Koulu alkoi: vanhemmat potkaistiin ulos lapsen elämästä.
Koulu alkoi tiistaina ja mä ainakin tunnen olevani turha ja ylimääräinen lapsen asioissa. Opettaja lähettelee lappuja, joissa velvoittaa vahempien tekemään sitä ja tätä, mutta minkäänlaista viestiä tai tietoa siitä miten koulu on alkanut ei kuulu tai näy.
Lapsi kertoi ekana päivänä tehneensä erityisopettajan kanssa tehtäviä. Lapsi osaa lukea ja kirjoittaa ja toimia ryhmässä (ainakin eskariopen mukaan), joten ihmettelempä miksi heti ensimmäisenä päivänä lasta testataan ja vielä ilman minkäänlaista tietoa vanhemmille.
Lukujärjestys tuli lapsen mukana loppuviikosta. Täynnä lyhenteitä. Tokikin suurimman osan ymmärsin ja oli jo mun kouluaikaan käytössä, mutta pari oppiainetta jäi epäselväksi. Onneksi lähisukulainen on ala-asteen opettaja, pystyin häneltä kysymään.
Opettaja vaikutti ekana päivänä erittäin tiukalta ja jopa pelottavalta. Häneltä en uskalla kysyä varmaan mitään ikinä. Todellakin tuli sellainen olo, että vanhemmat eivät todellakaan olleet tervetulleita ekana päivänä seuraamaan koulun aloitusta ja muutama äiti kun yritti välitunnilla kysyä jotain, vastaus oli hyvin tiukka ja jopa kiukkuinen.
Tuntuu vähän orvolta tällä hetkellä.
Kommentit (63)
kun ennen tiesi suunnilleen senkin montako kertaa päivässä lapsi oli päiväkodissa/eskarissa käynyt vessassa ja sit kouluun mennessä tenava itse ehkä kertoo mitä siellä on tehty, ehkä ei. Ja muistaa antaa ne laput, jos muistaa ;D
Muutenkin koulun myötä lasten reviiri tuntuu laajenevan hurjasti ja itselläni ainakin oli koko viime vuosi jonkinasteista kriisiä ja napanuora sen kun venyi ja paukkui. Mun pieni tyttö ei enää ole mikään taapero. Ei edes leikki-ikäinen. Se on nyt koululainen. Ja koulu on ihan oma juttu.
Meillä ei openkaan kanssa ollut kuin yksi vanhempainvartti koko vuotena ja yksi vanhempainilta, jonne en päässyt. Toista tapaamista yritin järjestää open kanssa, mutta kun ekan ajan jouduin sairauden takia perumaan, niin toista ei sit koskaan järjestynytkään...
Wilma ei ole käytössä meillä.
Noh, näkeehän sen tokarista sit miten on mennyt...
Siis ÄIDIN kasvaminen siihen että sinä et ole enää lapsesi maailman napa.
Nyt tulet vielä saamaan monet noista tiedoista vähitellen vanhempäinallassa ja henkilökohtaisessa 'vartissa', mutta ekaluokasta eteenpäin joudut tottumaan siihen että lapsellasi on myös elämää johon sinä et kuulu. Ja sen oman elämän osuus lisääntyy vuosi vuodelta
On hyvä oppia hyväksymään tilannetta vähitellen, lopulta kun joudut sopeutumaan siihen että lapsi muuttaa pois kotoa ja kertoo asioistaa sen mitä haluaa...
Jo teiniltä saat kuulla etteivät hänen asiansa sinulle kuulu pätkääkään.
Olen oikeasti sitä mieltä että vanhemman kannattaa tiedostaa tämä oman kasvun tarpeellisuus, niin hän osaa myös ohjata ja suojella oikein ja antaa lapsen omalle elämälle tilaan oikeassa suhteessa. Jos takerrut mustasukkaisesti lapsesi elämään, tuhoat sen.
Omakohtaista kokemusta minulla on vasta teiniin asti, mutta anopin takertuvan asenteet tuhot olen nähnyt ja todennut oman äitini 'sylin avaamistekniikan' paljon paremmaksi.
