Siiis mitä te valitatte?!?

näin ette ole molemmat kotona. Ja ei tarvii pelätä' sukulaisten ajatuksia..kun se näyttää sinua vaivaavan.

Ihan oma valinta on pamahtaa raskaaksi tuollaiselle miehelle. Työttömyys oli hyvin tiedossa ennen raskauttasi jo!

juuri kun vauva syntyi. Täytyy sanoa, että oli elämämme paras 1½ vuotinen. Olimme "24h" yhdessä, hoidettiin vauvaa ja annettiin paljon aikaa myös toisillemme. Tehtiin paljon retkiä, yhdessä perheenä, käytiin uimassa jne.. Siinä tutustui toiseen uudelleen, kun kaikki tehtiin yhdessä ja juteltiin, ei olla varmaan koskaan juteltu niin paljon kuin tuona aikana. Toisille se ei ehkä sovi, mutta meille se sopi. Nyt vauvakin on jo 6-vuotias ja molemmat lämmöllä välillä muistellaan tuota lapsen ensimmäistä 1½ vuotta. Jokaisella perheellä pitäisi olla sellaiseen mahdollisuus.

Ainahan voi ryhtyä yh:ksi.



yh.na taas ei tietenkään saa valittaa, koska on oman osansa valinnut.



Jos ei hanki lapsia, ei saa valittaa.



Jos hankkii lapsiaa ei saa valittaa.



Kukaan ei ylipäätänsä saa valittaa yhtään mitään, koska jollain tavalla on kuitenkin ollut osallisena elämänkulkuunsa. Itsemurhan voi aina tehdä!

että kaikki aikuiset lorvisi muiden elätteinä 1,5 vuotta joka lapsen syntyessä?? Ei taitaisi kansantalous ihan kestää.

että kaikki aikuiset lorvisi muiden elätteinä 1,5 vuotta joka lapsen syntyessä?? Ei taitaisi kansantalous ihan kestää.

saisi noin rauhassa olla vauvan kanssa.

että kaikki aikuiset lorvisi muiden elätteinä 1,5 vuotta joka lapsen syntyessä?? Ei taitaisi kansantalous ihan kestää.

totesi vaan, että heille sopi. Ja vaikka hän olisi suositellutkin, niin miehet eivät ala tuollaiseen, joten nou hätä.

Joku se tuonkin "miehen" lorvimiset maksoi.

Mies on ollut yli vuoden työttömänä, mutta silti olette tuohon teille molemmille varmaan raskaaseen tilanteeseen päättäneet tehdä lapsen. Haluat olla "YKSIN" lapsen kanssa, siis erottaa hänet isästään. Sitten: "Haluaisitteko .... että miehenne olisi kotonanne ..." Kuulostaa siltä, että miellät miehen ja sinun yhteisen kodin vain omaksesi.

Miten olet tukenut ja kannustanut miestäsi työttömyysaikana? Miksi menitte aikoinaan yhteen?

7 vuotta yhdessä oloa tulee kohta täyteen. Olemme olleet 4 vuotta ilman ehkäisyä ja tässä tulos. Joskus päätimme yrittää kun miehelläni oli TYÖ, ja sitten se vaan jäi, että jos on tullakseen niin tulee.. Usko kuitenkin hiipui vuoden jälkeen jne. Meillä molemmilla ikää vasta 22v. Mieheni on kyllä ennen työttömyyttään ollut 3 vuotta täysipäiväisissä töissä,mutta sitten monien lykkäysten jälkeen armeija oli pakko suorittaa ja työpaikasta sai sen takia lähteä... (oli aina vuoden sopimus kerrallaan) armeijan jälkeen "masentui" vähän ja tässä elellään nyt. Tarkoitin että haluan olla lapsemme kanssa päivät kotona niinkuin normaalistikkin kaikki muutkin.. Haluan että miehelläni olisi sellainen vietti että miehen tulee elättää perhe, niinkuin monella miehellä. Positiiviseksi asiaksi voin kertoa, että mies tekee kyllä kotona kotitöitä käskemättä ja meillä on kolme koiraa, harrastaa niiden kanssa paljon. Pienet hanttityöt hoituu nopeasti, eikä kestä esim. taulun tai rullaverhon laitto paikalleen viikkoa. Tässä asiassa nostan hattua, mutta olisi kiva jos mies lähtisi joka arkiaamu töihin, eikä loikoilisi puolipäivää sängyssä ja valvoisi yöllä..

