on jaettu valmiiksi pulpeteille paperit ja värikynät. He saavat tehtäväksi kirjoittaa siihen oman nimensä.

Tällä aikaa opettaja kertoo rutiineista, tulevasta yms. Kysyy kuka lapsista saa osallistua ruokarukoukseen (kaikki saivat). Luokassa on koukut jokaista oppilasta varten. Opettaja kysyy onko mahdollista, että jokainen oppilas tuo käsipyyhkeen luokkaan omaan naulaan ja vie tietyn väliajoin sen pestäväksi kotiin, näin säästetään paperia (kaikille vanhemmille sopii)



Lasten nimikyltit on valmiina ja opettaja toivottelee vanhemmille hyvää päivänjatkoa ja nähdään iltapäivällä. Vanhemmat poistuvat luokasta, osa jää pihaan keskustelemaan. Kaikki lapset jää kiltisti luokkaan.



Näin tapahtui meidän koulussa koulunaloitus. Tämä "pikkukoulu, vain 500 oppilasta" on hyvin lämminhenkinen ja toimiva.



Aina uskaltaa soittaa tai piipahtaa koululla jos on epäselvyyttä.

kolmannen saattelin koulutielle.

ja jo olisi pitänyt opettajan arvioida, miten 25 oppilasta pärjää ja mitä on oppinut ja mitä ei.



Eiköhän tässä alussa ole menossa se tutustumisvaihe puolin ja toisin eikä siinä ihan oikeasti ole aikaa vielä ottaa niiden vanhempienkin tunteita huomioon. Jos kovasti mietityttää ja huolestuttaa, niin laitapa opelle sähköpostia ja kysy, miten menee. Mutta on turha vinkua, valittaa ja arvostella open yhteistyökykyä sen perusteella, että hän yrittää hoitaa varsinaista työtään viikon verran eikä näitä oheistöitä, jotka takuulla vievät aikaa pois niiltä lapsilta.



Odota pari viikkoa ja jos ei sitten tunnu hyvältä, niin voit opelle antaa palautettakin. Mutta tuolla asenteella (ope ei ole mielestäsi yhteistyökykyinen, kun vaikuttaa sinusta niin kylmältä ja torjuvalta ekan päivän perusteella) ette kovin pitkälle pääse yhteistyössänne. En ymmärrä, miksi huolestunut vanhempi ei voi itse laittaa viestiä ja kysyä tai nostaa sen peppunsa irti penkistä ja tulla vaikka hakemaan lasta koulusta ja samalla asioista kysäistä.



Ekat viikot ovat kiireisiä. Meillä yläkoulun puolella tämä eka viikko oli ihan katastrofaalinen, kun kaikki tekniikka takkuili. Ei tässä todellakaan ole ehtinyt niitä vanhempia miettiä!

ei oo tietoo mistään

ensin viikko vaan kellonajat, sama ensi viikolle

ei siis tietoo mit aineita on , tai ees mitä tehdään

mitään ohjeit ei ole tullut

aika outoo touhua:(((

Meillä ei kahteen ensimmäiseen vuoteen tullut lukujärjestykseen muuta kuin kellon ajat, jotta tiesimme koska lapsen pitää olla koullussa.

Mitä pirua sinä sillä tiedolla teet, laskeeko lapsesi vai kerääkö pihalla lehtiä YT:n tehtävään. Kirjoja on alkuunsa niin vähän, että niiden huolehtiminenkaan ei pitäisi tuottaa ylitsepääsemättömiä ongelmia, etenkään kun ne kirjat joista ei ole tehtäviä säilyttää koulussa ja loput repussa.

Jos jotain ongelmia tulee niin kyllä ne koulunpäädystä on yhteydessä sitten ja tosiaan heti alkusyksystä on vanhempainillat ja -vartit.

vaikka perjantai-iltapäivänä lyhyt viesti kaikille vanhemmille?