LApset ovat meillä vain lainassa, elämä vie ne mukanaan, vähitellen, mutta siitä ekaluokan ovelta se alkaa.
mitä aineita milloinkin on? Sehän on vanhemman kannalta ihan yhdentekevää. Ainoa jolla on merkitystä on liikunta, että osaa laittaa varusteet mukaan oikeana päivänä.
Taitaa olla koulun aloitus kova kasvunpaikka monelle äidille, ei niinkään lapselle.
Mutta sitä se on, lasten kouluunmeno. Alkaa uusi luku lasten elämässä ja siinä meillä vanhemmilla on pienempi osa kuin ennen, se täytyy vain hyväksyä.
Tottakai vanhemmilla on edelleen suuri rooli lasten elämässä, mutta siis ihan vähän pienempi, kuin ennen.
Ja on tärkeää, että lapset saavat käydä sitä koulua itse, ettekä te käy sitä heidän kauttaan.
Ap, kirjoitit itse, että koulu vasta alkoi - tottahan toki opettaja lähettää lippua, lappua ja ohjeita, niitä tarvitaan näin aluksi!
Mutta ymmärrät varmaan myös, etteihän hänellä ole millään voinut olla aikaa lähetellä tietoja 15-25 lapsen vanhemmille muutama päivä lukukauden alun jälkeen!
Ainakin meidän koulussamme on aivan yleinen käytäntö, että kaikki lapset käyvät myös erityisopettajan luona! Ja kyllä koulussa saa testata lasta ihan ilman vanhempien tiedottamista... Miten uskot opettajan saavan tietää, mitä lapsesi osaa, jos ei ensin vähän tehdä jotain?
Anna lapsesi aloittaa koulu ihan rauhassa. Jos jotain ongelmia on, niistä kyllä varmasti tiedotetaan ja otetaan sinuun yhteyttä. Jos kaikki sujuu normaalisti, et kuule koulultapäin mitään;-)
t. 3.- ja 1.-luokkalaisten äiti (joka myös työsti lapsista irtipäästämistä...)
Ei 1-2-luokilla käytetä (enää) lukujärjestystä, vaan siellä tehdään sitä, mikä juuri sattuu sopimaan (asiayhteyteen, säähän, siihen millä päällä lapset ovat, siihen, mitä tehtiin tätä ennen jne jne).
Kyllä opettaja huolehtii siitä, että eri aineita painotetaan opetussuunnitelman mukaisesti.
Mutta sitä se on, lasten kouluunmeno. Alkaa uusi luku lasten elämässä ja siinä meillä vanhemmilla on pienempi osa kuin ennen, se täytyy vain hyväksyä. Tottakai vanhemmilla on edelleen suuri rooli lasten elämässä, mutta siis ihan vähän pienempi, kuin ennen. Ja on tärkeää, että lapset saavat käydä sitä koulua itse, ettekä te käy sitä heidän kauttaan. Ap, kirjoitit itse, että koulu vasta alkoi - tottahan toki opettaja lähettää lippua, lappua ja ohjeita, niitä tarvitaan näin aluksi! Mutta ymmärrät varmaan myös, etteihän hänellä ole millään voinut olla aikaa lähetellä tietoja 15-25 lapsen vanhemmille muutama päivä lukukauden alun jälkeen! Ainakin meidän koulussamme on aivan yleinen käytäntö, että kaikki lapset käyvät myös erityisopettajan luona! Ja kyllä koulussa saa testata lasta ihan ilman vanhempien tiedottamista... Miten uskot opettajan saavan tietää, mitä lapsesi osaa, jos ei ensin vähän tehdä jotain? Anna lapsesi aloittaa koulu ihan rauhassa. Jos jotain ongelmia on, niistä kyllä varmasti tiedotetaan ja otetaan sinuun yhteyttä. Jos kaikki sujuu normaalisti, et kuule koulultapäin mitään;-) t. 3.- ja 1.-luokkalaisten äiti (joka myös työsti lapsista irtipäästämistä...)
