Onko ketään muita kenen elämä EI muuttunut lapsen myötä?!!!

Minulle ainakin oli muutos siinä, että yhtäkkiä en aamulla noussutkaan töihin. Ehkä ap ei ole koskaan ollut töissä.

Lisäksi kaikki käytönnän seikat. Enää en vain tuosta hopsassaa käväissyt nakkaamassa roskapussia vaan otin roskapussin matkaan kun lähdin vauvan kanssa ulos. Ihan käytännön asioita esim. imetys.

Ennen vauvaa en istunut sohvalla joku ihmemässä rintaa ja katsomassa telkkaria. Ehkä ap.lla sitten mies imi vauvaa ennen rintaa iltaisin niin ei siinäkään tullut muutosta.

Mutta henkinen puoli oli suurin. Herkistyin ja muutin ihmisenä paremmaksi ja parisuhteemme astui ihan uuteen ulottuvuuteen kun meistä tuli isä ja äiti. Seksikin on nykyään huomattavasti parempaa.

Antoiko ap vauvan heti sairaalasta pois kun elämä ei muuttunut tippaakaan.

Yhtäkkiä oli määrättömästi aikaa käytettävissä ihan monin haluan. Se tuntui uskomattomalta. Ja tuntuu yhä. Näin paljon vapaata / omaa aikaa minulla ei ole ollut varmaan lukioaikojen jälkeen.

Jos lapsen voi viedä hoitoon aina harrastusten ajaksi, niin ehkä joo on helppo harrastaa.

Olen neljän äiti. Viimeset 20 vuotta eläny lapsiperheen arkea ja en päivääkään antais pois, enkä vaihtais kenenkään sinkun tai lapsettoman kanssa paikkaa.



Elämä on hyvää juuri näin :)

ei suinkaan huonompaan suuntaan.

siis miten niin mikään ei ole muuttunut???

meillä lapsi muutti lähes kaiken, erityiseti ajattelumaailman ja ihan täysin.

valehtelee. Siitä lapsesta on kuitenkin huolehdittava, eivätkä vanhemmat voi tulla ja mennä vapaasti miten sattuu. Vai oliko tässä nyt kyse vain siitä, että harrastukset eivät jääneet ja parisuhde voi edelleen hyvin = elämä ei mennytkään "pilalle"?

Kaikilla elämän osa-alueilla tuli muutos. Päivien uuden rytmitysten (lapsien unet ja imetykset määräävät kaiken) lisäksi yöt muuttuivat raskaiksi valvomisineen ja yöimetyksineen. Ensimmäinen vauva on pahin, minulla se oli erittäin vaativa ja suuritarpeinen. Muutos itsekkäästä nuoresta uraäidistä täydellisesti lastaan ensisijaisesti JOKA TILANTEESSA miettiväksi äidiksi ei ollut täysin kivuton ja vaati elämäni siihen astisia suurimpia ponnisteluja. Olina ajoin uupunut (minähän en aiemmassa elämässä väsynyt mistään),mutta nyt lapsen ollessa 6v olen ylpeä itsestäni. Omatunto on puhdas ja lapsesta on kasvanut upea pieni ihminen. Kannatti muuttua!

en sanoisi ettei MIKÄÄN muuttunut lapsen myötä mutta eipä elämä suuresti mullistunut vauvan synnyttyä. Olen aina ollut aika kotikissa, joten tämä kotiäidin rooli sopii minulle hyvin.

elämän muuttumiseksi. Ekan lapsen syntymän jälkeen ei saanut nukkua niin pitkään kuin halusi, aamulla ei saanut rauhassa lukea lehteä aamiaisella, kotitöiden määrä kasvoi, uloslähteminen oli oma rumbansa ja muuta sellaista. Lehdestä ei voinut edes ajatella lukevansa lapsia koskevia huonoja uutisia.



Nyt, kun lapset ovat jo teinejä, voin tehdä taas kaikkea mitä haluan. Olen kyllä ihan erilainen ihminen nyt, mitä olisin ilman lapsia. Omasta mielestäni olen muuttunut parempaan suuntaan, onneksi.

