Lue keskustelun säännöt.
Olen häpäisty työpaikallani. Pitkä vuodatus. En jaksa enää :o(
19.08.2011 |
Tämä on niin noloa ja itsetuntoa syövää.. Olen lähihoitaja, ja kaupunki testaa kaikkien hoitajien lääkelaskutaidot tentillä. Kymmenen laskua, ja kaikkien tulee olla luonnollisesti oikein.
Mulla on paha oppimishäiriö matematiikassa, joka juontaa juurensa ihan lapsuuteen. Ongelma on jo ihan psyykessä. Isäni hakkasi mua lapsena samalla kun tein läksyjä. Jos en tajunnut jotain laskua, sain selkääni. Istuin tuntitolkulla ja itkin ja laskin. Olin paniikissa ja pelkäsin.
Sain matikasta pahan kammon, ja se on seurannut mua aikuisuuteen asti. Lähihoitajakoulussa sain tukea oppimiseen, lääkelaskutkin menivät läpi jossain vaiheessa. Itkin ja laskin.
Olen pärjännyt elämässä muuten, luin ylioppilaaksi kirjoittamatta matikkaa. Pääsin yliopistoonkin. Luen aivan eri alaa. En koe että olisin sanan varsinaisessa merkityksessä tyhmä.
Olen nyt kaksi kertaa yrittänyt päästä tenttiä läpi siinä onnistumatta, kolmas ja viimeinen yritys on jäljellä. Sen jälkeen kaupunki alentaa minut kodinhoitajaksi tai hoitajaksi, jolloin palkka tippuu ja työtehtävät vaihtuu avustaviin tehtäviin.
Ongelma on siinä, että laskut eivät ole vaikeita, vaan vajoan tentissä kuin johonkin tyhjään tilaan, jossa pää lyö tyhjää ja meinaan vain itkeä. Käytännössä, ja erilaisissa näytöissä olen todistetusti jakanut ja antanut lääkkeet oikein. Itse tenttitilanne saa mut niin lukkoon ja paniikinomaiseen tilaan, etten kykene muuta kuin tärisemään. Aivan hullua, tiedän :o(
Ja kuinka työkavereita naurattaa! Olen ainoa yo-opiskelija koko työyhteisössä, ja minusta kuvitellaan että olen mielettömän älykäs ja kaikkitietävä. No, kun asia ei ole niin. Siitä ovat ihmiset saaneet kivan herkkupalan mässättäväksi kahvikeskusteluihin. Mua taivastellaan ja naureskellaan: "Herranen aika, meidän YLIOPISTO-OPISKELIJA ei pääse tuollaisesta läpi!"
Olen tehnty viisi vuotta töitä samassa paikassa ilman ongelmia, ja nyt minulta on alettu viemään systemaattisesti aiempia tehtäviäni pois. Olen hirveän ahdistunut; en nuku, syö, ja itken töihin mennessä ja sieltä palatessa. Tämä vaikuttaa jo koko elämääni, on saanut mut vihaamaan itseäni. Itsetuntoni on ropissut alas ja nöyristelen työpaikalla kaikkia, ja yritän olla huomaamaton.
Ymmärrän tietysti, että kaikkien on tentti suoritettava. Siksi en enää tiedä mitä tekisin. Vaihtoehtoina on siirtyä oman uuden alani sijaisuuksia tekemään, jättäytyä kokonaan opiskelijaksi. Hyvä puoli siinä olisi se, että valmistuisin nopeammin. Olen kolmen pienen lapsen yh, ja tarvitsen kuitenkin rahaa.