Ei 1-2-luokilla käytetä (enää) lukujärjestystä, vaan siellä tehdään sitä, mikä juuri sattuu sopimaan (asiayhteyteen, säähän, siihen millä päällä lapset ovat, siihen, mitä tehtiin tätä ennen jne jne). Kyllä opettaja huolehtii siitä, että eri aineita painotetaan opetussuunnitelman mukaisesti.
käytetään, ja hyvin tarkkaan seurataankin sitä.
on nyt tokaluokalla. Ennen koulua hän oli kotihoidossa, kävi srk:n kerhoa ja sitten eskarin. Srk:n kerho oli sellainen, että jos kysyin, ohjaaja sanoi, että ihan hyvin menee ja se siitä. Mukava täti sinänsä, mutta minulla oli vähän orpo fiilis. Minulla ei siis ole kokemusta päiväkotielämästä, mutta mitä olen kuullut, tädit voivat hyvinkin yksityiskohtaisesti käydä läpi päivän tapahtumat. Lisäksi on jotain keskusteluja, joissa käydään läpi tavoitteita ja niiden totetumista. Meillä oli sellainen neuvolan täti, jolle kaikki oli normaalia, ja kun kerran vuodessa nähtiin, sain aika yksin päätellä miten lapsella menee. Ehkäpä tämä kaikki on helpottanut lapsen kouluunmenon muutosta minun kohdallani; en ole tottunut siihen, että joku ulkopuolinen aikuinen analysoi lapseni elämää. Ongelmana on vähän se, että lapsi ei oma-aloitteisesti kerro kovin paljon. Opettaja on tosi mukava, joten jos huolia tulisi, ottaisin yhteyttä, mutta kun oppilaita on 26, ei jokaisen asioita voi vatvoa. Täytyy vaan luottaa, että koulussa osataan, ja yrittää lapselta kysellä :) Meidän koulussa erityisope on suosittu ja kaikki lapset haluaisivat hänen luokseen ja kaikki käyvätkin välillä, ja testaillaan myös. Ei siinä ole mitään dramaattista. Ja lukujärjestys on aika viitteellinen.
minulla tokaluokkalainen eli koulua on takana jo yksi vuosi. En kokenut koulunaloitusta noin ankeasti kuin ap.
Ensimmäinen vanhempainilta oli viikko koulun aloituksesta ja silloin jo sain ensimmäisen palautteen lapsen pärjäämisestä. Lisäksi open kanssa oli syksyllä vartin mittainen keskustelu. Saamme rutkasti tietoa myös wilman ja reissuvihon mukana.
Itse olen ottanut sen kannan, että jos koulusta ei kuulu mitään, niin kaikki menee loistavasti. Ja näin se menee. Lapsi pärjää, viihtyy, eikä ongelmia ole ollut. Palaute opettajalta on aina ollut positiivista. Tämä nyt vain on osa tätä kasvamista ja napanuoran katkaisemista. Minä en usko, että siitä olisi kuin haittaa, jos vanhemmat tunkisi ekoina päivinä kouluun mukaan.
toisessa on lukujärjestys mutta toisessa ei. Ilmeisesti opet saavat valita että mitä opettavat milloinkin.
Mutta joo, aiheeseen palatakseni minäkin haluaisin kuulla opelta että miten tytöllä on lähtenyt koulu menemään mutta kai ihan hyvin kun mitään ei ole kuulunut. Voi sitä napanuoran pauketta...
[
i]
Ei 1-2-luokilla käytetä (enää) lukujärjestystä, vaan siellä tehdään sitä, mikä juuri sattuu sopimaan (asiayhteyteen, säähän, siihen millä päällä lapset ovat, siihen, mitä tehtiin tätä ennen jne jne). Kyllä opettaja huolehtii siitä, että eri aineita painotetaan opetussuunnitelman mukaisesti.
käytetään, ja hyvin tarkkaan seurataankin sitä.