Yhtäkkiä oli määrättömästi aikaa käytettävissä ihan monin haluan. Se tuntui uskomattomalta. Ja tuntuu yhä. Näin paljon vapaata / omaa aikaa minulla ei ole ollut varmaan lukioaikojen jälkeen.

että ap tarkoittaa sitä, että luuli vauvan muuttavan asioita huonompaan suuntaan ja on nyt ilahtunut kun niin ei käynytkään.



Minun elämäni muuttui valtavasti esikoisen myötä.

1: Kaveripiiri muuttui, sillä yhdelläkään entisistä kavereistani ei ollut lapsia eikä kiinnostusta lapsiin ylipäänsä. Sain valtavasti uusia kavereita, ihmisiä joihin en olisi muuten koskaan tutustunut.



2: Työ ja ammatti meni vaihtoon; pienen lapsen äitinä en voi tehdä viikkoja putkeen reissutyötä, en kestäisi niin pitkää eroa lapsesta eikä mies ja lapsikaan kestäisi olla jatkuvasti erossa minusta. Koska alallani on muuten huono työtilanne, opiskelen uutta ammattia, sellaista joka mahdollistaa normaalin perhe-elämän.



3: Käsitys itsestäni ja muista ihmisistä on muuttunut. Lapsi on nostanut esiin sellaisia puolia itsestäni, sekä hyvässä että pahassa, joita muuten koskaan olisin itsessäni huomannut.



Minäkin luulin, että elämä menee jotekin pilalle lasten myötä, ja kaipaan lopun elämäni vain lapsettomia aikoja. Vielä sellaista päivää ei ole tullut, päivä päivältä hauskempaa (kaksi lasta :)

ap voit sanoa, ettei lapsen tulo ole muuttanut golf harrastustasi? Joko et ole aiemminkaan juurikaan golfia pelannut (siis joku 6 kierrosta kesässä eli et varsinaisesti harrastanut), tai miehesi ei harrasta juuri mitään ja siksi voit harrastaa samaan tahtiin kuin ennenkin, tai sitten et ole lapsesi kanssa juurikaan.



Jos miehesi tai itse olet töissä normaalisti ja golfkierrokseen menee keskimäärin 5 tuntia (vaikka vain 4 olisi sallittu), niin se yhtälö ei vaan pelitä. Tai sitten sulla on sellaiset tukijoukot, jotka hoitaa lasta kun käyt kierroksilla silloin kun mies on töissä.



Meillä molemmat "harrastaa". Lasten myötä molemmat vähemmän kuin ennen, minä omasta valinnastani vielä vähemmän kuin mies.



Ihmettelen vaan miten golfin harrastaminen ei ole muuttunut lapsen myötä.

Joo, kirjoitin vähän huonosti ja tekstin loppu on hävinnyt jonnekin!! Siinä yritin selittää mitä tarkoitan hieman tarkemmin.



Toki ELÄMÄmme (käytin tyhmänä tätä sanaa..) on muuttunut, mutta parisuhteemme eikä me miehemme kanssa ihmisinä olla muututtu mielestäni lainkaan.

Meistä on tullut vanhemmat ja vastuu kasvanut, mutta ihan samanlainen dynamiikka meillä toistemme kanssa on.



Pointtini oli se, että kun olin niin kovasti pelännyt muutosta huonompaan, että kaikesta tulee vaikeeta, parisuhde menee pilalle, ei seksiä, ei omaa aikaa ym. ym., niin mitään tällaista ei tapahtunutkaan.



Täällä puhutaan, ettei saa enää nukkua kunnolla eikä jää aikaa mihinkään ja lähteminen joka paikkaan on vaikeaa, TÄTÄ meillä ei ole. Me mm. vuorottelimme, kun vauva heräili öisin tai jos toinen haluaa lukea sen lehden tai syödä aamupalan rauhassa, katsoa lempisarjansa jne. eikä me mitään lupia kysellä miehen kanssa saako sinne ja tänne mennä, kun tiedämme kuitenkin toistemme "pakolliset" aikataulut hyvin. Olen myös AINA osannut nauttia myös mieheni seurasta ja kun silloin tällöin viemme pojan mummolaan 1-2 yöksi, niin ikävä meillä on juu, mutta en minä mitenkään siitä kärsi.. väärinkö? Ei mielestäni. Elämä meillä SUJUU yhtä hyvin kuin ennenkin, se on ehkä se juttuni ydin ja se, että kuvittelin, että kaikesta tulee niin vaikeeta ja erilaista. Ei tullut.



