Neuvotteko lapsianne sanomaan pahasti takaisin jos joku haukkuu?

ei ole tuollaisia kavereita tai sukulaisia tai ystäviä.



Entisiä tuollaisia on.

kannattaisi puhua vanhempien kesken tai opettajan kanssa asiasta. Takaisin haukkuminen voi vaan pahentaa ongelmaa.



Mua kiusattiin ala-asteella, ja kun ekaluokalla kerroin asiasta opettajalle, ylemmän luokan ope kääntikin sen niin päin, että minä olin haukkunut hänen luokkansa oppilaita, kun olin alkanut sanoa takaisin. Hänen mielestään hänen luokkansa oppilaat eivät voineet tehdä mitään väärin, kun he olivat niin ihania pikku enkeleitä. En sitten enää ikinä puhunut yhdellekään opettajalle koulukiusaamisesta, jota jatkui melkein koko ala-asteen ajan.

On myös tosi lihava ja haukkuu muita jatkuvasti. En ymmärrä miksi omani haluaa olla hänen kaverinsa. Olen sanonut, että kun kaveri haukkuu, niin sanoo hänelle ettei se tunnu kivalta ja että hän ei tykkää valehtelusta. Tuntuu, että kun tämä kaveri on itse lihava eikä kovin kaunis, niin hänen pitää päteä haukkumalla muita. Ihan kuin pitäisi olla inhottava muita kohtaan ennenkuin he ehtivät olla inhottavia häntä kohtaan.

Vaan ehkä neuvoisin suoraan kysymään, miksi haukkuu, ja sanomaan, ettei pidä siitä. Ja varmasti ehdottaisin, että koettaisi tutustua toisiin luokkalaisiin.

Mutta puolustaa voi itseään ja sen aion opettaa lapsilleni. (ovat pieniä vielä) Voisiko tyttösi puhua kaverilleen, että miten typerältä ne puheet kuulostavat lapsellisilta? Auttaisiko? Hän voisi kertoa haluta olevansa tytön kaveri, mutta jos haukkuminen ei heti lopu hän menee kertomaan opettajalle vaikkei kannella haluakaan.



Minua neuvottiin ettei tarvitse välittää jos joku haukkuu, mutta mielestäni itseään saa puolustaa. Kuka voi olla välittämättä?

kysymään "Miksi olet ilkeä, harmittaako sua joku itsessäsi?"



Tällä yleensä menee toiselta jauhot suuhun, mut kyse on tosiaan vasta tokaluokkalaisista.



Yleensä

että aikuiset puuttuisivat tuommoiseen haukkumiseen. Vaikka ap:n tyttö sanoisi mitä takaisin, haukkuja ei välttämättä ymmärrä, että on tehnyt väärin. Sen sijaan aikuisen puuttuminen voi pysäyttää.

mutta jotain pientä haukkumista on ollut (lähinnä serkun taholta). Olen sanonut, että anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tyttö (kohta 7v) sanoo haukkujille perinteiset, ne jotka toista haukkuu on ite!



Mut pakkohan tohon on jotain nasevaa keksiä, tyttösi itsetunto on saatava nousuun. Mutta ei sillä, että sitä haukkujaa haukutaan (vaikka varmasti mieli tekisi). Voisko seuraavalla kerralla hymyillä tälle haukkujalle nätisti ja todeta jaa, tai kiitos :)



Mä kerran baarissa sanoin tuntemattomalle tsubulle, joka auko päätään jatkuvasti, että vituttako sua olla noin ruma? Jäi suu auki, ja lähti pois. Enkä tällä nyt kannusta mihinkään...

Mitä se hyödyttää, että lasta, joka voi jo valmiiksi pahoin, haukutaan vielä lisää? Luultavasti se vain pahentaa hänen oloaan, joten myös pahentaa kiusaamista. Open kanssa kannattaa jutella, ja lasten vanhempien kanssa erityisesti. Kutsutte vaikka kylään (ja kerrotte etukäteen, että tyttöjen välillä on ongelmia) ja sitten yhdessä vanhemmat ja lapset juttelette, minkälainen käytös on sopivaa, ja mitä seurauksia sitten voisi tulla, jos haukkuminen ei lopu.

Sama pätee myös aikuisen lapsen puolison suhteen.



Mihin kukaan tarvitsee enää vihamiehiä, jos ystävät ovat tuollaisia. Eikö sittenkin olisi paljon mukavampi olla ilman kavereita, jos kaveri vain haukkuu.



Luultavasti minäkin ottaisin kyseisen "kaverin" perusteelliseen puhutteluun.

Asia pitää ymmärtää niin et kaikki lapsen asiat ovat myös kasvatuksellisia asioita tulevaa aikuisuutta varten. Jos nyt lapsi vain alistuu haukuttavaksi tekemättä mitään niin mitä hän tekee aikuisena jos vaikka on työpaikkakiusattu?? Sietää sietää ja poX!



Itse nostaisin lapsen itsetuntoa kehumalla ja nätiksi ja kivaksi. Sitten opettaisin lasta käsittelemään tämän haukkujan. Esim. tämä hius-juttu, tyttösi voi sanoa, et mä tykkään kyllä mun hiuksista...sit joku kommentti mikä on totta, vaikka et ne on kiiltävät ja sopii mun kasvoihin. Sitäpaitsi mä en halua kuulla sun kommenttia mun hiuksista. Sillä ei ole mulle mitään merkitystä!



Tätä voi ihan harjoitella kotona äidin kanssa. Näin tyttösi oppii käsitteleen fiksulla tavalla ongelmia ja itsetunto kasvaa terveellä tavalla.



Mun lapset jo isoja ja minä tein näin. On ihan sanottava et ystävänsä ihmettelevät miten heillä on niin hyvä itsetunto. Ei mitään röyhkeää vaan tasapainoinen hyvä itsetunto. Palkkaakin pyytävät ja saavat lisää. Eivätkä muutenkaan tottele työnantajaa sokeasti -se on tuo neuvottelutaito:))

"Onneks mulla on niin hyvä itsetunto ettei tarvii muita haukkua"

kiellostani huolimatta! Keitti kahvit ja osti pullatkin ja sit keskusteltiin ja oltiin niin samaa mieltä että.



Koulussa taas alkoi hirvittävä kiusaaminen jolle kukaan ei mahtanut mitään. niin tämä kiusattu joutui itse vaihtamaan koulua!



Kuinka ihmeessä kannattaa puhua vanhemmille kun se lapsi on oppinut tavan jo kotonaan. Tässähän sörkitään siis vanhempien tapaa elää. Eikö ole parempi opettaa oma lapsi itse käsitteleen tätä ongelmaa jo aikuiselämääkin varten???