Jos lapsia luokassa on vaikka 25 kuten omallani, eihän opettaja ehtisi muuta kuin jutella vanhempien kanssa jos tiedottaisi koko ajan miten koulussa menee. Opettaja sanoi vanhempainillassa, että jos mitään ei kuulu, kaikki on hyvin.

Että tällä viikolla on tehty tällaista ja tuollaista ja ensi viikolla on suunnitelmissa sellainen ja tällainen? Miksi niitä kalliita apuvälineitä ei käytetä? Verorahoilla ne on sinne kouluun hommattu ja mä ainakin toivoisin, että niitä käytetään.

Koska pitäisi riittää, että opettaja kertoo ne asiat tunnin alussa. Eikö sulla ole lainkaan maalaisjärkeä? Näethän siitä koululaisen kirjasta mitä seuraavaksi on tulossa, nou?!

Ei mitään tietoa yhtään mistään sen suhteen, mitä siellä edes tehdään. Lapsi itse sanoo aina kysyttäessä, ettei muista. Edes retkistä ei näköjään tiedoteta - viime viikolla lapsi kertoi kotiin tullessaan, että olivat käyneet metsäretkellä ja lenkkarit ja sukat olivat kastuneet ihan kokonaan. Kiva, jos joku olisi viitsinyt mainita tulevasta retkestä, olisin tiennyt laittaa saappaat mukaan.



No, työn puolesta olen sitten ollut yhteydessä alakouluihin kaupungissamme, ja hämmästellyt sitä, että koulun aloituksesta on viikko, eikä kaikissa kouluissa edelleenkään ole lukujärjestyksiä olemassa/valmiina. Ja on minusta hämmästyttävää sekin, ettei lukujärjestyksissä edes kerrota, mitä aineita minäkin päivinä on, mutta kuitenkin opettajat taatusti odottavat vanhempien auttavan lapsiaan läksyissä ja erityisesti huolehtivan, että lapsi tekee läksynsä. Tehdään siis lapsille superhelpoksi huijata, ettei tänään ollut matikkaa, vaikka olikin, eikä siitä ainakaan tullut läksyjä, vaikka tulikin. Läksyt jää tekemättä ja sitten huomataan vasta joulukuussa, että näin on päässyt käymään. Vanhemmat ihmettelee että mitä tämä touhu oikein on, miksei koulu tiedota meille mitään, ja opettajat haukkuu typeriä vanhempia, jotka ei viitsi edes huolehtia lastensa läksyjen teosta. Helpommallahan sitä saattaisi päästä, jos vanhemmillekin jotain tietoa tulisi.

lukujärjestyksiä ei vielä ole? Koska opet tulee töihin vasta paria päivää ennen koulun alkua ja ne pari päivää ne viettävät jossain rehtorin määräämällä kurssilla. Mulla on kaveri opettaja ja sillä on ollut aikaa lukkarin teolle vasta ensimmäisellä kouluviikolla, tuntien jälkeen kotona illalla tekee niitä lukkareita. Sitten ne on vielä sovitettava toisten opettajien lukujärjestyksiin.

Kaverini sai muuten tietää opetajan paikastaan vasta viikkoa ennen koulun alkua, vaikka oli hakenut paikka jo keväällä.

Eli ei ole aina opettajasta kiinni huono aikataulutus, vaan niiden aikataulujen on natsattava kaikkien muiden opettajien aikatalujen kanssa.

Mutta hei... Kyllä sinun pitäisi kovistella lastasi, jos hän valehtelee sinulle että ei ole ollut matikan läksyjä, vaikka on ollut. Ei kai ole opettajan vika, ettei lasta ole opetettu puhumaan totta ??? Kyllä se on sinun tehtäväsi.

itsekin hämmästelin, miten ulkona sitä on lapsen päivästä. Päiväkodissa sai kuulla lapsen päivästä päivittäin, kun lapsen kävi hakemassa. Koululaisen päivän kulusta sai kuulla vain koululaiselta itseltään.



Meillä on kaksi lasta. Jos kysyin esikoiselta, mitä päivään kuului, vastaus oli "ei mitään", kuopuksen vastaus taas oli "kaikkee".