Minua tuo lähinnä huvittaa. Joidenkin yli kävellään ja joidenkin yli EI.
ja sitä ennen varmaan jotain kokeitakin allekirjoitettavaksi, joten rauhoitu.
onko teillä käytössä wilma, jos on, sitä kautta voi kanssa laittaa sähköpostilla kysymyksiä ja seurata mitä kokeita on tulossa.
ekana päivänä sanoivat muutaman sanan ulkona, ja kaikkee ei edes kuullut kun olin takana, vanhempia niin paljon paikaalla
sitten nimenhuuto ja lapset sisälle, vanhemmat kotiinsa
thatsit !
ei oo tietoo mistään
ensin viikko vaan kellonajat, sama ensi viikolle
ei siis tietoo mit aineita on , tai ees mitä tehdään
mitään ohjeit ei ole tullut
aika outoo touhua:(((
onko teillä käytössä wilma, jos on, sitä kautta voi kanssa laittaa sähköpostilla kysymyksiä ja seurata mitä kokeita on tulossa.
opetusta voi milloin vaan mennä seuraamaan, ja opettajan kanssa keskustelemaan
jA kyllä, niin mä olenkin jo tehnyt !
Päiväkodissa "tädit" kertoivat päivittäin, miten on mennyt kun hait lapsesi kotiin. Näin ei tapahdu koulussa. Koulussa tiedottaminen tapahtuu yleisesti niillä mainitsemillasi lapuilla tai sähköisellä reissuvihkolla tai sähköpostilla, soittaakin saat. Vanhempainilta on piakkoin varmaan tiedossa, jossa kerrotaan enemmän koulun ja luokan käytänteistä. Sen jälkeen on varmaankin vanhempainvartti, jonne pääset keskustelemaan open kanssa lapsesi asioista.
Luota kouluun ja opeen ja välitä lapsestasi! Hyvin se menee!
Erityisope käy usein ensimmäisinä päivinä ekaluokissa katsomassa mitn menee ja esittelemässä itseään. Hän saattaa teettää jonkin yhteisen tehtävän.Siitä ei siis kannata olla huolissaan. Varsinaisista testeistä hän tiedottaa kotiin ja jos lapsesi pääsee hänen oppiinsa siitä myös ilmoitetaan aina kootiin.
Mukavaa koulunalkua lapsellesi!
Rauhallista syksyä sinullekin ensimmäisen akaluokkalaisen äiti!
ekana päivänä sanoivat muutaman sanan ulkona, ja kaikkee ei edes kuullut kun olin takana, vanhempia niin paljon paikaalla
sitten nimenhuuto ja lapset sisälle, vanhemmat kotiinsa
thatsit !ei oo tietoo mistään
ensin viikko vaan kellonajat, sama ensi viikolle
ei siis tietoo mit aineita on , tai ees mitä tehdään
mitään ohjeit ei ole tullutaika outoo touhua:(((
enää teitäkin paimentaa.
Ei koulusta yleensä viestitä, miten meni, vasta vanhempainvartissa sitten, joka sekin on yhden kerran vain. Erityisope käy esim. meillä läpi kaikki ekaluokkalaiset lukemisen osalta niin, että mihin ryhmään kukin kuuluu eli aloittelijat ovat erikseen kuin sujuvat lukijat ja saattaa olla vielä ryhmä siinä välissä. Ei kuljeta eskaritietojen mukaan vaan lapsi on nyt koulussa ja siksi koulu tutkii, mitä osaa ihan vaan ryhmiä varten. Ei siksi että onko jotain vikaa. Meillä ne, jotka eivät osaa lukea, käyvät sitten erityisopen luona, jotta oppisivat nopeammin. (ja sitten vielä kritisoidaan, jos vanhemmat vähänkin auttavat alle kouluikäistä oppimaan lukemaan).
Open on oltava tiukka, jotta kuri pysyy. Pelottavuus voi syntyä myös siitä, että sisimmässä herää oma pieni koululainen, joka myös taas reagoi opettajan nähdessään. (Itsekin kokenut). Kyllä se siitä, kun vähän saa olla tekemisissä tai ope vaihtuu kivempaan. Ja jotkut opet saattavat sitten joskus sähköpostitse viestiä ihan siitä, miten luokan kanssa on mennyt esim. jokin retki tai sit siitä, että kuraattorin kanssa aletaan selvitellä luokan ongelmia.
Itse huomasin tuon, että vanhemmat eivät ole tervetulleita seuraamaan lapsensa olo ja menoa jo päiväkotia aloitettaessa. Se on surullista, mutta semmoinen on tämän maailman meininki tällä hetkellä.
Ap tulee olemaan todellinen rasite opettajalle.
Sääli jos lapsesi huomaa asenteesi koulua kohtaan.