Eikä minulla ole mitään tarvetta todistella niinkuin joku tuolla sanoi :) Poikamme on jo 3-vuotias ja elämämme rakkaus

Lähdetkö omiin rientoihin, kun mies tulee töistä vai mitä tarkoitat?

?? En ymmärrä tätä. Kyllä, pelaan golfia edelleen, tänä kesänä ehkä sellanen 12-14 kierrosta ja itse pidän tuota tahtia ihan harrastuksena kyllä. Kesällä pidän myös pitkät lomat..tietty. Mies on silloin poikamme kanssa tai jos yhdessä pelaamme, niin hoidossa.

tai hankalammaksi lasten myötä.



Välillä oikein naurattaa yhden lapsen vanhemma kun he valittaa kuinka hankalaa yhden lapsen kanssa on esim. matkustaa.

Se on tasan niin hankalaa kuinka hankalaksi itse sen tekee.



Yksikin valitti, että 1 vuotiaan kanssa on niin hakala olla lentoentällä kun sen lasekee lattialle se juoksee samantein jo kymmenien metrien päässä. No kas kummaa, esim valjaat tai rattaat olis auttanut asiassa, mutta piti tehdä asiat hakalasti ja antaa lapsen kulkea vapaana.

Tietysti se muuttuu. Perheeseen kuuluu uusi ihminen. Sehän ei toki tarkoita, että asiat muuttuisivat huonompaan.

Kohta sulle tullaan huutamaan, että no et tiedä vielä mitään, mutta teepäs toinen lapsi! Ja kolmas! Sitten on kaikki perseellään...



Meillä on se 3 lasta, ja voisin laittaa ihan samanlaisen viestin. Toki arjessa täytyy olla paljon tehokkaampi kuin ennen lapsia, mutta edelleen harrastan omia juttujani, näen ystäviäni, nautin töistäni. Mä en myöskään ole ollut lasten kanssa erityisen väsynyt koskaan. Meillä on kivaa perheenä ja kivaa arkea elellään.

oli ensimmäisen jälkeen hirveä tarve todistella kaikille, etenkin lapsettomille kavereille, ettei lapsi muuta mitään.



Mutta tottakai se muuttaa. Ei sillä, kyllä minäkin saan edelleen tehdä kaikkea mitä ennenkin, parisuhde voi hyvin jne. Mutta tiettyjä asioita lapsen saaminen muuttaa silti. Esim. käytännönasioissa sen, että jos haluan mennä jonnekin pitää siitä sopia aina miehen kanssa ja aina ei onnistu jos miehellä on esim. töitä ja muilla mahdollisilla hoitajilla menoa.



Ja ennen kaikkea lapsen saaminen muuttaa henkistä puolta. Esim. ero pienestä vauvasta tuntuu vaikealta, joutuu miettimään monia asioita uudelta kantilta jne.



Lapsen saaminen muuttaa elämää ja ihmistä, se joka muuta väittää joko valehtelee tai hänelle ei ole kehittynyt normaalia kiintymyssuhdetta lapseensa eikä hän ole kasvanut vanhemmaksi.



Ja p.s en ole mikään fanaattinen kukkahattumamma vaan nuorehko äiti jolla on paljon muutakin elämässä kuin lapset.

pitää pitää huolta lapsesta (ruokkia, hoitaa jos on kipeänä, leikittää, vaatettaa, kuskata tarhaan jne), emme voi molemmat lähteä samaan aikaan jonnekin yhtä spontaanisti kuin ennen kun on hommattava lapsenvahti. Ihan joka paikkaan ei pääse jos ei ole lastenvahtia, ja muutenkin tulee mentyä vähemmän (ja esim. tavattua ystäviä vähemmän) kuin ennen koska haluan viettää aikaa töiden jälkeen lapsenkin kanssa. Lapsi on aamuvirkumpi kuin me, ja herättää meidät viikonloppuisin aiemmin kuin muuten heräisimme.



Parisuhde toimii edelleen hyvin, on seksiä, läheisyyttä, keskusteluja jne. mutta kyllä elämä ainakin meillä muuttui. Ei kokonaan, mutta muuttui.