Kasvamista ja luopumista tämä äitinä olo on. En koe olleeni tai olevani mikään curling-vanhempi, mutta kyllä se kirpaisee joka kerta, kun lapsen elämään tulee uusia juttuja, joissa ei ole enää itse mukana. Vanhempi lapsistamme on jo muuttanut muualle opiskelemaan, nuorempikin on jo lukion kolmannella. Mutta hyvin muistan kummankin ensimmäisen koulupäivän, oli se niin jännää!

hän tulee olemaan opettajalle rasite.



Lähtökohtaisesti pitää ajatella niin että opettaja osaa hommansa ja jos myöhemmin (ei viikon kuluttua koulun alkamisesta) osoittautuu että ongelmaa sitä voi alkaa selvittelemään.



Lapsensa elämästä pitää olla kiinnostunut mutta pitää ymmärtää myös se että koulu on lapsen työ ja hän sen hoitaa itsenäisesti.



Ei opettajalla ole aikaa kirjoittaa henkilökohtaisia kertomuksia jokaisen oppilaan vanhemmille kuinka menee ja mitä on tehty.



Uskon että opettaja aikanaan lähettelee infoa koteihin joko kirjeellä tai Wilman kautta kunhan on ehtinyt hieman tutustua lapsiin ja saanut luokan käytänteet rullaamaan.



On myös suotavaa että lapsi itse osaa kertoa päivästään ja siitä keskustellaan tietysti kotona miten on mennyt. Meillä vaihdetaan koulukuulumiset päivittäin vaikka lapset on yläasteella ja lukiossa.



Ap on tyyppiä mulle kaikki ja nyt heti.

Mutta hei... Kyllä sinun pitäisi kovistella lastasi, jos hän valehtelee sinulle että ei ole ollut matikan läksyjä, vaikka on ollut. Ei kai ole opettajan vika, ettei lasta ole opetettu puhumaan totta ??? Kyllä se on sinun tehtäväsi.

vaan tilanteesta, joka tuli ilmi itseasiassa jopa ihan kasvatusammattilaisilla laitoksessa, jossa lapsi asui ja eli, mutta kävi koulua normaalisti kuten muutkin maailman lapset. Ei siis mitään laitoskoulua. Tilanne alkoi pikkuhiljaa siten, että läksyjä tuli yhä vähemmän ja vähemmän, kunnes niitä ei vaan ollut. Havahduttiin siinä vaiheessa, kun läksyjä ei ollut ollut lainkaan viikkoon. Lapsi oli huomannut sen tosiasian, ettei laitoksessa tiedetä kuin se, milloin koulu alkaa ja päättyy, ja milloin on joku retki, ei lainkaan mitä aineita on ollut ja mistä on läksyjä tullut. Mitään viestiä ei koulun suunnalta tullut, ja laitoksen päästä oltiin yhteydessä kouluun sitten, että voiko olla mahdollista, ettei koulusta tule läksyjä ollenkaan. Koulun päästä oltiin kiukkuisia, että ettekö te osaa siellä kysyä siltä lapselta, mitä te tänne soittelette, ja vaikka miten tilannetta selitettiin, koulun päästä ei hellitetty lainkaan. Lopulta oli pakko vaihtaa lapsi toiseen kouluun, johon sitten tehtiin jo heti alusta selväksi, että joka ainoa läksy joka ainoasta aineesta pitää lähettää laitokseen sähköpostitse tai sisäisen verkon kautta (wilma kaiketi nykyään).

Lapset kun ei myöskään ole aina ihan tyhmiä, ja vaikka niitä olisi miten kasvatettu ja opetettu, jos niitä ei kiinnosta läksyjen teko, ja ne on tarpeeksi nokkelia ja havannoivia, ne saattavat keksiä tällaisia luistamiskikkoja.