kun alkoi mättää. Ei voi vain ajelehtia ja haahuilla.

Joku se tuonkin "miehen" lorvimiset maksoi.

työttömänä olemaan. Jopa sulle joku maksais...

Että lässytä siellä kotonasi vain omille muruilles.

Esikoinen 11kk, mä hoitovapaalla ja mies työtön, ollu jo 2v valmistumisesta lähtien, eli mä olen tehnyt lapsen työttömän kanssa :D Mun palkka oli niin hyvä ettei mies saanu mitään työkkärirahoja edes mun päivärahakaudella, eli meille ei voi huutaa että yhteiskunta elätti 'lorvijaa' (joka oikeasti aktiivinen ja tekee alansa töitä talkoina eli palkatta). Nyt olen kht:lla eli mies sai hetken tukea, kunnes mulle maksettiin lomat eli taas tueton. No mutta asiaan: mun mielestä ollu mahtavaa että isä ja lapsi voineet olla koko tän 11kk paljon yhdessä! Mun elämä luksusta kun mies hoitaa kissat, kauppareissut ja ruoanlaiton 99%sesti, jakaa mun kans lapsen- ja kodinhoidon JA meille jää aikaa toisillemme. Mitä siitä ettei tuo vielä rahaa kotiin? Ymmärrän ap:n ahdistuksen osittain, mun mies sentään HALUAA tehdä töitä eikä ole mikään mato. Mutta jos ap koittaisit 'make the most of it' eli nauttisit mahd hyvistä puolista? Ihan totta, vauvan kanssa yksinolo ei oo aina pelkkää ruusunpunaa ja kujertelua ja suloista tuhinaa. Sen verran mäkin tiedän.eton. No mutta asiaan: mun mielestä ollu mahtavaa että isä ja lapsi voineet olla koko tän 11kk paljon yhdessä! Mun elämä luksusta kun mies hoitaa kissat, kauppareissut ja ruoanlaiton 99%sesti, jakaa mun kans lapsen- ja kodinhoidon JA meille jää aikaa toisillemme. Mitä siitä ettei tuo vielä rahaa kotiin? Ymmärrän ap:n ahdistuksen osittain, mun mies sentään HALUAA tehdä töitä eikä ole mikään mato. Mutta jos ap koittaisit 'make the most of it' eli nauttisit mahd hyvistä puolista? Ihan totta, vauvan kanssa yksinolo ei oo aina pelkkää ruusunpunaa ja kujertelua ja suloista tuhinaa. Sen verran mäkin tiedän.

että mies makaa himassa 1,5 VUOTTA ja käyttää aikansa parisuhdeterapiaan ja vauva-aikoihin, eikä TYÖNHAKUUN.

taas näitä. NO kuule lähde sinä töihin äitiysrahakauden päätyttyä ja anna miehes olla kotona.



Ja kyllä se vaan on kaksin helpompi hoitaa lasta kuin yksin.

5 kk miehelleni maksetaan vielä liiton päivärahaa, jolloin tulee siis se 2 vuotta työttömänä täyteen. MUtta miten ihmeessä elämme sen jälkeen?? Jollain sosiaali avustuksilla vai? Olen sen verran kunnianhimoinen, etten edes kehtaisi marssia perheeni kanssa sossun luukulle! En olisi ikinä uskonut että tällä palstalla ollaan tätä mieltä! siis mulla itsellä aivan eri mielipiteet!!!