Omassa työpaikassani olen jo niin häpäisty ja omanarvontunnoton, etten tiedä kykenenkö siellä enää jatkamaan missään työtehtävissä. Auttakaa joku jotenkin, mitä tekisin? Aikaa ei ole juosta terapiassa tms, olen aivan kädet täynnä työtä totaali yh:na, työssäkayvänä ja opiskelijana :o(
Kommentit (66)
Mene psykologin juttusille. Sinun älyssä ei ole vikaa. SINULLA ON TRAUMA!!! Mene työterveyslääkärille ja sitä kautta hae apua. Saat oppia kuinka pääset yli paniikkireaktiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tiedän että kunnallisten työterveyshuolto on ihan p:eestä mutta tämä nyt on asia jollaista heidän nimenomaan kuuluu hoitaa. Kyse on siis sinun eräänlaisesta vajavuudestasi (ei millään pahalla :-)) ja tarvitset siksi työssäsi erityisjärjestelyitä. Pitäisi olla mahdollista suorittaa tentti esimerkiksi haastattelulla eikä koepaperilla jos se saa sinut lukkoon.
Eli pyydät vastaanottoa työterveyslääkäriltä ja puhut hänelle tästä ongelmasta. Hän voi konsultoida työpsykologia. Varaudu taistelemaan asiasta, mutta olet oikeassa: psyykkinen tenttilukko ei ole sama asia kuin ettei pystyisi lääkelaskuja oikeasti luotettavasti suorittamaan.
Ikävä tilanne kyllä.
Ota asia puheeksi ehdooman luottamuksellisesti kokeenpitjän kanssa. Kerro, että mene ikäänkuin paniikkiin maemaattisten tehtävien yhteydessä (kerro isästäsi jne.). Kerro asiasta rauhallisesti ja ei se haittaa jos alkaa itkettämään. Voit myös kirjoittaa asiasta. Ehkä saisit lääkärin tai psykologin lausunnon asiasta. Sinä olet selvinnyt hienosi hirveisä kokemuksistasi huolimatta. Moni ei olisi tuossa pisteessä (hienot opinnot ja työ jne.) Kaikilla on omat mörkönsä ja usein myös ilkeät yhteisönsä. Typeriä, sydämensivistystä uupuvia työkavereita. Ole rauhallinen ja puhu asiasta niiin ett se on luotamuksellista. Tuo on ihna ymmärrettävää. Työkavereille ei ehkä kannata puhua jos ovat niin tolloja. Tuo on varmasti raskasta, mutta ajattelepa jos sinulle olisi jäänyt joku vielä enemmän arkea haitaava kammo, esim. etet uskaltaisi mennä ihmisten ilmoille tms. Kyllä se siitä pala kerrallaan lähee selviämään. Tsemppiä!
tenttijärjestelyistä voisiko niitä jotenkin parantaa niin että et joudu koetilanteessa paniikkiin. Oppimishäiriöt on hyvä diagnosoida tätä varten, niin voit vedota niihin, onhan kuninkaallisillakin oppimisvaikeuksia eikä siinä ole mitään hävettävää. Einsteinkin puhui ekan kerran 4-vuotiaana!
Se että joutuu koetilanteessa paniikkiin ei tarkoitta että tekisi virheitä hoitotyössä, eikä lähihoitajat edes jaa lääkkeitä annoksiin. Ainoastaan jakavat potilaille valmiiksi kupeissa olevat lääkkeet!
Voimia sinulle ap!
kun joutuu tilanteeseen, että lääkkeitä pitäisi laskea. Yhtä laillahan se on tenttitilanne, vieläpä sellainen jossa ei saa epäonnistua.
Taas joku lukutaidoton mamma linjoilla
Olet vaarallinen lähihoitaja, jos työhäsi kuuluu lääkkeiden annostelua. On omaksi ja muiden parhaaksi, että jos tuon merran et osaa laskea, teet sellaista työtä jossa ei tarvitsekaan.
selitä tilanne ja selvitä hänen kanssaan mitä tukea voisit saada tilanteeseesi
jos olisin sinä, laittaisin tämän ketjun osoitteen muistiin ja antaisin työkavereiden luettavaksi
erittäin ymmärrettävä syy on tuolla pelollasi
älä anna ilkeiden naurujen ja pilkkaamisen murtaa sinua!