Ja mun tuntemat opet on kyllä tulleet töihin kaksi viikkoa ennen koulun alkua, ihan kuten päiväkotihenkilökuntakin niissä päiväkodeissa, joissa on ollut kesäsulku. Eka viikko on mennyt paikkoja järjestellessä, toinen viikko kaiketi yhteistyöneuvotteluissa, joiden yksi tavoite on käsittääkseni ollut nimenomaan se lukujärjestysten aikaan saaminen. Mutta ymmärrän hyvin sen, jos ei lukujärjestyksiä heti eka viikolla tai vielä toka viikollakaan ole, mutta joku tässä ketjussa aiemmin kertoi, etteivät he saaneet kahteen ekaan vuoteen ollenkaan tietoja lukujärjestysten tarkemmasta sisällöistä - ja tätä minä tarkoitin. Juuri tällaiset tilanteet altistavat sille, että lapsi pääsee säätämään omiaan siihen koulun ja kodin väliseen yhteistyöhön, mikä taas johtaa siihen, että kotona sätitään koulua ja koulussa sätitään kotia. Ketä se taas palvelee? Se on toki perinteinen tapa toimia, mutta onko se tehokkain ja toimivin kenenkään kannalta?

kun eka tunti alkaa! Haloo!



Ja opettajat ei totisesti ehdi raportoimaan vanhemmille kaikesta, mitä kunakin päivänä on tehty. Jos, on tehnyt ekana päivänä tehtäviä eritysopen kanssa, ei todellakaan tarkoita, että oli "erityistapaus" hyvässä tai pahassa. Er. ope on tiiviisti mukana ekaluokkalaisten koulunaloituksessa. Se on sitä palvelua, mitä koulu "asiakkailleen" tarjoaa.

mikä tarkoittaa sitä, että open ei ole ajatustenlukija, eikä tiedä, että sinä mietit, miten lapsesi koulutaival on lähtenyt käyntiin. Yhteydenpito on yhtä lailla sinun kuin open oikeus ja velvollisuus!



Myös sinä voit olla aktiivinen ja YHTEISTYÖKYKYINEN kysymään vaikkapa soittamalla!



ps. Minua ei potkaistu ulos lasteni elämästäni, kun he aloittivat ekaluokan. Tutustuin yhdessä heidän kirjoihinsa, ohjasin oikeisiin työskentelytottumuksiin, valvoin että tehtävät tulivat siististi tehtyä, lukuläksyt luettua jne. Luotin siihen, että ope ottaa yhteyttä, jos jotain erityistä tulee.

hän tulee olemaan opettajalle rasite.

Lähtökohtaisesti pitää ajatella niin että opettaja osaa hommansa ja jos myöhemmin (ei viikon kuluttua koulun alkamisesta) osoittautuu että ongelmaa sitä voi alkaa selvittelemään.

Lapsensa elämästä pitää olla kiinnostunut mutta pitää ymmärtää myös se että koulu on lapsen työ ja hän sen hoitaa itsenäisesti.

Ei opettajalla ole aikaa kirjoittaa henkilökohtaisia kertomuksia jokaisen oppilaan vanhemmille kuinka menee ja mitä on tehty.

Uskon että opettaja aikanaan lähettelee infoa koteihin joko kirjeellä tai Wilman kautta kunhan on ehtinyt hieman tutustua lapsiin ja saanut luokan käytänteet rullaamaan.

On myös suotavaa että lapsi itse osaa kertoa päivästään ja siitä keskustellaan tietysti kotona miten on mennyt. Meillä vaihdetaan koulukuulumiset päivittäin vaikka lapset on yläasteella ja lukiossa.

Ap on tyyppiä mulle kaikki ja nyt heti.

Kiitos puolustuspuheesta!

t. superkiireinen luokanope, joka viime viikolla teki 9-tuntisia päiviä saadakseen uuden luokan asiat järjestykseen

Meidän lapsi aloitti viime vuonna ekan luokan ja ope tiedotti pari kuukautta Wilmassa päivittäin koulutyön sujumisesta. Ja jos jotain ihmeellistä sattui, ko. lapsen vanhemmille lähti viesti välittömästi.



Koko vuoden wilma-viestejä tuli vähintään kerran viikossa ja yhteistyö oli todella tiivistä. Nyt tokaluokan alkuun opelta oli tullut viesti jo ennen koulun alkua.



Näköjään toiset opettajat vaan osaa hommat paremmin kuin toiset. Ikävää, että teille sattui sellainen toisenlainen ope.

kun ennen tiesi suunnilleen senkin montako kertaa päivässä lapsi oli päiväkodissa/eskarissa käynyt vessassa ja sit kouluun mennessä tenava itse ehkä kertoo mitä siellä on tehty, ehkä ei. Ja muistaa antaa ne laput, jos muistaa ;D

Muutenkin koulun myötä lasten reviiri tuntuu laajenevan hurjasti ja itselläni ainakin oli koko viime vuosi jonkinasteista kriisiä ja napanuora sen kun venyi ja paukkui. Mun pieni tyttö ei enää ole mikään taapero. Ei edes leikki-ikäinen. Se on nyt koululainen. Ja koulu on ihan oma juttu.

Meillä ei openkaan kanssa ollut kuin yksi vanhempainvartti koko vuotena ja yksi vanhempainilta, jonne en päässyt. Toista tapaamista yritin järjestää open kanssa, mutta kun ekan ajan jouduin sairauden takia perumaan, niin toista ei sit koskaan järjestynytkään...

Wilma ei ole käytössä meillä.

Noh, näkeehän sen tokarista sit miten on mennyt...

Tajuatteko, miten iso ja aikaa vievä on työ on järjestää 20-30 aikaa vanhemmille (ainakin n. 20 minuuttia kerrallaan, ei siis tosiaankaan vain "vartti".) Aikataulun laatiminen ei todellakaan ole helppoa, ja kaikki keskustelut pidetään sitten ennen tai jälkeen normaalien opetustuntien. Joten yksi kerta vuodessa on tarpeellinen , mutta ihan riittävä tavallisten oppilaiden kohdalla. Ertyistapausten vanhempien kanssa sitten tavataan aina kun on tarvis.

Kaikki opet huoahtavat helpotuksesta, kun varttiurakka on ohi.

Meidän lapsi aloitti viime vuonna ekan luokan ja ope tiedotti pari kuukautta Wilmassa päivittäin koulutyön sujumisesta. Ja jos jotain ihmeellistä sattui, ko. lapsen vanhemmille lähti viesti välittömästi.

Koko vuoden wilma-viestejä tuli vähintään kerran viikossa ja yhteistyö oli todella tiivistä. Nyt tokaluokan alkuun opelta oli tullut viesti jo ennen koulun alkua.

Näköjään toiset opettajat vaan osaa hommat paremmin kuin toiset. Ikävää, että teille sattui sellainen toisenlainen ope.

Miten ope on voinut wilmassa tiedottaa koulutyön sujumisesta, kun se kaikilla sujuu kuitenki eri tavalla? Itse ainaki opena inhoan kirjoittaa ympäripyöreitä lässytysviestejä, joissa ei ole mitään asiaa.

"Näkeehän se sitten todistuksesta" yms. Mä ainakin olen kiinnostunut lapseni elämästä ja haluan olla osa sitä vielä monta monta vuotta.

Ja mä en luota opettajan kykyyn opettaa mun lapsesta yhteiskuntakelpoinen ihminen. Jos opettajalla ei ole alkeellisimpiakaan yhteistyökykyä koulun ja kodin suhteen, kuinka sellainen voisi tehdä lapsesta yhteistyökykyisen ja elämässä pärjäävän? Kun vanhempien apua tehtävään ei tunnu haluavan?

Mutta kyllä te hämmästytitte mut. Täällä ollaan niin kotihoitomyönteisiä ja superäitejä, mutta kun lapsi lähtee kouluun, teidän hommat on sitten tehty. Hoitakoon koulu hommansa, teitä ei kiinnosta. Uskomatonta kaksinaamaisuutta ja tekopyhyyttä!

-ap-

Tekstistäsi saa sen kuvan, että tärkeintä asiassa on SINUN mielipiteesi ja se, miten SINÄ haluat asiat hoidettavan.

Nyt on kyse muusta, kuin muutaman lapsen päiväkotiryhmästä. Älä myöskään unohda, että aikaa on kulunut muutama hassu päivä, kuulostaa kieltämättä täysin hysteeriseltä että yhden viikon jälkeen olet muodostanut mielipiteesi (joka tietenkin on se oikea).

Oletko muutoinkin yhtä hyökkäävä, kuin tässä ketjussa? Se ei ole hyvä lähtökohta minkäänlaiselle yhteistyölle, annat itsestäsi kuvan, ettei sitä sinun puoleltasi liene luvassakaan.

Se, että lapselle annetaan koulurauha, ei todellakaan tarkoita, että lapsi hylättäisiin, syytöksesi on suoraan sanoen naurettava.

t. 19/20

Erityisopella käymiseen ei liity mitään suurta dramatiikkaa, koska on aivan yleinen käytäntö, että erityisope käy läpi kaikki oppilaat, varsinkin eka- ja tokaluokkalaiset sekä eskarit ja saa näin käsityksen erityisopetuksen tarpeesta. Älä siis murehdi sitä! Luulisin, että opettaja tulee pitämään jossain vaiheessa vanhempainillan, jossa kertoo luokan kuulumiset ja käytännöt. Kannattaa olla myös itse aktiivinen, koska nykykoulussa opella on kädet täynnä työtä. Teemme sataa muutakin asiaa opetustyön ohella. Meiltä vaditaan jatkuvasti kaikenmaailman projekteja, opetussuunnitelmien päivittämistä, oman osaamisen päivittämistä ja koulun kehittämistä. Joku asia sattaa siinä hötäkässä unohtua, se on vain inhimillistä.

"Näkeehän se sitten todistuksesta" yms. Mä ainakin olen kiinnostunut lapseni elämästä ja haluan olla osa sitä vielä monta monta vuotta. Ja mä en luota opettajan kykyyn opettaa mun lapsesta yhteiskuntakelpoinen ihminen. Jos opettajalla ei ole alkeellisimpiakaan yhteistyökykyä koulun ja kodin suhteen, kuinka sellainen voisi tehdä lapsesta yhteistyökykyisen ja elämässä pärjäävän? Kun vanhempien apua tehtävään ei tunnu haluavan? Mutta kyllä te hämmästytitte mut. Täällä ollaan niin kotihoitomyönteisiä ja superäitejä, mutta kun lapsi lähtee kouluun, teidän hommat on sitten tehty. Hoitakoon koulu hommansa, teitä ei kiinnosta. Uskomatonta kaksinaamaisuutta ja tekopyhyyttä! -ap-

En haluaisi olla ap:n lapsen opettaja.

Kovasti on puhuttu vaikeista vanhemmista ja tässä taas yksi sellainen ;)

Ekaluokkalaiset ovat koulussa 3-4 tuntia päivässä.

Se on pieni aika verrattuna eskariin/päiväkotiin.

Yksi ihminen ja monta lasta, ei siinä ehdi jokaisen vanhemmille jatkuvasti kertoa miten päivä on mennyt.

Antakaa opettajille työrauha, he kyllä osaavat asiansa.

Wilmassahan voi siihen poissaolot kohtaan laittaa joka päivän/tunnin kohdalle unohdukset, häiriköinnit ym. Siihen voi viitsiessään laittaa huomautuksen hyvin sujuneesta tunnistakin.



Lukujärjestys jossa värikoodeja, se se on. Joka päivä jännittää avata wilma ja katsoa minkävärisiä läikkiä pöllähtää silmille.

Unohduksen kohdalle merkataan myös tekemättä jäänyt tehtävä, joten kyllä se viesti kotiin asti pääsee.

Wilman kautta tulee myös yhteinen viikkoviesti, jossa pääpiirteittäin käydään läpi jos ovat tehneet jotain erikoista. Siinä myös tiedotetaan seuraavan viikon erikoisuuudet, kuten uimareissut.



Yhteistyö on siirtynyt nettiin.